Työttömyys http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132402/all Sat, 24 Nov 2018 18:34:11 +0200 fi Lyhyesti yksinkertaiset ohjeet kansanedustajille Suomen kuntoon saattamiseksi http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264674-lyhyesti-yksinkertaiset-ohjeet-kansanedustajille-suomen-kuntoon-saattamiseksi <p><strong>Tee Se Itse -paketti valtion kunnostamiseksi. Kymmeniä vuosia rempallaan olleet asiat helposti kuntoon.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>1. <em>Ikääntyneet kuntosalille </em>ja liikkumaan. Lihakset vahvistuvat, joten kaatumiset vähenevät, ryhti ja kyky liikkua paranee. Lisäksi aivot piristyvät isojen lihasten treenaamisesta ja muiden treenaajien tapaamisesta. Pitkällä tähtäimellä ikääntyneet pysyvät pidempään terveinä, joten <strong>hoitokulut laskevat. </strong>Näin tehdään jo ja tämä toimii.</p><p>2. <em>Yli 6 kuukautta työttömänä olleet kouluun </em>tai keikkahommiin. Opiskella pitäisi voida a) 25 opintopisteen erikoistumisjaksoja omalta alalta ja mahdollisuuksien mukaan projektitöinä ja harjoitteluina yrityksiin, ellei b) vaihda kokonaan alaa. Vaihtoehtoisesti voisi tietenkin tutkia kokonaan uutta c) tohtorikoulutettavana. Yhtenä esimerkkinä mekaanikko voisi opiskella sähköalaa taipumusten salliessa, joka olisi monipuolisuudessaan kova vahvuus. Opiskeluun sisältyisi joka viikko ohjattua työn hakua. Yritysten kanssa yhdessä tekeminen avaisi ovia työpaikan saamiseksi. d) Työttömät siirtyisivät julkisen hallinnon ja/tai yksityisten omistamiin konsultointi- ja keikkayhtiöihin.</p><p>Kun työtön tekee kokoajan jotain päätoimisesti, työnantajilla ei ole syytä epäillä häntä syrjäytyneeksi ja samalla osaamisen osalta kilpailukyky kehittyy siinä missä työllisilläkin, eivätkä mahdollisuudet kilpailla työpaikoista heikkene.</p><p>3. <em>Syrjäytyneet kuntoutukseen.</em> Osa työttömistä ei kykene työntekoon täysipainoisesti. Fyysinen ja henkinen terveys on rapautunut työttömyyden tai muun syyn takia, joten ne tulee tietenkin pistää kuntoon sikäli kuin mahdollista. Nyt aivan liian moni vain on. Suomi ei huolehdi omistaan.</p><p>4. <em>Matalan kynnyksen varhaista apua </em>ongelmissa oleville perheille. Kun toimitaan ajoissa, ongelmat eivät pahene ja kasaudu. Näin myös lapset säästyvät ongelmien seurauksilta. Näin paikoin on jo.</p><p>5. <em>Tukihenkilö</em> syrjäytymisvaarassa olevalle nuorille. Tukihenkilö ohjaisi elämässä eteenpäin ja auttaisi ymmärtämään ongelmia ratkaisuineen, jottei nuori ainakaan täysin vapaasti ajautuisi elämän karikkoihin. Näitäkin on.</p><p>6. <em>Maahanmuuttajakoulu. </em>Tänne tulleiden koulutustarpeet arvioitaisiin ja opetettaisiin suomen kieli, kulttuuria ja yhteiskuntaa. Työttömät olisivat kokoaikaisessa koulutuksessa. Jotta olisi oikeutettu työttömyysturvaan, pitäisi olla mukana.</p><p>7. <em>Sosiaalituet yhteen. </em>Tästä puhutaankin jo. Suurin osa tuista on jotakuinkin samansuuruisia, mutta jokainen jotain vastiketta vastaan. Summat voi tasata samoiksi ja niputtaa koko hoidon yhdeksi tueksi. Näin ei tule väliinputoamisia ja pyrkimyksestä työllistyä tai parantaa työllistymisen mahdollisuuksia ei enää rangaista.</p><p>8. <em>Kuntien palvelut sosiaalisiin ja terveysongelmiin saman katon alle. </em>Usein yhden ongelman omaavalla on muitakin ongelmia, joten saadaan yhdellä käynnillä vietyä asioita eteenpäin. Tätäkin toteutetaan jo (kuuluisaa integraatiota sote-uudistuksesta).</p><p>&nbsp;</p><p>Tyypillisesti monia yllä olevia toteutetaan jo jossain. Ihmisten ongelmat ne niitä julkisen hallinnon kustannuksia aiheuttavat ja yllä olevat pureutuvat niihin. Ongelma usein on, ettei yllä mainittuja ole koko maassa tai toteutus on puolinaista. Tarvitsemme systemaattisuutta ja kattavuutta. Tähän liittyy <em>hankesalku</em><em>n </em>johtaminen. On näet niin, että maa on pullollaan toteutettuja ruohonjuuritason pikkuhankkeita siellä ja täällä. Niitä onnistuu ja epäonnistuu kokoajan siellä ja täällä. Niitä syntyy ja kuolee ylhäältä annettujen almujen mukaan. Se on ongelma. Kukaan ei ole johtanut kokonaisuutta. Jos jokin uusi tapa tai palvelu <em>todistettavasti </em>onnistuu riittävän hyvin, se pitää vakiinnuttaa ja levittää koko Suomeen. Tätä varten on valtiolla <a href="https://vm.fi/hankesalkku">seurantaa </a>nyttemmin kehitetty.</p><p>Tärkeintä hankesalkun johtamisessa on selvittää hyöty ja muuttaa hyvät hankkeet normaaleiksi toimintatavoiksi. Ydin on, että hyvä saa rahaa tarpeeksi.</p><p>Vuosien varrella olleiden uutisointien perusteella johtaminen on ollut retuperällä. On haaskattu valtavasti hankkeissa tuotettua inhimillistä pääomaa (toimivia ideoita) tappamalla projektit rahahanat sulkemalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen käyttänyt toistuvasti esimerkkinä Nokiaa. Monet pienet hankkeet ovat verrannollisia kännykän kehitysprojekteihin. Tässä maassa nämä julkisen sektorin &quot;kännykänkehitysprojektit&quot; tuloksineen on kaivettu maakuoppaan, koska rahan myöntäjiä ei ole kiinnostanut. On hyvä kysyä, onko tällä maalla varaa olla panostamatta?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tee Se Itse -paketti valtion kunnostamiseksi. Kymmeniä vuosia rempallaan olleet asiat helposti kuntoon.

 

1. Ikääntyneet kuntosalille ja liikkumaan. Lihakset vahvistuvat, joten kaatumiset vähenevät, ryhti ja kyky liikkua paranee. Lisäksi aivot piristyvät isojen lihasten treenaamisesta ja muiden treenaajien tapaamisesta. Pitkällä tähtäimellä ikääntyneet pysyvät pidempään terveinä, joten hoitokulut laskevat. Näin tehdään jo ja tämä toimii.

2. Yli 6 kuukautta työttömänä olleet kouluun tai keikkahommiin. Opiskella pitäisi voida a) 25 opintopisteen erikoistumisjaksoja omalta alalta ja mahdollisuuksien mukaan projektitöinä ja harjoitteluina yrityksiin, ellei b) vaihda kokonaan alaa. Vaihtoehtoisesti voisi tietenkin tutkia kokonaan uutta c) tohtorikoulutettavana. Yhtenä esimerkkinä mekaanikko voisi opiskella sähköalaa taipumusten salliessa, joka olisi monipuolisuudessaan kova vahvuus. Opiskeluun sisältyisi joka viikko ohjattua työn hakua. Yritysten kanssa yhdessä tekeminen avaisi ovia työpaikan saamiseksi. d) Työttömät siirtyisivät julkisen hallinnon ja/tai yksityisten omistamiin konsultointi- ja keikkayhtiöihin.

Kun työtön tekee kokoajan jotain päätoimisesti, työnantajilla ei ole syytä epäillä häntä syrjäytyneeksi ja samalla osaamisen osalta kilpailukyky kehittyy siinä missä työllisilläkin, eivätkä mahdollisuudet kilpailla työpaikoista heikkene.

3. Syrjäytyneet kuntoutukseen. Osa työttömistä ei kykene työntekoon täysipainoisesti. Fyysinen ja henkinen terveys on rapautunut työttömyyden tai muun syyn takia, joten ne tulee tietenkin pistää kuntoon sikäli kuin mahdollista. Nyt aivan liian moni vain on. Suomi ei huolehdi omistaan.

4. Matalan kynnyksen varhaista apua ongelmissa oleville perheille. Kun toimitaan ajoissa, ongelmat eivät pahene ja kasaudu. Näin myös lapset säästyvät ongelmien seurauksilta. Näin paikoin on jo.

5. Tukihenkilö syrjäytymisvaarassa olevalle nuorille. Tukihenkilö ohjaisi elämässä eteenpäin ja auttaisi ymmärtämään ongelmia ratkaisuineen, jottei nuori ainakaan täysin vapaasti ajautuisi elämän karikkoihin. Näitäkin on.

6. Maahanmuuttajakoulu. Tänne tulleiden koulutustarpeet arvioitaisiin ja opetettaisiin suomen kieli, kulttuuria ja yhteiskuntaa. Työttömät olisivat kokoaikaisessa koulutuksessa. Jotta olisi oikeutettu työttömyysturvaan, pitäisi olla mukana.

7. Sosiaalituet yhteen. Tästä puhutaankin jo. Suurin osa tuista on jotakuinkin samansuuruisia, mutta jokainen jotain vastiketta vastaan. Summat voi tasata samoiksi ja niputtaa koko hoidon yhdeksi tueksi. Näin ei tule väliinputoamisia ja pyrkimyksestä työllistyä tai parantaa työllistymisen mahdollisuuksia ei enää rangaista.

8. Kuntien palvelut sosiaalisiin ja terveysongelmiin saman katon alle. Usein yhden ongelman omaavalla on muitakin ongelmia, joten saadaan yhdellä käynnillä vietyä asioita eteenpäin. Tätäkin toteutetaan jo (kuuluisaa integraatiota sote-uudistuksesta).

 

Tyypillisesti monia yllä olevia toteutetaan jo jossain. Ihmisten ongelmat ne niitä julkisen hallinnon kustannuksia aiheuttavat ja yllä olevat pureutuvat niihin. Ongelma usein on, ettei yllä mainittuja ole koko maassa tai toteutus on puolinaista. Tarvitsemme systemaattisuutta ja kattavuutta. Tähän liittyy hankesalkun johtaminen. On näet niin, että maa on pullollaan toteutettuja ruohonjuuritason pikkuhankkeita siellä ja täällä. Niitä onnistuu ja epäonnistuu kokoajan siellä ja täällä. Niitä syntyy ja kuolee ylhäältä annettujen almujen mukaan. Se on ongelma. Kukaan ei ole johtanut kokonaisuutta. Jos jokin uusi tapa tai palvelu todistettavasti onnistuu riittävän hyvin, se pitää vakiinnuttaa ja levittää koko Suomeen. Tätä varten on valtiolla seurantaa nyttemmin kehitetty.

Tärkeintä hankesalkun johtamisessa on selvittää hyöty ja muuttaa hyvät hankkeet normaaleiksi toimintatavoiksi. Ydin on, että hyvä saa rahaa tarpeeksi.

Vuosien varrella olleiden uutisointien perusteella johtaminen on ollut retuperällä. On haaskattu valtavasti hankkeissa tuotettua inhimillistä pääomaa (toimivia ideoita) tappamalla projektit rahahanat sulkemalla.

 

Olen käyttänyt toistuvasti esimerkkinä Nokiaa. Monet pienet hankkeet ovat verrannollisia kännykän kehitysprojekteihin. Tässä maassa nämä julkisen sektorin "kännykänkehitysprojektit" tuloksineen on kaivettu maakuoppaan, koska rahan myöntäjiä ei ole kiinnostanut. On hyvä kysyä, onko tällä maalla varaa olla panostamatta?

]]>
3 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264674-lyhyesti-yksinkertaiset-ohjeet-kansanedustajille-suomen-kuntoon-saattamiseksi#comments Syrjäytyminen Työttömyys Sat, 24 Nov 2018 16:34:11 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264674-lyhyesti-yksinkertaiset-ohjeet-kansanedustajille-suomen-kuntoon-saattamiseksi
Kööpenhaminassa syntyy lapsia http://maanselka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264573-koopenhaminassa-syntyy-lapsia <p>Suomi on pohjoismainen peränpitäjä syntyvyydessä. Suomessa (5,6 milj) syntyi vuonna 2017 vain 50 321 lasta, hedelmällisyysluku painui historian alhaisimmalle tasolle <a href="https://ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi/fi/syntyvyys">1,49 lapseen</a>. Ministeri <a href="http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253910-perhearvojen-kunnioitus-on-syntyvyyden-perusta">Terhon</a> mukaan kehityskulku on yleinen länsimaissa ja palautuu siihen että perhearvot ovat rapautuneet. Jussi Halla-ahon mukaan syntyvyyden lasku liittyy <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005902056.html">&rdquo;yleiseen hedonistiseen kulttuuriin&rdquo;.</a> Ministeri Saarikon mukaan ihmisten toiveet sopivasta lapsiluvusta ovat muuttuneet.</p> <p>Ovatko suomalaiset ovat hedonisteja, joilla perhearvot ovat rapautuneet, etteivät enää edes toivo lapsia? Kehityskulku ei todellakaan ole vääjäämätön. Mikäli ministereiden puheet pitävät paikkaansa, perinteisempien perhearvojen maissa,&nbsp;Espanja ( 1,34) Portugali (1,34) , Malta ( 1,37) ja Puola (1,39) voisi kuvitella syntyvyyden olevan parempaa.&nbsp;Euroopan kovin hedelmällisyysluku löytyy Ranskasta (1,92) ja perässä euroviisumaa Ruotsista (1,85). Tanska on saanut yllättäin syntyvyytensä nousuun. Vuonna&nbsp;2017 Tanskassa ( 5,7 milj) syntyi 61,614 lasta. Vuonna 2013 syntyi vain 55,873 lasta.&nbsp;Mistä erot&nbsp; välillä johtuvat?</p> <p>Johtuuko se kaupungistumisesta? Vuonna 2017 Helsingissä ( 631&nbsp;695 asukasta) syntyi 6 566 lasta. Vuonna 2016 <a href="http://cphpost.dk/news/copenhagen-celebrates-continuing-baby-boom.html">Kööpenhaminassa</a> ( 602&nbsp;481 asukasta) syntyi 10 091 lasta. Kööpenhaminan hedelmällisyysluku on 1.63 lasta, Helsingissä 1,19 lasta. Kööpenhamina tuskailee mihin kaikki lapset mahtuvat. <a href="https://www.tv2lorry.dk/artikel/babyboom-i-hovedstaden-betyder-massive-investeringer">Uusia lastentarhoja</a> avataan vauhdilla ja palveluita rakennetaan massiivisesti. Kaupungeissa on merkittäviä eroja jo pohjoismaiden sisällä.&nbsp;</p> <p>Johtuuko se maahanmuuttajaperheistä? Suomessa <a href="https://ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi/fi/syntyvyys">somalin </a>( 3,5) -, arabian (3,15)- ja kurdinkielisten (2,79) kokonaishedelmällisyysluku on&nbsp;selvästi yli kaksinkertainen verrattuna koko väestöön verrattuna. Tanskan poliittinen ympäristö on muuttunut kymmenessä vuodessa. Nykyistä Tanskaa voi pitää erittäin nuivana maana maahanmuuttajille, jotka eivät saa samaa sosiaaliturvaa kuin kantatanskalaiset. Maahanmuuttajien etuja on heikennetty noin kymmenen vuoden ajan. Tanskassa taas nimenomaan tutkitusti etnisesti kantatanskalaiset (1,7) tekevät enemmän lapsia verrattuna takavuosiin, maahanmuuttajataustaisten syntyvyysluvut ovat laskussa.</p> <p>Johtuuko se työsuhteiden epävarmuudesta? Tanska on edelleen siitä kiinnostava esimerkki, että Suomessa syntyvyyskeskustelu on keskittynyt työelämän epävarmuuteen varsinkin irtisanomislakien yhteydessä. Tanskassa työntekijä on helppoa palkata ja helppoa irtisanoa. Työaika joustaa erittäin paljon ylitöiden ja viikonlopputöiden osalta. Toiminnallinen joustavuus on erittäin suurta vertikaalisesti ja horisontaalisesti. Työntekijöillä voi teettää joustavasti asioita. Palkat joustavat erittäin paljon kun yleissitovuutta ei ole.<a href="https://www.libera.fi/blogi/epamiellyttava-totuus-tanskan-mallista-irtisanominen-helppoa-rajattu-sosiaaliturva/"> Suomessa työntekijällä on parempi irtisanomisturva eikä lapsia silti synny enempää.</a></p> <p>Johtuuko se köyhyydestä? Suomessa on vähiten köyhyysrajalla olevia ihmisiä EU:sta tuoreimman Eurofoundin In-work poverty -raportin mukaan.Tanskallakaan ei ole kehno sijoitus, mutta&nbsp; Tanskassa köyhien määrä on tuplaantunut vuodesta 2002 vuoteen 2017. Erityisesti sosiaaliturvan kiristykset ovat lisänneet <a href="https://www.thelocal.dk/20170418/number-of-poor-people-in-denmark-doubled-since-2002-report">köyhyysriskiä.</a>&nbsp;Pienen syntyvyyden maissa Kyproksen ja Kreikan väestöstä köyhyysriski oli suurinta.&nbsp;</p> <p>Johtuuko nuorten miesten tilanteesta? Valtiosihteeri <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005645180.html">Hetemäen</a> tuore selvitys pitää merkittävimpänä syynä syntyvyyden laskuun nuorten miesten työllisyysasteen ja koulutusasteen laskua. Naisten koulutustaso on kasvanut ja miesten laskenut. Parhaassa työiässä olevien miesten työllistymisessä Suomi on OECD-maiden neljänneksi huonoin. Perheen perustamista nuorten miesten keskuudessa näyttäisi lykkäävän työttömyys. Hetemäen arviot tyrmättiin väestöliiton ja <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/yllattynyt-martti-hetemaki-paatteli-vaarin-nuorten-miesten-syrjaytyminen-ei-selita-syntyvyyden-romahtamista/a7b4b88d-8ca4-328e-8302-cba685af00be">muidenkin taholta</a> epätieteellisinä esityksinä. Ei näin laajasta ja monimutkaisesta kysymyksestä kovin tieteellistä esitystä edes voida tehdä.</p> <p>Mikä sitten erottaa Suomea ja Tanskaa? No Tanska ja Suomi eroavat nuorisotyöllisyydessä. Nuorisotyöttömyys on <a href="https://ycharts.com/indicators/denmark_youth_unemployment_rate_lfs">Tanskassa</a> 9,5%&nbsp;<a href="https://ycharts.com/indicators/denmark_youth_unemployment_rate_lfs">. </a>Suomessa nuorten työttömyysaste oli <a href="https://ycharts.com/indicators/finland_youth_unemployment_rate_lfs">17,5 prosenttia.</a>&nbsp;Kaikista huonoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevat henkilöt ovat maassamme useimmiten miehiä. Kun toimeentulotukea vertaillaan maiden välillä niin Suomi on poikkeus kansainvälisesti sillä että täältä saa toimeentulotukea suoraan netistä. Se on erittäin passivoiva ja syrjäyttävä tukimuoto. Erityisesti yksin asuvat alle 35-vuotiaat nuoret ovat tuen suurkuluttajia.</p> <p>Britannia, Alankomaat, Tanska, Norja ovat tehneet uudistaneet sosiaalipalvelut, työllisyyspalvelut ja tukien saamisen yhdelle luukulle. Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa toimeentulotuki on vahvasti vastikkeellista. Sosiaaliturvauudistus pitäisi saada pikaisesti käyntiin jotta nuorille miehille tarjottaisiin passivoivan tuen sijaan aktiivitoimia, joilla he pääsisivät työmarkkinoille. Väitän että kehno syntyvyys voi johtua osittain Suomen passivoivasta sosiaaliturvasta. Työ Vastikkeeton perustulo vain pahentaisi ongelmaa.&nbsp;</p> <p>Lopuksi on syytä arvioida asenneilmapiiriä. Antti Rinne puhui synnytystalkoista. Sari Essayah lisäsi talkoisiin pienet talkoomakkarat eli tonnin synnytysrahan. Molemmat ehdotukset ovat kritiikkiä osakseen. Homma on toiminut Lestijärvellä. Siellä syntyvyys on saatu nousuun 1 000 euron vauvarahalla. Sitä voi saada 10 vuoden ajan, eli yhteensä jopa 10 000 &euro;. Muuttoliike Lestijärvelle ei ole ollut valtaisaa. Syntyvyys näyttää siten olevan sisäsyntyistä. Ehkä perheet jäävät lestille parempien tukien pariin kuin muuttaisivat Kokkolaan. Lapsia vauvarahalla on alle 800 asukkaan kunnassa syntynyt jo noin 60. Vuonna 2012 syntyi vain yksi Kerttu-niminen lapsi.&nbsp;</p> <p>Eniten pidän Lestijärven aikaansaamasta ilmapiiristä. Kun tehdään yhdessä asialle jotain ja siitä voi yhteiskunta myös palkita. Suomessa asia näyttää olevan sellainen tabu että siitä ei saa puhua. Toista se on <a href="https://www.dailymail.co.uk/news/article-3627629/Denmark-sees-baby-boom-nine-months-running-campaign-urging-people-sex.html">Tanskassa.</a> Siellä eräät <a href="https://www.youtube.com/watch?v=DAcwYJ35Jr4">tahot </a>pitävät syntyvyyden nousua osittain matkatoimiston <a href="https://www.youtube.com/watch?v=vrO3TfJc9Qw">&rdquo;Do it for Denmark!&rdquo;</a> kampanjan <a href="https://www.thelocal.dk/20160602/sex-campaigns-lead-to-danish-baby-boom">2015 ansiona. </a>Tanskassa reipas syntyvyyden nousu on selkeästi ajoitettava <a href="https://www.independent.co.uk/news/world/europe/denmark-s-bizarre-series-of-sex-campaigns-lead-to-baby-boom-a7062466.html">mainoskampanjaan. </a>Sopivalla huumorilla höystetty kampanja syntyvyyden eduista on vaikuttanut syvästi tanskalaisien ajatusmaailmaan.</p> <p>Tarvitsemme positiivista asenneilmapiiriä ja tulevaisuuden uskoa. Ennen kaikkea passivoivaa sosiaaliturvaa tulee kehittää kohti Tanskan aktivoivaa mallia. Suomeen tarvittaisiin samanlainen &quot;Do it for Finland!&rdquo; kampanja. Pohjoismaat kulkevat eri suuntaan. Suomi on poikkeus.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on pohjoismainen peränpitäjä syntyvyydessä. Suomessa (5,6 milj) syntyi vuonna 2017 vain 50 321 lasta, hedelmällisyysluku painui historian alhaisimmalle tasolle 1,49 lapseen. Ministeri Terhon mukaan kehityskulku on yleinen länsimaissa ja palautuu siihen että perhearvot ovat rapautuneet. Jussi Halla-ahon mukaan syntyvyyden lasku liittyy ”yleiseen hedonistiseen kulttuuriin”. Ministeri Saarikon mukaan ihmisten toiveet sopivasta lapsiluvusta ovat muuttuneet.

Ovatko suomalaiset ovat hedonisteja, joilla perhearvot ovat rapautuneet, etteivät enää edes toivo lapsia? Kehityskulku ei todellakaan ole vääjäämätön. Mikäli ministereiden puheet pitävät paikkaansa, perinteisempien perhearvojen maissa, Espanja ( 1,34) Portugali (1,34) , Malta ( 1,37) ja Puola (1,39) voisi kuvitella syntyvyyden olevan parempaa. Euroopan kovin hedelmällisyysluku löytyy Ranskasta (1,92) ja perässä euroviisumaa Ruotsista (1,85). Tanska on saanut yllättäin syntyvyytensä nousuun. Vuonna 2017 Tanskassa ( 5,7 milj) syntyi 61,614 lasta. Vuonna 2013 syntyi vain 55,873 lasta. Mistä erot  välillä johtuvat?

Johtuuko se kaupungistumisesta? Vuonna 2017 Helsingissä ( 631 695 asukasta) syntyi 6 566 lasta. Vuonna 2016 Kööpenhaminassa ( 602 481 asukasta) syntyi 10 091 lasta. Kööpenhaminan hedelmällisyysluku on 1.63 lasta, Helsingissä 1,19 lasta. Kööpenhamina tuskailee mihin kaikki lapset mahtuvat. Uusia lastentarhoja avataan vauhdilla ja palveluita rakennetaan massiivisesti. Kaupungeissa on merkittäviä eroja jo pohjoismaiden sisällä. 

Johtuuko se maahanmuuttajaperheistä? Suomessa somalin ( 3,5) -, arabian (3,15)- ja kurdinkielisten (2,79) kokonaishedelmällisyysluku on selvästi yli kaksinkertainen verrattuna koko väestöön verrattuna. Tanskan poliittinen ympäristö on muuttunut kymmenessä vuodessa. Nykyistä Tanskaa voi pitää erittäin nuivana maana maahanmuuttajille, jotka eivät saa samaa sosiaaliturvaa kuin kantatanskalaiset. Maahanmuuttajien etuja on heikennetty noin kymmenen vuoden ajan. Tanskassa taas nimenomaan tutkitusti etnisesti kantatanskalaiset (1,7) tekevät enemmän lapsia verrattuna takavuosiin, maahanmuuttajataustaisten syntyvyysluvut ovat laskussa.

Johtuuko se työsuhteiden epävarmuudesta? Tanska on edelleen siitä kiinnostava esimerkki, että Suomessa syntyvyyskeskustelu on keskittynyt työelämän epävarmuuteen varsinkin irtisanomislakien yhteydessä. Tanskassa työntekijä on helppoa palkata ja helppoa irtisanoa. Työaika joustaa erittäin paljon ylitöiden ja viikonlopputöiden osalta. Toiminnallinen joustavuus on erittäin suurta vertikaalisesti ja horisontaalisesti. Työntekijöillä voi teettää joustavasti asioita. Palkat joustavat erittäin paljon kun yleissitovuutta ei ole. Suomessa työntekijällä on parempi irtisanomisturva eikä lapsia silti synny enempää.

Johtuuko se köyhyydestä? Suomessa on vähiten köyhyysrajalla olevia ihmisiä EU:sta tuoreimman Eurofoundin In-work poverty -raportin mukaan.Tanskallakaan ei ole kehno sijoitus, mutta  Tanskassa köyhien määrä on tuplaantunut vuodesta 2002 vuoteen 2017. Erityisesti sosiaaliturvan kiristykset ovat lisänneet köyhyysriskiä. Pienen syntyvyyden maissa Kyproksen ja Kreikan väestöstä köyhyysriski oli suurinta. 

Johtuuko nuorten miesten tilanteesta? Valtiosihteeri Hetemäen tuore selvitys pitää merkittävimpänä syynä syntyvyyden laskuun nuorten miesten työllisyysasteen ja koulutusasteen laskua. Naisten koulutustaso on kasvanut ja miesten laskenut. Parhaassa työiässä olevien miesten työllistymisessä Suomi on OECD-maiden neljänneksi huonoin. Perheen perustamista nuorten miesten keskuudessa näyttäisi lykkäävän työttömyys. Hetemäen arviot tyrmättiin väestöliiton ja muidenkin taholta epätieteellisinä esityksinä. Ei näin laajasta ja monimutkaisesta kysymyksestä kovin tieteellistä esitystä edes voida tehdä.

Mikä sitten erottaa Suomea ja Tanskaa? No Tanska ja Suomi eroavat nuorisotyöllisyydessä. Nuorisotyöttömyys on Tanskassa 9,5% . Suomessa nuorten työttömyysaste oli 17,5 prosenttia. Kaikista huonoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevat henkilöt ovat maassamme useimmiten miehiä. Kun toimeentulotukea vertaillaan maiden välillä niin Suomi on poikkeus kansainvälisesti sillä että täältä saa toimeentulotukea suoraan netistä. Se on erittäin passivoiva ja syrjäyttävä tukimuoto. Erityisesti yksin asuvat alle 35-vuotiaat nuoret ovat tuen suurkuluttajia.

Britannia, Alankomaat, Tanska, Norja ovat tehneet uudistaneet sosiaalipalvelut, työllisyyspalvelut ja tukien saamisen yhdelle luukulle. Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa toimeentulotuki on vahvasti vastikkeellista. Sosiaaliturvauudistus pitäisi saada pikaisesti käyntiin jotta nuorille miehille tarjottaisiin passivoivan tuen sijaan aktiivitoimia, joilla he pääsisivät työmarkkinoille. Väitän että kehno syntyvyys voi johtua osittain Suomen passivoivasta sosiaaliturvasta. Työ Vastikkeeton perustulo vain pahentaisi ongelmaa. 

Lopuksi on syytä arvioida asenneilmapiiriä. Antti Rinne puhui synnytystalkoista. Sari Essayah lisäsi talkoisiin pienet talkoomakkarat eli tonnin synnytysrahan. Molemmat ehdotukset ovat kritiikkiä osakseen. Homma on toiminut Lestijärvellä. Siellä syntyvyys on saatu nousuun 1 000 euron vauvarahalla. Sitä voi saada 10 vuoden ajan, eli yhteensä jopa 10 000 €. Muuttoliike Lestijärvelle ei ole ollut valtaisaa. Syntyvyys näyttää siten olevan sisäsyntyistä. Ehkä perheet jäävät lestille parempien tukien pariin kuin muuttaisivat Kokkolaan. Lapsia vauvarahalla on alle 800 asukkaan kunnassa syntynyt jo noin 60. Vuonna 2012 syntyi vain yksi Kerttu-niminen lapsi. 

Eniten pidän Lestijärven aikaansaamasta ilmapiiristä. Kun tehdään yhdessä asialle jotain ja siitä voi yhteiskunta myös palkita. Suomessa asia näyttää olevan sellainen tabu että siitä ei saa puhua. Toista se on Tanskassa. Siellä eräät tahot pitävät syntyvyyden nousua osittain matkatoimiston ”Do it for Denmark!” kampanjan 2015 ansiona. Tanskassa reipas syntyvyyden nousu on selkeästi ajoitettava mainoskampanjaan. Sopivalla huumorilla höystetty kampanja syntyvyyden eduista on vaikuttanut syvästi tanskalaisien ajatusmaailmaan.

Tarvitsemme positiivista asenneilmapiiriä ja tulevaisuuden uskoa. Ennen kaikkea passivoivaa sosiaaliturvaa tulee kehittää kohti Tanskan aktivoivaa mallia. Suomeen tarvittaisiin samanlainen "Do it for Finland!” kampanja. Pohjoismaat kulkevat eri suuntaan. Suomi on poikkeus. 

]]>
2 http://maanselka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264573-koopenhaminassa-syntyy-lapsia#comments Hetemäki Syntyvyys Työttömyys Vauvaraha Thu, 22 Nov 2018 14:08:10 +0000 Asmo Maanselkä http://maanselka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264573-koopenhaminassa-syntyy-lapsia
Eläkkeet, syntyvyys ja maahanmuutto http://lempan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264416-elakkeet-syntyvyys-ja-maahanmuutto <p>Eläkkeet, syntyvyys ja maahanmuutto on saatu jännästi nivoutettua toisiinsa, tai sellainen käsitys ainakin tulee uutisointeja lukiessa. Netissä Kauppalehden pääkirjoituksessakin ollaan jännän äärellä: &nbsp;&rdquo; Yllättävän nopea syntyvyyden lasku on herättänyt keskustelun, miten käy Suomen eläkejärjestelmälle. Meneekö maailman parhaaksi mainostettu eläkejärjestelmä remonttiin? Vai saadaanko Suomeen muista maista riuskoja, eläkemaksuja maksavia työntekijöitä, jotta luvatut eläkkeet kyetään maksamaan?&rdquo; Ja jutussa myös mainitaan, &rdquo; Jos tuleva hallitus ei saa perhevapaauudistuksella tai muilla toimilla syntyvyyttä nousuun, Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia.&rdquo;</p><p>Rehellisesti työperäisenä tulevat ymmärrän, jos tulevat hyvällä koulutuksella tarpeeseen suoraan työpaikkoihin, mutta kyllä kaikki muu onkin sitten arvoitus, jääkö heistä merkittävä osa sosiaalitukien varaan vanhenemaan ja moniko lähtee parempien palkkojen perään muihin maihin, kun täällä ensin hyysätään ja koulutetaan. Johan tuota porukkaa on etenkin pääkaupunkiseudulle pakkautunut siinä määrin, että asunnoista olisi kysyntää enemmän kuin niitä on tarjolla ja vuokrataso kysynnän mukaisesti pysyy korkeana. Ei sinne kantasuomalaisen kannata havitella pienipalkkaisiin töihin, kun elää ja asuakin täytyy. Hankalaa se on kauempaa kulkeminenkin, eikä ainakaan palkkoihin nähden edullista/mahdollista.</p><p>Kun nyt kerran on tiedossa eläkkeiden maksukyvyssä ongelmia, niin laitetaan vaan rajat kiinni, kun vanhenee ne maahan tulijatkin ainakin lähes eläkeikäisiksi 2050 luvulle mennessä, jolloin syntyvyyden lasku alkaa näkyä eläkejärjestelmässä Kauppalehdessä olleen uutisoinnin mukaan.&nbsp; No voidaan tietenkin olettaa, että maahanmuuttajataustaisten myötä syntyvyys lähtisi nousemaan, mutta vanhaa sanontaa osittain siteeraten, &rdquo;sitten kun sonnit rupeavat poikimaan&rdquo;, eli epäilyttää vahvasti, koska tänne tulijoista suurin osa on miehiä, naiset ja lapset kun eivät nähtävästi turvaa tai sosiaalituristimatkoja tänne tarvitse.</p><p>Mitä sitten tulee suomalaisten syntyvyyden laskuun, niin kyllä pitäisi hallituksen miettiä tekemisensä, eli ne päätökset, mitkä aiheuttavat kansalaisten toimeentulon epävarmuuden. Kodin ja perheen perustaminen eivät ole niin ykkössijalla, kun ei ole takuita työn riittävyydestä ja äkkiä sitä annetaan ymmärtää, ettei kannata lapsia hankkia, jos ei ole varaa niitä elättää. Nykyisessä työllisyystilanteessa moni tipahtaa työllisten joukosta helposti, jos välillä jää vauvalomalle.</p><p>Kyllä tässä nyt ensisijaisesti tarvittaisiin rehelliset suomalaisten työllistämistalkoot, tosin tähänkin väittämään on helppo jonkun tarttua ja sanoa&hellip;. kun ei ole niitä työpaikkoja. Niinkin asia tietysti on, mutta mihin sitten tarvitaan niitä muualta haluttuja &rdquo; riuskoja, eläkemaksuja maksavia työntekijöitä&rdquo;, vai onko ne halvempia? Se halpuus perustuu kyllä sitten siihen, että sosiaalituilla suosiollisesti tuetaan heidän pärjäämistään ja vielä neuvotaan vaikkapa arabian kielellä. Siihen tukitoimintaan revitään rahat köyhdyttämällä kantasuomalaisia verotuksellisesti eri muodoissa ja erinäisin leikkauksin.</p><p>Suomalaisten työllistämistalkoissa voitaisiin lähteä siitä, että työnteon yhtenä menestystekijänä olisi kohtuullinen palkka ja sehän olisi selvää, että tavallisen duunarin palkka lähtee kiertoon, eli kulutukseen ja silläkin osaltaan olisi hyvinvointia lisäävän merkityksen vuoksi, myös työllistäviä vaikutuksia. Sekin aika, kun ministerit ovat käyttäneet irtisanomissuojan heikentämisen ajamiseen, olisi ollut järkevää käyttää todellisten työllistämisen esteiden poistamisen keinojen etsimiseen.</p><p>Tottahan se on, että liian monien työikäisen jääminen työelämän ulkopuolelle uhkaa hyvinvointivaltion rahoitusta. Tähän ei ratkaisua kuitenkaan löydy ajojahdilla ja kepittämisellä. Millään ns. aktiivimalleilla ei tätä tilannetta ratkaista, vaan päinvastoin aikaansaadaan ahdistusta niiden keskuudessa, jotka eivät vaan onnistu työllistymään, eikä tilannetta yhtään helpota leikkaukset monilla muutenkin vähäisistä työttömyyskorvauksista.</p><p>Olen joutohetkinä lukenut mm. Työterveyslaitoksen julkaisuja, joissa ajatuksena on se, että mahdollisimman moni viihtyisi ja jaksaisi mahdollisimman pitkään työelämässä ja jopa palaisi eläkkeeltä takaisin töihin. Ei ne opit vaan päde tässä pätkätöiden ajassa, eikä hyvälle kaiken ikäiset huomioivalle ikäjohtamiselle ole sijaa, koska varmoja pitkäkestoisia työsuhteita on hetki hetkeltä entistäkin vähemmän. Se ei hallitusta kiinnosta, joten johtopäätelmänä täytyy vain todeta, että ministereillä on jokin ässä hihassa, mikä hyödyttää heitä itseään pääsemään paremmille hillotolpille, kunhan vaan ensin onnistuvat vaihtamaan työvoiman, tai pikemminkin koko kansan. Siltähän kuulostaa, kuin suomalaiset olisivat kuolemassa sukupuuttoon, mutta kannattaa käyttää hetki ajatukselle, miksiköhän ei tässä epävarmuuden ajassa ole monillakaan halukkuutta perustaa runsaslapsisia perheitä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eläkkeet, syntyvyys ja maahanmuutto on saatu jännästi nivoutettua toisiinsa, tai sellainen käsitys ainakin tulee uutisointeja lukiessa. Netissä Kauppalehden pääkirjoituksessakin ollaan jännän äärellä:  ” Yllättävän nopea syntyvyyden lasku on herättänyt keskustelun, miten käy Suomen eläkejärjestelmälle. Meneekö maailman parhaaksi mainostettu eläkejärjestelmä remonttiin? Vai saadaanko Suomeen muista maista riuskoja, eläkemaksuja maksavia työntekijöitä, jotta luvatut eläkkeet kyetään maksamaan?” Ja jutussa myös mainitaan, ” Jos tuleva hallitus ei saa perhevapaauudistuksella tai muilla toimilla syntyvyyttä nousuun, Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia.”

Rehellisesti työperäisenä tulevat ymmärrän, jos tulevat hyvällä koulutuksella tarpeeseen suoraan työpaikkoihin, mutta kyllä kaikki muu onkin sitten arvoitus, jääkö heistä merkittävä osa sosiaalitukien varaan vanhenemaan ja moniko lähtee parempien palkkojen perään muihin maihin, kun täällä ensin hyysätään ja koulutetaan. Johan tuota porukkaa on etenkin pääkaupunkiseudulle pakkautunut siinä määrin, että asunnoista olisi kysyntää enemmän kuin niitä on tarjolla ja vuokrataso kysynnän mukaisesti pysyy korkeana. Ei sinne kantasuomalaisen kannata havitella pienipalkkaisiin töihin, kun elää ja asuakin täytyy. Hankalaa se on kauempaa kulkeminenkin, eikä ainakaan palkkoihin nähden edullista/mahdollista.

Kun nyt kerran on tiedossa eläkkeiden maksukyvyssä ongelmia, niin laitetaan vaan rajat kiinni, kun vanhenee ne maahan tulijatkin ainakin lähes eläkeikäisiksi 2050 luvulle mennessä, jolloin syntyvyyden lasku alkaa näkyä eläkejärjestelmässä Kauppalehdessä olleen uutisoinnin mukaan.  No voidaan tietenkin olettaa, että maahanmuuttajataustaisten myötä syntyvyys lähtisi nousemaan, mutta vanhaa sanontaa osittain siteeraten, ”sitten kun sonnit rupeavat poikimaan”, eli epäilyttää vahvasti, koska tänne tulijoista suurin osa on miehiä, naiset ja lapset kun eivät nähtävästi turvaa tai sosiaalituristimatkoja tänne tarvitse.

Mitä sitten tulee suomalaisten syntyvyyden laskuun, niin kyllä pitäisi hallituksen miettiä tekemisensä, eli ne päätökset, mitkä aiheuttavat kansalaisten toimeentulon epävarmuuden. Kodin ja perheen perustaminen eivät ole niin ykkössijalla, kun ei ole takuita työn riittävyydestä ja äkkiä sitä annetaan ymmärtää, ettei kannata lapsia hankkia, jos ei ole varaa niitä elättää. Nykyisessä työllisyystilanteessa moni tipahtaa työllisten joukosta helposti, jos välillä jää vauvalomalle.

Kyllä tässä nyt ensisijaisesti tarvittaisiin rehelliset suomalaisten työllistämistalkoot, tosin tähänkin väittämään on helppo jonkun tarttua ja sanoa…. kun ei ole niitä työpaikkoja. Niinkin asia tietysti on, mutta mihin sitten tarvitaan niitä muualta haluttuja ” riuskoja, eläkemaksuja maksavia työntekijöitä”, vai onko ne halvempia? Se halpuus perustuu kyllä sitten siihen, että sosiaalituilla suosiollisesti tuetaan heidän pärjäämistään ja vielä neuvotaan vaikkapa arabian kielellä. Siihen tukitoimintaan revitään rahat köyhdyttämällä kantasuomalaisia verotuksellisesti eri muodoissa ja erinäisin leikkauksin.

Suomalaisten työllistämistalkoissa voitaisiin lähteä siitä, että työnteon yhtenä menestystekijänä olisi kohtuullinen palkka ja sehän olisi selvää, että tavallisen duunarin palkka lähtee kiertoon, eli kulutukseen ja silläkin osaltaan olisi hyvinvointia lisäävän merkityksen vuoksi, myös työllistäviä vaikutuksia. Sekin aika, kun ministerit ovat käyttäneet irtisanomissuojan heikentämisen ajamiseen, olisi ollut järkevää käyttää todellisten työllistämisen esteiden poistamisen keinojen etsimiseen.

Tottahan se on, että liian monien työikäisen jääminen työelämän ulkopuolelle uhkaa hyvinvointivaltion rahoitusta. Tähän ei ratkaisua kuitenkaan löydy ajojahdilla ja kepittämisellä. Millään ns. aktiivimalleilla ei tätä tilannetta ratkaista, vaan päinvastoin aikaansaadaan ahdistusta niiden keskuudessa, jotka eivät vaan onnistu työllistymään, eikä tilannetta yhtään helpota leikkaukset monilla muutenkin vähäisistä työttömyyskorvauksista.

Olen joutohetkinä lukenut mm. Työterveyslaitoksen julkaisuja, joissa ajatuksena on se, että mahdollisimman moni viihtyisi ja jaksaisi mahdollisimman pitkään työelämässä ja jopa palaisi eläkkeeltä takaisin töihin. Ei ne opit vaan päde tässä pätkätöiden ajassa, eikä hyvälle kaiken ikäiset huomioivalle ikäjohtamiselle ole sijaa, koska varmoja pitkäkestoisia työsuhteita on hetki hetkeltä entistäkin vähemmän. Se ei hallitusta kiinnosta, joten johtopäätelmänä täytyy vain todeta, että ministereillä on jokin ässä hihassa, mikä hyödyttää heitä itseään pääsemään paremmille hillotolpille, kunhan vaan ensin onnistuvat vaihtamaan työvoiman, tai pikemminkin koko kansan. Siltähän kuulostaa, kuin suomalaiset olisivat kuolemassa sukupuuttoon, mutta kannattaa käyttää hetki ajatukselle, miksiköhän ei tässä epävarmuuden ajassa ole monillakaan halukkuutta perustaa runsaslapsisia perheitä.

]]>
23 http://lempan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264416-elakkeet-syntyvyys-ja-maahanmuutto#comments Eläkkeet Maahanmuutto Suomen talous ja työllisyys Syntyvyys Työttömyys Mon, 19 Nov 2018 10:21:06 +0000 Anne Lempinen http://lempan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264416-elakkeet-syntyvyys-ja-maahanmuutto
SAK:n ehdotus pitempään yrityksessä olleiden suojelusta http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263808-sakn-ehdotus-pitempaan-yrityksessa-olleiden-suojelusta <p>SAK:n ehdotus Ruotsin mallin mukaisesta pitempään työssä olleiden suojelusta joukkoirtisanomistilanteissa on herättänyt kiivasta keskustelua. En itsekään ole vakuuttunut, että se on välttämättä oikea ratkaisu, mutta se ainakin ohjaa keskustelua ikävään ongelmaan. Usein nimittäin yt-neuvotteluiden kautta tehtävissä joukkoirtisanomisissa varttuneemmat työntekijät joutuvat &quot;puhdistuksen&quot; kohteeksi.</p><p>Erityisesti asiantuntijatyössä esimerkiksi ICT-alalla on viime vuosina nähty, että yritys on säästänyt voimakkaasti koulutuskustannuksissa ja työntekijät eivät ole päässeet kehittämään osaamistaan. Teknologian kehittyessä yhä kiihtyvällä vauhdilla saattaa työtehtävissään jäädä kiinni vanhentuvaan teknologiaan ja tuotteisiin. Kun toimintaa uudistetaan koulutuksen sijasta tarjolla onkin kenkää eikä uusia työtehtäviä. YT-neuvottelujen lomassa kerrotaan yrityksen tarvitsevan &quot;uudenlaista osaamista&quot;.</p><p>Tässä mielessä monessa yrityksessä maailma on muuttunut yhä raadollisemmaksi. Vanhanajan patruunahenkisestä huolenpidosta ei ole kuin muisto jäljellä, kun pari vuosikymmentä palvellut asiantuntija heitetään kortistoon epäkurantilla osaamisella. Toki kaikki eivät näin toimi, mutta kovassa numeroita tuijottavassa bisnesmaailmassa ilmiö on tullut yhä yleisemmäksi. Lojaalisuutta yritystä kohtaan ei enää palkita kuten ennen.</p><p>Yli viisikymppinen vanhentuneella teknologisella osaamisella on vaikean paikan edessä pyrkiesssään työllistymään uudelleen. Juuri tällaisista saamme lukea mediasta kuinka kymmenet ja sadat työhakemukset eivät tuota mitään tulosta. Työttömyyden oltua korkealla nuoremmat ovat kelvanneet paremmin. Toki nuorisotyöttömyys on myös ollut ongelma, mutta puhuttaessa nimenomaan koulutetuista ja jo työelämässä olleista, on ikä muodostunut selvästi rasitteeksi.</p><p>Työurien pidentämisestä puhutaan, mutta tehdäänkö mitään sen eteen?</p><p><strong>Yli 50-vuotiaan työllistäminen voi tulla kalliimmaksi ja kannattaa jopa irtisanoa ennen 56 vuotta täyttämistä</strong></p><p>Sekä työkyvyttömyyseläkejärjestelmässä että työttömyysturvamaksuissa on keskisuuria ja suuria yrityksiä koskien maksuja, jotka tekevät yli viiskymmpisen työllistämisestä kallimpaa ja saattavat jopa johtaa siihen, että kannattaa irtisanoa henkilö ennen kuin hän täyttää 57 vuotta.</p><p>Työkyvyttömyyseläkejärjestelmän ominaisuuksia avasi Jyrki Kasvi 2015 blogissaan<a href="http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200157-ikasyrjinta-kannattaa"> Ikäsyrjintä kannattaa</a>. Kokonaisuus on hankala, mutta käytännössä eri maksuluokkien vuoksi työnantajalle saattaa tulla merkittävät kustannukset mikäli se joutuu työkyvyttömyyseläkkeiden määrässä korkeaan maksuluokkaan. Kasvi toteaa blogissaan:</p><p>&quot;<em>Tavoitteiltaan kauniin järjestelmän ongelmana on se, että työkyvyttömyyseläkkeelle ei jäädä tasaisesti eri ikäisinä. Keskimäärin työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään 52-vuotiaana, ja lähes puolet työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvistä on yli 55-vuotiaita.</em>&quot;</p><p>&quot;<em>Yli 50-vuotiaiden ikäsyrjintä on siis helpoin ja tehokkain tapa minimoida työntekijöiden mahdollisesta työkyvyttömyydestä työnantajille aiheutuvaa työkyvyttömyyseläkemaksuriski! Paljon kustannustehokkaampi tapa kuin yli 50-vuotiaiden työntekijöiden työkyvyttömyyseläköitymisen ennaltaehkäisy.</em>&quot;</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/101531-totuus-isojen-suomi-firmojen-potkuista-sanottiin-aaneen-hoidetaan-ihminen-pois-ennen">Uudelle Suomelle</a> taas teollisuuden kunnossapitopalveluita tarjoavan, Suomessa 1&nbsp;100 ihmistä työllistävän Maintpartnerin henkilöstöjohtaja Jari Syrjälä kertoi, että yksi kriittinen raja kulkee 56 vuoden ja 1 kuukauden iässä. Hänen mukaansa tuo tunnetaan suurtyönantajien keskuudessa.</p><p>&quot;<em>Kun ihminen ehtii täyttää 56 vuotta ja yhden kuukauden työsuhteen aikana, hän pääsee työttömyysvakuusrahaston piiriin, joka on vanha työttömyyseläke. Ja viimeinen työantaja maksaa työttömyysvakuusrahastolle hänen ansiosidonnaisen päivärahan. Maksimissaan neljä vuotta, minimissään vuoden. Siinä on miljoona eri muuttujaa välissä, mutta summa nousee helposti 70&nbsp;000 euroon.</em>&quot;</p><p>&quot;<em>Jos ihminen on 55-vuotias ja irtisanomis-yt:t tulevat, niin se vaikuttaa varmasti yrityksen päätökseen. Että hoidetaan ihminen pois ennen kuin hän täyttää 56 vuotta ja yhden kuukauden, jolloin rahaa ei tarvitse maksaa.</em>&quot;</p><p>Näillä laeilla lienee ollut hyvä tarkoitus, mutta joskus huonosti harkitut lait johtavat käytännössä vääriin tuloksiin.</p><p>Tavoitteena oli työkyvyttömyyseläkejärjestelmän maksuluokalla kannustaa siihen, että työntekijöiden hyvinvoinnista pidettäisiin paremmin huolta eivätkä työntekijät niin usein joutuisi työkyvyttömyyseläkkeelle. Käytännössä kuitenkin lopputulemana on ollut, että kannattaakin irtisanoa ikääntyneempiä työntekijöitä ajoissa. Vuosikymmenen alun yt-rumbassa irtisanottiin suuri määrä ihmisiä osin tällä perusteella - vaikkei toki niin saakaan virallisesti sanoa.</p><p><strong>Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?</strong></p><p>Kuten alussa totesin, niin en tiedä onko SAK:n ehdottama ratkaisu oikea. Ongelma on kuitenkin olemassa ja jotain sille pitäisi tehdä, jotta työurat oikeasti jatkuisivat useamman kohdalla pidempään. Lisäksi on karua kiittää ihmistä pitkästä palveluksesta olemalla kouluttamatta uusiin tehtäviin ja tarjoten vain potkut kortistoon.</p><p>Ehdotuksesta käydyssä keskustelussa ollaan voimakkaasti asettamassa nuoria ja kokeneempia työntekijöitä vastakkain. En oikein pidä tästä(kään), sillä meillä on käsissämme ongelma sekä nuorisotyöttömyyden että yli viisikymppisten työllistymien kohdalla. Tähän ei löydy välttämättä yhtä keinoa.</p><p>Tällaiset laajoja joukkoja koskevat ehdotukset ovat usein ongelmallisia, kun tilanne on kovin erilainen eri aloilla ja yrityksissä. Jos ajattelen omaani eli ICT-alaa, niin alussa kuvaamani ilmiö on ollut valitettavan yleinen. Työllisyystilanne on toisaalta merkittävästi parantunut. Nykytilanteessakin on silti merkittävä ero sillä, kuinka hyvin työllistyy uudelleen kolmikymppinen asiantuntija viiden vuoden työuralla verrattuna yli viisikymppiseen yli 25-vuoden työuralla. Kuvattujen lisämaksujen lisäksi valitettavan moni pitää jo näitä kokeneita liian vanhoina oppimaan uutta, vaikka tällä alalla omat kokemukseni esimiehenä ovat kyllä aivan toiset.</p><p>Itse koen että meidän pitäisi löytää ratkaisuja sekä nuorten että yli viisikymppisten työttömyydestä pois pääsemiseen.</p><p>Mielestäni nuo mekanismit, joiden vuoksi yli viisikymppisen työllistämisestä aiheutuu lisäkustannuksia ja jotka kannustavat jopa irtisanomaan aikaisemmin, pitäisi pikaisella aikataululla poistaa.</p><p>Kaikista tärkein asia kuitenkin on pystyä takaamaan kaikille tavat sekä työssä että työttömyyden kohdatessa päivittää tehokkaasti osaamistaan muuttuvassa maailmassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Toivoo nimimerkki: Ensi viikolla 49-vuotta täyttävä kokeneehko bloggari huolestuneena tulevaisuudestaan ;-)</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SAK:n ehdotus Ruotsin mallin mukaisesta pitempään työssä olleiden suojelusta joukkoirtisanomistilanteissa on herättänyt kiivasta keskustelua. En itsekään ole vakuuttunut, että se on välttämättä oikea ratkaisu, mutta se ainakin ohjaa keskustelua ikävään ongelmaan. Usein nimittäin yt-neuvotteluiden kautta tehtävissä joukkoirtisanomisissa varttuneemmat työntekijät joutuvat "puhdistuksen" kohteeksi.

Erityisesti asiantuntijatyössä esimerkiksi ICT-alalla on viime vuosina nähty, että yritys on säästänyt voimakkaasti koulutuskustannuksissa ja työntekijät eivät ole päässeet kehittämään osaamistaan. Teknologian kehittyessä yhä kiihtyvällä vauhdilla saattaa työtehtävissään jäädä kiinni vanhentuvaan teknologiaan ja tuotteisiin. Kun toimintaa uudistetaan koulutuksen sijasta tarjolla onkin kenkää eikä uusia työtehtäviä. YT-neuvottelujen lomassa kerrotaan yrityksen tarvitsevan "uudenlaista osaamista".

Tässä mielessä monessa yrityksessä maailma on muuttunut yhä raadollisemmaksi. Vanhanajan patruunahenkisestä huolenpidosta ei ole kuin muisto jäljellä, kun pari vuosikymmentä palvellut asiantuntija heitetään kortistoon epäkurantilla osaamisella. Toki kaikki eivät näin toimi, mutta kovassa numeroita tuijottavassa bisnesmaailmassa ilmiö on tullut yhä yleisemmäksi. Lojaalisuutta yritystä kohtaan ei enää palkita kuten ennen.

Yli viisikymppinen vanhentuneella teknologisella osaamisella on vaikean paikan edessä pyrkiesssään työllistymään uudelleen. Juuri tällaisista saamme lukea mediasta kuinka kymmenet ja sadat työhakemukset eivät tuota mitään tulosta. Työttömyyden oltua korkealla nuoremmat ovat kelvanneet paremmin. Toki nuorisotyöttömyys on myös ollut ongelma, mutta puhuttaessa nimenomaan koulutetuista ja jo työelämässä olleista, on ikä muodostunut selvästi rasitteeksi.

Työurien pidentämisestä puhutaan, mutta tehdäänkö mitään sen eteen?

Yli 50-vuotiaan työllistäminen voi tulla kalliimmaksi ja kannattaa jopa irtisanoa ennen 56 vuotta täyttämistä

Sekä työkyvyttömyyseläkejärjestelmässä että työttömyysturvamaksuissa on keskisuuria ja suuria yrityksiä koskien maksuja, jotka tekevät yli viiskymmpisen työllistämisestä kallimpaa ja saattavat jopa johtaa siihen, että kannattaa irtisanoa henkilö ennen kuin hän täyttää 57 vuotta.

Työkyvyttömyyseläkejärjestelmän ominaisuuksia avasi Jyrki Kasvi 2015 blogissaan Ikäsyrjintä kannattaa. Kokonaisuus on hankala, mutta käytännössä eri maksuluokkien vuoksi työnantajalle saattaa tulla merkittävät kustannukset mikäli se joutuu työkyvyttömyyseläkkeiden määrässä korkeaan maksuluokkaan. Kasvi toteaa blogissaan:

"Tavoitteiltaan kauniin järjestelmän ongelmana on se, että työkyvyttömyyseläkkeelle ei jäädä tasaisesti eri ikäisinä. Keskimäärin työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään 52-vuotiaana, ja lähes puolet työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvistä on yli 55-vuotiaita."

"Yli 50-vuotiaiden ikäsyrjintä on siis helpoin ja tehokkain tapa minimoida työntekijöiden mahdollisesta työkyvyttömyydestä työnantajille aiheutuvaa työkyvyttömyyseläkemaksuriski! Paljon kustannustehokkaampi tapa kuin yli 50-vuotiaiden työntekijöiden työkyvyttömyyseläköitymisen ennaltaehkäisy."

Uudelle Suomelle taas teollisuuden kunnossapitopalveluita tarjoavan, Suomessa 1 100 ihmistä työllistävän Maintpartnerin henkilöstöjohtaja Jari Syrjälä kertoi, että yksi kriittinen raja kulkee 56 vuoden ja 1 kuukauden iässä. Hänen mukaansa tuo tunnetaan suurtyönantajien keskuudessa.

"Kun ihminen ehtii täyttää 56 vuotta ja yhden kuukauden työsuhteen aikana, hän pääsee työttömyysvakuusrahaston piiriin, joka on vanha työttömyyseläke. Ja viimeinen työantaja maksaa työttömyysvakuusrahastolle hänen ansiosidonnaisen päivärahan. Maksimissaan neljä vuotta, minimissään vuoden. Siinä on miljoona eri muuttujaa välissä, mutta summa nousee helposti 70 000 euroon."

"Jos ihminen on 55-vuotias ja irtisanomis-yt:t tulevat, niin se vaikuttaa varmasti yrityksen päätökseen. Että hoidetaan ihminen pois ennen kuin hän täyttää 56 vuotta ja yhden kuukauden, jolloin rahaa ei tarvitse maksaa."

Näillä laeilla lienee ollut hyvä tarkoitus, mutta joskus huonosti harkitut lait johtavat käytännössä vääriin tuloksiin.

Tavoitteena oli työkyvyttömyyseläkejärjestelmän maksuluokalla kannustaa siihen, että työntekijöiden hyvinvoinnista pidettäisiin paremmin huolta eivätkä työntekijät niin usein joutuisi työkyvyttömyyseläkkeelle. Käytännössä kuitenkin lopputulemana on ollut, että kannattaakin irtisanoa ikääntyneempiä työntekijöitä ajoissa. Vuosikymmenen alun yt-rumbassa irtisanottiin suuri määrä ihmisiä osin tällä perusteella - vaikkei toki niin saakaan virallisesti sanoa.

Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?

Kuten alussa totesin, niin en tiedä onko SAK:n ehdottama ratkaisu oikea. Ongelma on kuitenkin olemassa ja jotain sille pitäisi tehdä, jotta työurat oikeasti jatkuisivat useamman kohdalla pidempään. Lisäksi on karua kiittää ihmistä pitkästä palveluksesta olemalla kouluttamatta uusiin tehtäviin ja tarjoten vain potkut kortistoon.

Ehdotuksesta käydyssä keskustelussa ollaan voimakkaasti asettamassa nuoria ja kokeneempia työntekijöitä vastakkain. En oikein pidä tästä(kään), sillä meillä on käsissämme ongelma sekä nuorisotyöttömyyden että yli viisikymppisten työllistymien kohdalla. Tähän ei löydy välttämättä yhtä keinoa.

Tällaiset laajoja joukkoja koskevat ehdotukset ovat usein ongelmallisia, kun tilanne on kovin erilainen eri aloilla ja yrityksissä. Jos ajattelen omaani eli ICT-alaa, niin alussa kuvaamani ilmiö on ollut valitettavan yleinen. Työllisyystilanne on toisaalta merkittävästi parantunut. Nykytilanteessakin on silti merkittävä ero sillä, kuinka hyvin työllistyy uudelleen kolmikymppinen asiantuntija viiden vuoden työuralla verrattuna yli viisikymppiseen yli 25-vuoden työuralla. Kuvattujen lisämaksujen lisäksi valitettavan moni pitää jo näitä kokeneita liian vanhoina oppimaan uutta, vaikka tällä alalla omat kokemukseni esimiehenä ovat kyllä aivan toiset.

Itse koen että meidän pitäisi löytää ratkaisuja sekä nuorten että yli viisikymppisten työttömyydestä pois pääsemiseen.

Mielestäni nuo mekanismit, joiden vuoksi yli viisikymppisen työllistämisestä aiheutuu lisäkustannuksia ja jotka kannustavat jopa irtisanomaan aikaisemmin, pitäisi pikaisella aikataululla poistaa.

Kaikista tärkein asia kuitenkin on pystyä takaamaan kaikille tavat sekä työssä että työttömyyden kohdatessa päivittää tehokkaasti osaamistaan muuttuvassa maailmassa.

 

Toivoo nimimerkki: Ensi viikolla 49-vuotta täyttävä kokeneehko bloggari huolestuneena tulevaisuudestaan ;-)

 

]]>
27 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263808-sakn-ehdotus-pitempaan-yrityksessa-olleiden-suojelusta#comments ikärasismi SAK Työsuhdesuoja Työttömyys Uudelleen koulutus Wed, 07 Nov 2018 15:31:24 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263808-sakn-ehdotus-pitempaan-yrityksessa-olleiden-suojelusta
Lepomäen ja demareiden työllisyyspolitiikat http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263412-lepomaem-ja-demareiden-tyollisyyspolitiikka <p>Katselin juri nyt aamulla miten Elina Lepomäki ja demareiden Tuula Haatainen ottivat yhteen työllisyydestä ja sen parantamisesta.</p><p>Viime aikoina on keskusteltu siitä pitäisikö maahanmuuttajien työllisyyttä parantaa sallimalla yrityksille pienempien palkkojen maksamisen ja tukemalla tällä tavalla työllistettyä sitten muuten, jotta hän voisi tulla toimeen pienellä palkallaan.&nbsp;</p><p>Näytti siltä että Elina Lepomäki oli kovasti tämän näkemyksen puolella ja Tuula haatainen edusti perinteistä demareiden ja AY- väen näkemystä, jonka mukaan työn teosta&nbsp; pitää aina saada niin paljon että sillä rahalla tulee sitten myös toimeen.</p><p>Tämä demnareiden ja AY- väen ajatus työllä toimeentulosta on toki hieno, mutta se on kovin teoreettinen.</p><p>Työttömyys johtuu tänä päivänä pitkälti siitä että työnantajan arvion mukaan joku työnhakija ei pysty tekemään työtä nin suurella tehokkuudella että hänelle kannattaisi maksaa niin paljon että sillä tulisi toimeen, tai sitten työnantaja arvelee ettei työnhakijan työsuoritus vastaa sitä mitä on työstä maksettava virallinen listahinta.</p><hr /><p>Tyyönantaja voi olla väärässä ja voi olla että työntekijä olisi paljon parempi kuin mitä työnantaja arvioi. Tämä tuottaa yrityksissä työn hakijan kannalta epäedullisia ja epäoikeudenmukaisia työllistämättä jättämis-päätöksiä, mutta toisaalta tämä päätös työllistämisestä ja työn antamisesta kuuluu pelkästään&nbsp; yrityksille ja yritykset myös kärsivät vääristä päätöksistään koituvat taloudelliset seuraukset yrityksille. Päätöstä työllistämisestä ei voida ulkoistaa yritysten ulkopuolelle.</p><hr /><p>Suomessa on kuitenkin vallalla vahva sosiaalidemokraattinen näkemys siitä että työllä pitää voida tulla toimeen ja maksettavan palkan pitää aina olla niin suuri että sillä tulee toimeen, mikä Suomessa tarkoittaa sitä että palkalla pitää tulla hyvin toimeen. Tämä sosiaalidemokraattinen näkemys ei ole vallalla pelkästään demaripiireissä, vaan koko yhteiskunnassa, myös kokoomuksessa, erityisesti kokoomuslaisen AY:n piirissä. Sen osoittaa myös äskeinen kahakka Akavassa, kun sen puheenjohtaja erehtyi lausunnossaan poikkeamaan tästä demarinäkemyksestä.</p><hr /><p>Mutta palataan tämänaamuiseen keskusteluun TV:ssä.&nbsp; En kovasti diggaa sen kummemmin Lepomäkeä kuin Haataistakaan, he eivät ole minun suosikkipolitikkojani. Olen aina mieluimmin demareiden kuin kokoomuksen kannalla,&nbsp; en ehkä niinkään asiakysymyksissä, mutta periaatteessa, siksi että olen mielelläni duunarin puolella ja mieluimmin köyhän puolella kuin rikkaan puolella.</p><p>Tässä kyseessä olevassa kysymyksessä olen kuitenkin selvästi Lepomäen kannan puolella.&nbsp; Lepomäki ei jostain syystä pysty mielestäni tuomaan asioita esille riittävän selvästi, mutta hän on kuitenkin oikeassa. Työllisyyttä ei voida Suomessa parantaa enempää luopumatta siitä ajatuksesta että palkalla pitää voida tulla toimeen. Jos palkalla ei ihan tule toimeen sillä tavalla mikä katsotaan sopivaksi toimeentuloksi, yhteiskunnan pitäisi tulla työmtekijän avuksi ja maksaa työntekijälle sen verran lisää että toimeentulon kriteerit täyttyvät.</p><p>Tällä tavalla voitaisiin työllistää niin maahanmuuttajat kuin muutkin vaikeasti työllistyvät ryhmät, kuten nuoret, vanhat ja kouluttamattomat, sekä myös muuten osittain työkyvyttömät ja työnantajan kannalta vähemmän tuottavat työntekijät.</p><hr /><p>Valitettavasti puolueet eivät uskalla ottaa tätä Lepomäen linjaa ohjelmaansa, koska kansalaiset ja äänestäjät eivät ole tottuneet tähän ajatukseen.&nbsp; Sosialidemokraattinen ajatusmalli työllä toimeentulosta on vallitseva ja suosittu näkemys niin demareiden kuin kokoomuslaisten ja muidenkin keskuudessa.</p><p>Mutta käsitykset muuttuvat jos ajatuksia&nbsp; osataan perustella, perustella paremmin kuin mitä Lepomäki osasi tehdä tämänaamuisessa keskustelussa.</p><hr /><p>Suositukseni demareille olisikin että he tulisivat tässä asiassa Lepomäen linjalle ennenkuin kokoomus ennättää tulla sille linjalle. Se osoittaisi edistystä. Kenties demarit osaisivat myös perustella tämän linjan työläisille paremmin kuin Lepomäki. Mutta se edellyttäisi tietenkin sitä että vanhasta demarilinjasta olisi nyt luovuttava.</p><p>&nbsp;</p><p>Tästä kirjoituksesta ei sitten pidä päätellä että olisin mitenkään laajemmin Lepolan kannalla.&nbsp;&nbsp;</p><p>Ei pidä myöskään päätellä että olisin jotenkin demareiden puolella, minusta demareiden pitäisi vain toimia tehokkaammin työllisyyden ja työttömien etujen puolesta ja sen takia pitäisi osata luopua vanhoista piintyneistä asenteista ja hokemista.</p><p>En ole myöskään sitä mieltä että Lepolan malli olisi ongelmaton. Siihen liittyy ongelmia joita en ole tässä ottanut esille ja joita tämänaamuisessa keskustelussa ei tullut esille, mutta ne ongelmat voi ratkaista ja ne pitäisi ratkaista, jotta myös työttömyysongelma voitaisiin ratkaista, eikä sitä mielestäni voi ratkaista ilman että siitä periaatteesta luovutaan että palkalla pitäisi aina tulla toimeen.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Katselin juri nyt aamulla miten Elina Lepomäki ja demareiden Tuula Haatainen ottivat yhteen työllisyydestä ja sen parantamisesta.

Viime aikoina on keskusteltu siitä pitäisikö maahanmuuttajien työllisyyttä parantaa sallimalla yrityksille pienempien palkkojen maksamisen ja tukemalla tällä tavalla työllistettyä sitten muuten, jotta hän voisi tulla toimeen pienellä palkallaan. 

Näytti siltä että Elina Lepomäki oli kovasti tämän näkemyksen puolella ja Tuula haatainen edusti perinteistä demareiden ja AY- väen näkemystä, jonka mukaan työn teosta  pitää aina saada niin paljon että sillä rahalla tulee sitten myös toimeen.

Tämä demnareiden ja AY- väen ajatus työllä toimeentulosta on toki hieno, mutta se on kovin teoreettinen.

Työttömyys johtuu tänä päivänä pitkälti siitä että työnantajan arvion mukaan joku työnhakija ei pysty tekemään työtä nin suurella tehokkuudella että hänelle kannattaisi maksaa niin paljon että sillä tulisi toimeen, tai sitten työnantaja arvelee ettei työnhakijan työsuoritus vastaa sitä mitä on työstä maksettava virallinen listahinta.


Tyyönantaja voi olla väärässä ja voi olla että työntekijä olisi paljon parempi kuin mitä työnantaja arvioi. Tämä tuottaa yrityksissä työn hakijan kannalta epäedullisia ja epäoikeudenmukaisia työllistämättä jättämis-päätöksiä, mutta toisaalta tämä päätös työllistämisestä ja työn antamisesta kuuluu pelkästään  yrityksille ja yritykset myös kärsivät vääristä päätöksistään koituvat taloudelliset seuraukset yrityksille. Päätöstä työllistämisestä ei voida ulkoistaa yritysten ulkopuolelle.


Suomessa on kuitenkin vallalla vahva sosiaalidemokraattinen näkemys siitä että työllä pitää voida tulla toimeen ja maksettavan palkan pitää aina olla niin suuri että sillä tulee toimeen, mikä Suomessa tarkoittaa sitä että palkalla pitää tulla hyvin toimeen. Tämä sosiaalidemokraattinen näkemys ei ole vallalla pelkästään demaripiireissä, vaan koko yhteiskunnassa, myös kokoomuksessa, erityisesti kokoomuslaisen AY:n piirissä. Sen osoittaa myös äskeinen kahakka Akavassa, kun sen puheenjohtaja erehtyi lausunnossaan poikkeamaan tästä demarinäkemyksestä.


Mutta palataan tämänaamuiseen keskusteluun TV:ssä.  En kovasti diggaa sen kummemmin Lepomäkeä kuin Haataistakaan, he eivät ole minun suosikkipolitikkojani. Olen aina mieluimmin demareiden kuin kokoomuksen kannalla,  en ehkä niinkään asiakysymyksissä, mutta periaatteessa, siksi että olen mielelläni duunarin puolella ja mieluimmin köyhän puolella kuin rikkaan puolella.

Tässä kyseessä olevassa kysymyksessä olen kuitenkin selvästi Lepomäen kannan puolella.  Lepomäki ei jostain syystä pysty mielestäni tuomaan asioita esille riittävän selvästi, mutta hän on kuitenkin oikeassa. Työllisyyttä ei voida Suomessa parantaa enempää luopumatta siitä ajatuksesta että palkalla pitää voida tulla toimeen. Jos palkalla ei ihan tule toimeen sillä tavalla mikä katsotaan sopivaksi toimeentuloksi, yhteiskunnan pitäisi tulla työmtekijän avuksi ja maksaa työntekijälle sen verran lisää että toimeentulon kriteerit täyttyvät.

Tällä tavalla voitaisiin työllistää niin maahanmuuttajat kuin muutkin vaikeasti työllistyvät ryhmät, kuten nuoret, vanhat ja kouluttamattomat, sekä myös muuten osittain työkyvyttömät ja työnantajan kannalta vähemmän tuottavat työntekijät.


Valitettavasti puolueet eivät uskalla ottaa tätä Lepomäen linjaa ohjelmaansa, koska kansalaiset ja äänestäjät eivät ole tottuneet tähän ajatukseen.  Sosialidemokraattinen ajatusmalli työllä toimeentulosta on vallitseva ja suosittu näkemys niin demareiden kuin kokoomuslaisten ja muidenkin keskuudessa.

Mutta käsitykset muuttuvat jos ajatuksia  osataan perustella, perustella paremmin kuin mitä Lepomäki osasi tehdä tämänaamuisessa keskustelussa.


Suositukseni demareille olisikin että he tulisivat tässä asiassa Lepomäen linjalle ennenkuin kokoomus ennättää tulla sille linjalle. Se osoittaisi edistystä. Kenties demarit osaisivat myös perustella tämän linjan työläisille paremmin kuin Lepomäki. Mutta se edellyttäisi tietenkin sitä että vanhasta demarilinjasta olisi nyt luovuttava.

 

Tästä kirjoituksesta ei sitten pidä päätellä että olisin mitenkään laajemmin Lepolan kannalla.  

Ei pidä myöskään päätellä että olisin jotenkin demareiden puolella, minusta demareiden pitäisi vain toimia tehokkaammin työllisyyden ja työttömien etujen puolesta ja sen takia pitäisi osata luopua vanhoista piintyneistä asenteista ja hokemista.

En ole myöskään sitä mieltä että Lepolan malli olisi ongelmaton. Siihen liittyy ongelmia joita en ole tässä ottanut esille ja joita tämänaamuisessa keskustelussa ei tullut esille, mutta ne ongelmat voi ratkaista ja ne pitäisi ratkaista, jotta myös työttömyysongelma voitaisiin ratkaista, eikä sitä mielestäni voi ratkaista ilman että siitä periaatteesta luovutaan että palkalla pitäisi aina tulla toimeen. 

]]>
15 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263412-lepomaem-ja-demareiden-tyollisyyspolitiikka#comments Työllistäminen Työttömyys Työttömyystuki Wed, 31 Oct 2018 06:40:28 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263412-lepomaem-ja-demareiden-tyollisyyspolitiikka
Juha Sipilä uhoaa 100000 hallituksen työllistämästä - faktoja etsimässä http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263228-juha-sipila-uhoaa-100000-hallituksen-tyollistamasta-faktoja-etsimassa <p><strong>Sipilä:&quot;Eniten hallituksen talouspolitiikasta ovat hyötyneet ne yli sata tuhatta entistä työtöntä, jotka ovat nyt töissä.&quot; Huoh, näinköhän...</strong></p><p>&nbsp;</p><p>On totta, että vaalit ovat tulossa ja että poliitikoita pidetään verhotulla politiikan kielellä ilmaisten totuuden muuntelijoina mutta Juha Sipilä näyttää kyntävän tällä saralla isoimmalla traktorilla. Pääministerihän väittää, että sata tuhatta entistä työtöntä olisivat <em>hallituksen </em>toimien ansiosta töissä. Tutkaillaanpa asiaa ja paria muuta hänen väitettä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kiky</strong></p><p><a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/paaministeri-juha-sipilan-esittelypuheenvuoro-eduskunnan-tiedonantokeskustelussa-16-10-2018">Sipilä</a>:&quot;Kilpailukykysopimuksen myötä pääsimme viimein mukaan maailmantalouden imuun.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/wordpress/wp-content/uploads/2018/04/Raportti2017.pdf">Talouspolitiikan arviontineuvosto</a> (s. 19): &quot;Kustannus-ja kilpailukykysopimus tuli voimaan helmikuun alussa [2017]. Sopimuksen myötä vuotuista työaikaa pidennetään 24 tuntia ilman lisäkorvausta. Tilastot kuitenkin osoittavat, että työntekijää kohden tehdyt työtunnit ovat vähentyneet edelleen.&quot; (julkaistu 01/2018)</p><p>Luulisi siis työtuntien lisääntyvän, jos niitä lisätään. Ehkä kikyä on liioiteltu?</p><p>Palkansaajien tutkimuslaitoksen <a href="https://www.labour.fi/ptblogi/2016/04/06/laskelmia-kilpailukykysopimuksen-vaikutuksista/">arvio </a>kikyn työllisyyden <em>nettovaikutuksista </em>oli vuosille 2017-20 reilu 20.000 työpaikkaa eli selvästi vähemmän kuin hallitus. Sekään ei näytä huomioineen (kuten ei ehkä <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/ekonomistit-hurraavat-kiky-sopimusta-pahin-ongelma-on-useita-vuosia-jatkunut-heikko-tuottavuuskehitys/744b902b-da52-3782-9523-a839efe54510">tämäkään </a>3-3.5 % arvio), että vientipainotteisessa teollisuudessa vain puolet palkansaajista <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/puolet-yksityissektorin-tyontekijoista-valttynyt-tyoajan-kiky-pidennykselta-parannus-voi-jaada-saavuttamatta-nailla-toteutusmaarilla/0b9f3903-7977-368c-908f-8c4b8610a77a">kertoi </a>syksyllä 2017 kikyn tulleen taloon. Niin ikään, alle puolet kaikista palkansaajista kikyili silloin. Aina pitää myös muistaa sekin, että palkat ovat vain yksi erä etenkin pääomavaltaisen teollisuuden menoista. Se osaltaan selittänee, miksei teollisuudessa kikyä ole otettu käyttöön kovinkaan innokkaasti, vaikka virallisesti kattavuus on 91 %.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos ei palkattoman työn lisääminen lisännyt kilpailukykyä toivotusti, niin mikä? Kilpailukyvyn vaihtelussa on paljon kyse tuottavuuden ja kiireen välisestä yhteydestä (kuin myös myytävän tuotteen arvosta). Kun työpaikalla tulee kiire, ihmiset kiristävät omaa ja koneiden vauhtia, tehotonta työaikaa vähennetään ja oman työn tekemisen tapaa nopeutetaan. Kun siis <a href="https://tradingeconomics.com/finland/capacity-utilization">kapasiteetin käyttöaste</a> nousee, <a href="https://tradingeconomics.com/finland/productivity">tuottavuuskin </a>noussee.</p><p>&nbsp;</p><p>Taustalta on hyvä muistaa maailmantalouden suotuisuus. Arviointineuvoston käyrä näyttää, että Suomen BKT on parantunut 2015 lähtien. Selvä käänne tapahtui samoihin aikoihin, kun hallitus aloitti ja siis ennen kuin varsinaisesti yhtään toimenpidettä oli tehty.</p><p>&nbsp;</p><p>Huomioiden kikysopimuksen puolinaisen kattavuuden ja maltillisemmat arviot vaikutuksesta, näyttää, että sopimusta on vahvasti liioiteltu.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työllisyys</strong></p><p>Pääministerin väite 115000 useammasta työssäkäyvästä perustunee osaltaan <a href="https://vnk.fi/documents/10616/7477009/Talouspolitiikan+vaikutukset+ty%C3%B6llisyyteen+ja+tuloeroihin+2015-2018.pdf/11657bf5-9242-41a3-8afa-52e64b60ec3e/Talouspolitiikan+vaikutukset+ty%C3%B6llisyyteen+ja+tuloeroihin+2015-2018.pdf.pdf">tutkimukseen</a>, jossa (siinäkin) <em>laskennallisesti</em> arvioitiin hallituksen toimien vaikutusta työllisyyteen. Hyvä on luoda katse todellisuuteen: montako työtöntä on nyt oikeasti vähemmän? Montako työllistä on enemmän kuin ennen?</p><p>&nbsp;</p><p>Uusimpien yleisessä jaossa olevien työvoimatutkimusten mukaan <a href="https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tym__tyti/statfin_tyti_pxt_011.px/table/tableViewLayout2/?rxid=3e8503da-9618-4572-b40f-a8a1cb2097cf">Työllisiä </a>oli 2017 yhteensä 36000 enemmän kuin 2015. <a href="https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tym__tyti/statfin_tyti_pxt_001.px/table/tableViewLayout2/?rxid=658329e7-1cad-435e-b758-e29fd68ef600">Työttömiä </a>oli 17000 vähemmän. Näiden lukujen valossa työttömien määrän olisi tullut vähentyä tänä vuonna kymmenen kuukauden aikana 16. lokakuuta mennessä 79000-98000 henkilöllä, jotta Sipilän väite pitäisi paikkansa. Kymmenen tuhatta kuukaudessa. Se olisi aika rytinää. Voisiko kansakunnan tekemistä työtunneista laskien saada tukea Sipilälle? 2017 työtunteja oli 58000 kokoaikaisen työpaikan verran enemmän kuin 2015. Se tarkoittaisi miltei 60000 työpaikkaa lisää tänä vuonna, jotta Sipilän puheille olisi katetta. Työministeriön tiedot ovat tuoreimpia ja ne todella kertovat työttömien määrän laskeneen noin sata tuhatta. Samalla on kuitenkin käynyt niin, että työllisten työnhakijoiden määrä on 18000 suurempi nyt kuin 2015<em>. </em>Se viittaa vajaaseen työllistymiseen ja <a href="http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tym__tyti/statfin_tyti_pxt_016.px/?rxid=a10063bb-015e-467d-9a5e-0f87c95f1a00">osa-aikaisten määrä</a> ryöpsähtikin 2016. Sattumoisin oli myös niin, että hallituksen aloitusvuosi oli huono työttömyysvuosi. Edellisenä vuonna oli ollut 23000 työtöntä vähemmän. Tällä hetkellä on myös palveluissa ja opiskelemassa &quot;työvoiman ulkopuolella&quot; (ja siis ei-työtön) 12000 useampi kuin hallituksen aloittaessa.</p><p>Jos siis Sipilä vertaisi vuotta aiempaan tilanteeseen ja vähentäisi palveluihin siirretyt, kolmannes saavutuksesta lähtisi. Lomautettuja oli nyt syyskuussa 15000 vähemmän kuin 2015. Eli työpaikan omaavia työttömiä oli vähemmän. Se, että heidät olisi kutsuttu töihin hallituksen toimien ansiosta, kuulostaa kyllä kovin kaukaa haetulta. Edellä mainitut huomioiden laskisi hallituksen saavutus sadasta tuhannesta <em>puoleen </em>ja <em>siitä </em>pois yritysten omat toimet sekä maailmantalouden imu. Mitä jää?</p><p>&nbsp;</p><p>Edellä käytetyt tilastot eivät anna lähimainkaan tukea pääministeri Juha Sipilän väitteille työpaikkojen lisääntymisestä. Työttömyys on vähentynyt muttei niinkään paljoa hallituksen ansiosta kuin annetaan ymmärtää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sipilä:"Eniten hallituksen talouspolitiikasta ovat hyötyneet ne yli sata tuhatta entistä työtöntä, jotka ovat nyt töissä." Huoh, näinköhän...

 

On totta, että vaalit ovat tulossa ja että poliitikoita pidetään verhotulla politiikan kielellä ilmaisten totuuden muuntelijoina mutta Juha Sipilä näyttää kyntävän tällä saralla isoimmalla traktorilla. Pääministerihän väittää, että sata tuhatta entistä työtöntä olisivat hallituksen toimien ansiosta töissä. Tutkaillaanpa asiaa ja paria muuta hänen väitettä.

 

Kiky

Sipilä:"Kilpailukykysopimuksen myötä pääsimme viimein mukaan maailmantalouden imuun."

 

Talouspolitiikan arviontineuvosto (s. 19): "Kustannus-ja kilpailukykysopimus tuli voimaan helmikuun alussa [2017]. Sopimuksen myötä vuotuista työaikaa pidennetään 24 tuntia ilman lisäkorvausta. Tilastot kuitenkin osoittavat, että työntekijää kohden tehdyt työtunnit ovat vähentyneet edelleen." (julkaistu 01/2018)

Luulisi siis työtuntien lisääntyvän, jos niitä lisätään. Ehkä kikyä on liioiteltu?

Palkansaajien tutkimuslaitoksen arvio kikyn työllisyyden nettovaikutuksista oli vuosille 2017-20 reilu 20.000 työpaikkaa eli selvästi vähemmän kuin hallitus. Sekään ei näytä huomioineen (kuten ei ehkä tämäkään 3-3.5 % arvio), että vientipainotteisessa teollisuudessa vain puolet palkansaajista kertoi syksyllä 2017 kikyn tulleen taloon. Niin ikään, alle puolet kaikista palkansaajista kikyili silloin. Aina pitää myös muistaa sekin, että palkat ovat vain yksi erä etenkin pääomavaltaisen teollisuuden menoista. Se osaltaan selittänee, miksei teollisuudessa kikyä ole otettu käyttöön kovinkaan innokkaasti, vaikka virallisesti kattavuus on 91 %.

 

Jos ei palkattoman työn lisääminen lisännyt kilpailukykyä toivotusti, niin mikä? Kilpailukyvyn vaihtelussa on paljon kyse tuottavuuden ja kiireen välisestä yhteydestä (kuin myös myytävän tuotteen arvosta). Kun työpaikalla tulee kiire, ihmiset kiristävät omaa ja koneiden vauhtia, tehotonta työaikaa vähennetään ja oman työn tekemisen tapaa nopeutetaan. Kun siis kapasiteetin käyttöaste nousee, tuottavuuskin noussee.

 

Taustalta on hyvä muistaa maailmantalouden suotuisuus. Arviointineuvoston käyrä näyttää, että Suomen BKT on parantunut 2015 lähtien. Selvä käänne tapahtui samoihin aikoihin, kun hallitus aloitti ja siis ennen kuin varsinaisesti yhtään toimenpidettä oli tehty.

 

Huomioiden kikysopimuksen puolinaisen kattavuuden ja maltillisemmat arviot vaikutuksesta, näyttää, että sopimusta on vahvasti liioiteltu.

 

Työllisyys

Pääministerin väite 115000 useammasta työssäkäyvästä perustunee osaltaan tutkimukseen, jossa (siinäkin) laskennallisesti arvioitiin hallituksen toimien vaikutusta työllisyyteen. Hyvä on luoda katse todellisuuteen: montako työtöntä on nyt oikeasti vähemmän? Montako työllistä on enemmän kuin ennen?

 

Uusimpien yleisessä jaossa olevien työvoimatutkimusten mukaan Työllisiä oli 2017 yhteensä 36000 enemmän kuin 2015. Työttömiä oli 17000 vähemmän. Näiden lukujen valossa työttömien määrän olisi tullut vähentyä tänä vuonna kymmenen kuukauden aikana 16. lokakuuta mennessä 79000-98000 henkilöllä, jotta Sipilän väite pitäisi paikkansa. Kymmenen tuhatta kuukaudessa. Se olisi aika rytinää. Voisiko kansakunnan tekemistä työtunneista laskien saada tukea Sipilälle? 2017 työtunteja oli 58000 kokoaikaisen työpaikan verran enemmän kuin 2015. Se tarkoittaisi miltei 60000 työpaikkaa lisää tänä vuonna, jotta Sipilän puheille olisi katetta. Työministeriön tiedot ovat tuoreimpia ja ne todella kertovat työttömien määrän laskeneen noin sata tuhatta. Samalla on kuitenkin käynyt niin, että työllisten työnhakijoiden määrä on 18000 suurempi nyt kuin 2015. Se viittaa vajaaseen työllistymiseen ja osa-aikaisten määrä ryöpsähtikin 2016. Sattumoisin oli myös niin, että hallituksen aloitusvuosi oli huono työttömyysvuosi. Edellisenä vuonna oli ollut 23000 työtöntä vähemmän. Tällä hetkellä on myös palveluissa ja opiskelemassa "työvoiman ulkopuolella" (ja siis ei-työtön) 12000 useampi kuin hallituksen aloittaessa.

Jos siis Sipilä vertaisi vuotta aiempaan tilanteeseen ja vähentäisi palveluihin siirretyt, kolmannes saavutuksesta lähtisi. Lomautettuja oli nyt syyskuussa 15000 vähemmän kuin 2015. Eli työpaikan omaavia työttömiä oli vähemmän. Se, että heidät olisi kutsuttu töihin hallituksen toimien ansiosta, kuulostaa kyllä kovin kaukaa haetulta. Edellä mainitut huomioiden laskisi hallituksen saavutus sadasta tuhannesta puoleen ja siitä pois yritysten omat toimet sekä maailmantalouden imu. Mitä jää?

 

Edellä käytetyt tilastot eivät anna lähimainkaan tukea pääministeri Juha Sipilän väitteille työpaikkojen lisääntymisestä. Työttömyys on vähentynyt muttei niinkään paljoa hallituksen ansiosta kuin annetaan ymmärtää.

]]>
3 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263228-juha-sipila-uhoaa-100000-hallituksen-tyollistamasta-faktoja-etsimassa#comments Juha Sipilä Juha Sipilän hallitus Mediakritiikki Työllisyys Työttömyys Sat, 27 Oct 2018 12:14:23 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263228-juha-sipila-uhoaa-100000-hallituksen-tyollistamasta-faktoja-etsimassa
Pienyritysten todellinen työllistämisen este http://tuomaslantto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262992-pienyritysten-todellinen-tyollistamisen-este <p>En todellakaan tiedä kuinka kauaksi todellisesta maailmasta nykyinen hallitus on karannut, mutta pienyrityksen, eikä kovin monen muunkaan yrityksen suurin työllistämisen este ei ole työntekijän irtisanominen. Suurin este palkkaamiselle on ettei sopivia työntekijöitä löydy.</p><p>Espoolaista rakennusalan yrittäjää ei paljoa lohduta, vaikka kuinka porukalla kurittaisimme työttömäksi jäänyttä sotkamolaista palkanlaskijaa. Tämän nyt esimerkkinä olevan rakennusalan yrittäjän työvoimapulaa voi tietysti tiettyyn rajaan saakka helpottaa vaikkapa virolaisilla rakentajilla, mutta vantaalaisen mainostoimiston kaipaamaa copywriteriä ei puolalaisella raudoittajalla voi korvata.</p><p><br />Nyt ei vain suostuta hyväksymään tosiasiaa, että meillä on työttömyyttä ja työvoimapula yhtä aikaa. Raaka todellisuus on, että monesta pitkäaikaistyöttömästä ei enää tämän päivän työmarkkinoille ole, ei vaikka kuinka porukalla sitä 59-vuotiasta kajaanilaista paperimiestä kuritettaisiin. Ehkä valtaapitävät saavat näistä kurittamisista hyvän mielen, mutta työvoiman saatavuus ongelmaa tällä ei ratkaista. Tokihan näiden aktivoimistoimien jälkeen voi valtaapitävät todeta yrittäneensä tehdä työllisten määrälle kaikkensa. Tämä ei kyllä ole totta.</p><p><br />Työvoimaa toki vielä Suomestakin löytyy, jos se todella halutaan käyttöön. Mikä ei sinällään ole yllätys markkinatalouden lait toimivat tässäkin, toki vain tiettyyn rajaan saakka. Meillä vain palkansaajalle käteen jäävässä ja yrittäjän maksamassa korvauksessa on tällä hetkellä, niin valtava kuilu, että jo nämä nykyisin minimiin ajetut sosiaalietuudet voivat valitettavan usein olla ihan järjettömässä ristiriidassa. Esimerkiksi työntekijän saadessa käteen 1400&euro; veroprosentin ollessa 20 yrittäjälle maksettavaa kertyy jo lähemmäs 3000&euro;. Tästä varmasti päästään vaikka kolmikannassa ihan hienoon lopputulokseen, jos vain hallituksella tahtoa löytyy.</p><p><br />Meillä on valtava työvoimareservi koulutuksessa ja jokainen ammattikoulutusta vähänkin lähempää seurannut voi ihan puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että kiristämisen varaa on. Ihan järjetöntä kylläkin, kun kiristyksiä on tehty, on oppitunteja karsittu, mutta valmistumisaikoja ei ole edes yritetty lyhentää, vaan meillä on vuosittain kymmeniätuhansia ammattikoululaisia&nbsp; &rdquo;puolella teholla&rdquo; koulussa ja yhtä aikaa yritykset kaipaavat näitä tekijöitä ihan oikeisiin tuottaviin töihin. Järkeä?</p><p><br />Paljon parjatut maahanmuuttajat ovat mitä erikoisimmissa käsittelyjonoissa ja yhtä aikaa tekeviä käsiä kaivataan työmailla. Ehkä tarpeetonta mainita, mutta nämä käsittelyjonot ovat ihan puhtaasti hallituksen käsissä, niin ja ehkä jopa sen aiheuttama.</p><p><a href="https://youtu.be/H96f5x29LYQ">Blogi kuunneltavista Youtubesta tästä linkistä</a>.</p><p>&nbsp;</p> En todellakaan tiedä kuinka kauaksi todellisesta maailmasta nykyinen hallitus on karannut, mutta pienyrityksen, eikä kovin monen muunkaan yrityksen suurin työllistämisen este ei ole työntekijän irtisanominen. Suurin este palkkaamiselle on ettei sopivia työntekijöitä löydy.

Espoolaista rakennusalan yrittäjää ei paljoa lohduta, vaikka kuinka porukalla kurittaisimme työttömäksi jäänyttä sotkamolaista palkanlaskijaa. Tämän nyt esimerkkinä olevan rakennusalan yrittäjän työvoimapulaa voi tietysti tiettyyn rajaan saakka helpottaa vaikkapa virolaisilla rakentajilla, mutta vantaalaisen mainostoimiston kaipaamaa copywriteriä ei puolalaisella raudoittajalla voi korvata.


Nyt ei vain suostuta hyväksymään tosiasiaa, että meillä on työttömyyttä ja työvoimapula yhtä aikaa. Raaka todellisuus on, että monesta pitkäaikaistyöttömästä ei enää tämän päivän työmarkkinoille ole, ei vaikka kuinka porukalla sitä 59-vuotiasta kajaanilaista paperimiestä kuritettaisiin. Ehkä valtaapitävät saavat näistä kurittamisista hyvän mielen, mutta työvoiman saatavuus ongelmaa tällä ei ratkaista. Tokihan näiden aktivoimistoimien jälkeen voi valtaapitävät todeta yrittäneensä tehdä työllisten määrälle kaikkensa. Tämä ei kyllä ole totta.


Työvoimaa toki vielä Suomestakin löytyy, jos se todella halutaan käyttöön. Mikä ei sinällään ole yllätys markkinatalouden lait toimivat tässäkin, toki vain tiettyyn rajaan saakka. Meillä vain palkansaajalle käteen jäävässä ja yrittäjän maksamassa korvauksessa on tällä hetkellä, niin valtava kuilu, että jo nämä nykyisin minimiin ajetut sosiaalietuudet voivat valitettavan usein olla ihan järjettömässä ristiriidassa. Esimerkiksi työntekijän saadessa käteen 1400€ veroprosentin ollessa 20 yrittäjälle maksettavaa kertyy jo lähemmäs 3000€. Tästä varmasti päästään vaikka kolmikannassa ihan hienoon lopputulokseen, jos vain hallituksella tahtoa löytyy.


Meillä on valtava työvoimareservi koulutuksessa ja jokainen ammattikoulutusta vähänkin lähempää seurannut voi ihan puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että kiristämisen varaa on. Ihan järjetöntä kylläkin, kun kiristyksiä on tehty, on oppitunteja karsittu, mutta valmistumisaikoja ei ole edes yritetty lyhentää, vaan meillä on vuosittain kymmeniätuhansia ammattikoululaisia  ”puolella teholla” koulussa ja yhtä aikaa yritykset kaipaavat näitä tekijöitä ihan oikeisiin tuottaviin töihin. Järkeä?


Paljon parjatut maahanmuuttajat ovat mitä erikoisimmissa käsittelyjonoissa ja yhtä aikaa tekeviä käsiä kaivataan työmailla. Ehkä tarpeetonta mainita, mutta nämä käsittelyjonot ovat ihan puhtaasti hallituksen käsissä, niin ja ehkä jopa sen aiheuttama.

Blogi kuunneltavista Youtubesta tästä linkistä.

 

]]>
32 http://tuomaslantto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262992-pienyritysten-todellinen-tyollistamisen-este#comments Kotimaa Ammattityövoiman puute Suomalainen työvoima Työttömyys Mon, 22 Oct 2018 19:53:20 +0000 Tuomas Lantto http://tuomaslantto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262992-pienyritysten-todellinen-tyollistamisen-este
Laskutaidoton humanisti http://opehuone.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262345-laskutaidoton-humanisti <p>&nbsp;</p> <p>Kuvassa on perussuomalaisten hyvin intersektionaalinen kontribuutio ilmastokeskusteluun, työttömyyteen ja maahanmuuttoon. Humanisti ei osaa laskea, kuten yleisesti tunnetaan. Tuo olisi kyllä varsin kannattamatonta sähköntuotantoa, jos työllistetyille maksettaisiin edes TES:n minimipalkkaa ja vaikka jokainen polkisi verkkoon kytkettyä generaattoripyöräänsä etätyönä kotona, eli mamuvoimalalla ei olisi kiinteistökuluja. &nbsp;Ei tästä saisi kannattavaa edes sillä, että polkijat olisivat niitä 9&euro;/päivä saavia kuntoutettavia. Mutta kukaties juuri persut tekisivät mielihyvin kansallismielisen mamusähkösopimuksen &rsquo;vähän&rsquo; kovemmallakin hinnalla.</p> <p>Sähkölaitteiden tehovaatimuksista ja ihmisen mahdollisuuksista tarvittavan tehon aikaansaamiseen voi lukea seuraavasta jutusta. Kyllä polkijaisiin tarvittaisiin kantakirjasuomalaisetkin työttömät, eikä sekään riittäisi juuri mihinkään.</p> <p>Huippupyöräilijä paahtoi itselleen leivän ja tuupertui suorituksen jälkeen lattialle:</p> <p><a href="https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/voisitko-tuottaa-sahkosi-kuntopyoralla-olympiapyorailija-kokeili-paahtaa-leipansa-polkemalla-ja-onnistui-mutta-6617284">https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/voisitko-tuottaa-sahkosi-kuntopyoralla-olympiapyorailija-kokeili-paahtaa-leipansa-polkemalla-ja-onnistui-mutta-6617284</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kuvassa on perussuomalaisten hyvin intersektionaalinen kontribuutio ilmastokeskusteluun, työttömyyteen ja maahanmuuttoon. Humanisti ei osaa laskea, kuten yleisesti tunnetaan. Tuo olisi kyllä varsin kannattamatonta sähköntuotantoa, jos työllistetyille maksettaisiin edes TES:n minimipalkkaa ja vaikka jokainen polkisi verkkoon kytkettyä generaattoripyöräänsä etätyönä kotona, eli mamuvoimalalla ei olisi kiinteistökuluja.  Ei tästä saisi kannattavaa edes sillä, että polkijat olisivat niitä 9€/päivä saavia kuntoutettavia. Mutta kukaties juuri persut tekisivät mielihyvin kansallismielisen mamusähkösopimuksen ’vähän’ kovemmallakin hinnalla.

Sähkölaitteiden tehovaatimuksista ja ihmisen mahdollisuuksista tarvittavan tehon aikaansaamiseen voi lukea seuraavasta jutusta. Kyllä polkijaisiin tarvittaisiin kantakirjasuomalaisetkin työttömät, eikä sekään riittäisi juuri mihinkään.

Huippupyöräilijä paahtoi itselleen leivän ja tuupertui suorituksen jälkeen lattialle:

https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/voisitko-tuottaa-sahkosi-kuntopyoralla-olympiapyorailija-kokeili-paahtaa-leipansa-polkemalla-ja-onnistui-mutta-6617284

]]>
42 http://opehuone.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262345-laskutaidoton-humanisti#comments Jussi Halla-aho Maahanmuutto Perussuomalaiset Sarkasmitutka Työttömyys Wed, 10 Oct 2018 18:53:40 +0000 Esa Mäkinen http://opehuone.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262345-laskutaidoton-humanisti
Sipilän määrätietoisuus on Suomen etu ! http://vesahelkkula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261795-sipilan-maaratietoisuus-on-suomen-etu <p>Pääministeri Sipilää on arvosteltu siitä, että hän on tuonut yritysjohtamisen malleja politiikkaan ja hallituksen työhön. Arvostelijat toteavat, etä politiikassa toimivat toiset säännöt. Johtamisessa on perusteiltaan kuitenki kyse samasti niin hallituksessa kuin eri organisaatioissa. Päätetään, mitkä ovat tärkeimmät tavoitteet yhteisen eteen ja työskennellään yhdessä niiden saavuttamiseksi määrätietoisesti. Kaikkia asioita ei voi viedä eteenpäin samanaikaisesti.</p><p>Talouden kuntoonsaattaminen ja työllisyyden parantaminen ovat olleet hallituksen tavoitteena numerolla yksi. Tästä on kyllä jo näyttöjäkin. Tähän tavoitteeseen on työskennelty määrätietoisesti voimakkaastakin arvostelusta huolimatta. Politiikassa on se ero yritystoimintaan, että jokainen saa ilmaista oman mielipiteensä kärkevälläkin tavalla huolimatta siitä, onko kyse suuresta vai pienestä asiasta. Politiikassa on myös etujärjestöjä, jotka voivat ottaa voimakkaankin roolin oman etunsa vuoksi. Hallitukselle kuuluva maan edun ajaminen pyritään tarkoituksena hämärtää.</p><p>Sipilän hallituksella tuskin on haluja ajaa jonkun ryhmän, esimerkiksi yrittäjien etua, vaan tehtävänä on yhteisen edun ajaminen. Näin on tässä pienten yritysten irtisanomisasiassakin. Hallituksen valmistelemat toimet parantavat työllistymismahdollisuuksia ja ovat sitä kautta hyväksi myös työntekijäpuolella - myös niissä yrityksissä, joissa joskus joudutaan kohtaamaan irtisanomisia. Yrittäjänä &nbsp;ja yritysjohtajana tiedän, että irtisanomisia ei tehdä kevyellä perusteella vaan muiden ratkaisujen puuttuessa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pääministeri Sipilää on arvosteltu siitä, että hän on tuonut yritysjohtamisen malleja politiikkaan ja hallituksen työhön. Arvostelijat toteavat, etä politiikassa toimivat toiset säännöt. Johtamisessa on perusteiltaan kuitenki kyse samasti niin hallituksessa kuin eri organisaatioissa. Päätetään, mitkä ovat tärkeimmät tavoitteet yhteisen eteen ja työskennellään yhdessä niiden saavuttamiseksi määrätietoisesti. Kaikkia asioita ei voi viedä eteenpäin samanaikaisesti.

Talouden kuntoonsaattaminen ja työllisyyden parantaminen ovat olleet hallituksen tavoitteena numerolla yksi. Tästä on kyllä jo näyttöjäkin. Tähän tavoitteeseen on työskennelty määrätietoisesti voimakkaastakin arvostelusta huolimatta. Politiikassa on se ero yritystoimintaan, että jokainen saa ilmaista oman mielipiteensä kärkevälläkin tavalla huolimatta siitä, onko kyse suuresta vai pienestä asiasta. Politiikassa on myös etujärjestöjä, jotka voivat ottaa voimakkaankin roolin oman etunsa vuoksi. Hallitukselle kuuluva maan edun ajaminen pyritään tarkoituksena hämärtää.

Sipilän hallituksella tuskin on haluja ajaa jonkun ryhmän, esimerkiksi yrittäjien etua, vaan tehtävänä on yhteisen edun ajaminen. Näin on tässä pienten yritysten irtisanomisasiassakin. Hallituksen valmistelemat toimet parantavat työllistymismahdollisuuksia ja ovat sitä kautta hyväksi myös työntekijäpuolella - myös niissä yrityksissä, joissa joskus joudutaan kohtaamaan irtisanomisia. Yrittäjänä  ja yritysjohtajana tiedän, että irtisanomisia ei tehdä kevyellä perusteella vaan muiden ratkaisujen puuttuessa.

 

]]>
22 http://vesahelkkula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261795-sipilan-maaratietoisuus-on-suomen-etu#comments Ay-liikkeen toimet Irtisanomissuoja Työttömyys Sun, 30 Sep 2018 14:45:16 +0000 Vesa Helkkula http://vesahelkkula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261795-sipilan-maaratietoisuus-on-suomen-etu
Jari Lindströmille http://lempan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261489-jari-lindstromille <p>&nbsp;</p><p>Ottaisitko sinä Jari Lindström yli viisi-, kuusikymppisiä henkilöitä töihin, jolla on terveydellisiä rajoitteita työssä jaksamisessa, tai heitä, joilla on muuten vaan käynyt huono tuuri työnhaussa ja pitkä työttömyys takana? Jos olisit yrittäjä ja saisit kasapäin työhakemuksia, ihanko uupuisit niiden käsittelyssä, etenkin kun monet hakisivat niitä piilotyöpaikkoja? &nbsp;</p><p>Mikäli sinulla ei omalla kohdallasi olisi nykyisen työsi jälkeen tiedossa mukavia sopeutumisrahoja, pääsisitkö ajattelussasi edes sille tasolle, kuin mitä olit viimeisinä työaikoinasi paperiteollisuudessa, tai sieltä jouduttuasi työttömäksi? Suostuisitko luopumaan kyseisestä edusta ja työttömien tavoin hakemaan vaan työttömyyskorvausta, mikäli jäisit ilman töitä?</p><p>Irtisanomissuojaa haluatte heikentää, vaan entä henkilökohtaisesti, uskoisitko epävarmassa elämäntilanteessa elämisen heikentävän hyvinvointia ja uhkaavan mielenterveyttä jopa perheittäin?</p><p>Paperimiehiäkin on paljon työttöminä, eikä CV:ssä kovin paljon nämä poliittiset meriitit paina, eikä muuten niitä hillotolppiakaan taida riittää, kuin ainoastaan pahimmille pelureille, jotka ovat härskejä ja taitavia hakeutumaan niiden äärelle. Saattaapa ne sopeutumisrahatkin passivoida sohvalla löhöilemiseen, joten koitahan nyt pohtia, että ei sinusta tulisi niiden kaltaista, joita nyt potkit päähän ja persuuksille.</p><p>Neulan löytäminen heinäsuovasta on hemmetin vaikeaa, vaikka sitäkin nyt tarvittaisiin, että tämä nykyinen kupla saataisiin juhlavin menoin puhkaistua. Tämä kupla on oikeastaan koko yhteiskuntaa sairastuttava mätäpaise, mikä on vaan levinnyt entisestään, koska siinä paiseessa liian moni luulee/antaa ymmärtää/uskottelee, että syyllisiä työttömyyteen ovat työttömät. Kyllä ne on jotkut muut tahot pelanneet väärin, kun ei ole kaikille halukkaille töitä ja korostan, siis palkallisia töitä.</p><p>Vanhaa sanontaa tähän siteeraan: &rdquo;Kyllä hullu saa olla, mutta ei tyhmä.&rdquo; Siis sitä meinasin vielä kysyä, tekeekö kipeätä entisen duunarimiehen nuppiin kumileimasimena oleminen niille tahoille, mitkä eivät tavallisen duunarin ja työttömän elämästä tiedä yhtään mitään, eivätkä edes halua? &nbsp;No raha tuppaa menemään rahan luokse ja rahaa ne tahot koittavat tehdä lisää omaan pussiin mitä ihmeellisimmin keinoin, mutta täytyykö entisen duunarin kaivaa uria niille rahavirroille?</p><p>Aktiivimalli kolmonen voisi olla sen suuntainen, että aktivoidaan kansanedustajat ja ministerit, kuin myös kaikki muut vallan kahvassa roikkujat hoitamaan suomalaisten asiat siedettävälle tasolle sillä meiningillä, että jokaista kohdellaan ihmisenä, eikä mitään ryhmää vain ihmismassana. Koko ketju on juuri niin vahva, kuin on sen heikoin lenkki ja siksipä pitäisi päättäjienkin arvostaa koko kansaa. &nbsp;</p><p>Nykyisellä menolla tosin tulee suomalaista kettinkiä hyvinkin pian sanomaan sanottavansa, jolloin päättäjillä persaukset paukkuu&hellip;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Ottaisitko sinä Jari Lindström yli viisi-, kuusikymppisiä henkilöitä töihin, jolla on terveydellisiä rajoitteita työssä jaksamisessa, tai heitä, joilla on muuten vaan käynyt huono tuuri työnhaussa ja pitkä työttömyys takana? Jos olisit yrittäjä ja saisit kasapäin työhakemuksia, ihanko uupuisit niiden käsittelyssä, etenkin kun monet hakisivat niitä piilotyöpaikkoja?  

Mikäli sinulla ei omalla kohdallasi olisi nykyisen työsi jälkeen tiedossa mukavia sopeutumisrahoja, pääsisitkö ajattelussasi edes sille tasolle, kuin mitä olit viimeisinä työaikoinasi paperiteollisuudessa, tai sieltä jouduttuasi työttömäksi? Suostuisitko luopumaan kyseisestä edusta ja työttömien tavoin hakemaan vaan työttömyyskorvausta, mikäli jäisit ilman töitä?

Irtisanomissuojaa haluatte heikentää, vaan entä henkilökohtaisesti, uskoisitko epävarmassa elämäntilanteessa elämisen heikentävän hyvinvointia ja uhkaavan mielenterveyttä jopa perheittäin?

Paperimiehiäkin on paljon työttöminä, eikä CV:ssä kovin paljon nämä poliittiset meriitit paina, eikä muuten niitä hillotolppiakaan taida riittää, kuin ainoastaan pahimmille pelureille, jotka ovat härskejä ja taitavia hakeutumaan niiden äärelle. Saattaapa ne sopeutumisrahatkin passivoida sohvalla löhöilemiseen, joten koitahan nyt pohtia, että ei sinusta tulisi niiden kaltaista, joita nyt potkit päähän ja persuuksille.

Neulan löytäminen heinäsuovasta on hemmetin vaikeaa, vaikka sitäkin nyt tarvittaisiin, että tämä nykyinen kupla saataisiin juhlavin menoin puhkaistua. Tämä kupla on oikeastaan koko yhteiskuntaa sairastuttava mätäpaise, mikä on vaan levinnyt entisestään, koska siinä paiseessa liian moni luulee/antaa ymmärtää/uskottelee, että syyllisiä työttömyyteen ovat työttömät. Kyllä ne on jotkut muut tahot pelanneet väärin, kun ei ole kaikille halukkaille töitä ja korostan, siis palkallisia töitä.

Vanhaa sanontaa tähän siteeraan: ”Kyllä hullu saa olla, mutta ei tyhmä.” Siis sitä meinasin vielä kysyä, tekeekö kipeätä entisen duunarimiehen nuppiin kumileimasimena oleminen niille tahoille, mitkä eivät tavallisen duunarin ja työttömän elämästä tiedä yhtään mitään, eivätkä edes halua?  No raha tuppaa menemään rahan luokse ja rahaa ne tahot koittavat tehdä lisää omaan pussiin mitä ihmeellisimmin keinoin, mutta täytyykö entisen duunarin kaivaa uria niille rahavirroille?

Aktiivimalli kolmonen voisi olla sen suuntainen, että aktivoidaan kansanedustajat ja ministerit, kuin myös kaikki muut vallan kahvassa roikkujat hoitamaan suomalaisten asiat siedettävälle tasolle sillä meiningillä, että jokaista kohdellaan ihmisenä, eikä mitään ryhmää vain ihmismassana. Koko ketju on juuri niin vahva, kuin on sen heikoin lenkki ja siksipä pitäisi päättäjienkin arvostaa koko kansaa.  

Nykyisellä menolla tosin tulee suomalaista kettinkiä hyvinkin pian sanomaan sanottavansa, jolloin päättäjillä persaukset paukkuu…

 

 

 

 

]]>
2 http://lempan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261489-jari-lindstromille#comments Aktiivimalli Jari Lindström Työttömyys Mon, 24 Sep 2018 12:58:44 +0000 Anne Lempinen http://lempan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261489-jari-lindstromille
Ne entisaikojen työn sankarit... http://lempan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261355-ne-entisaikojen-tyon-sankarit <p>&nbsp;</p><p>Töitä täytyy hakea jopa epätoivoisesti, vaikka hakija ei pysty arvioimaan omia mahdollisuuksia selviytyä työtehtävistä. Siis työttömällä itsellään ei voi, ei siis saa olla mitään arviota omista voimavaroistaan ja tämä on todellisuutta ikääntyneille työnhakijoille. Työttömän työnhakijan täytyy olla valmiudessa vastaanottaa tarjottua työtä saadakseen työttömyyskorvauksen. Entäpä jos itse tietää, että ei ole työkuntoinen, tai kykenevä tarjottuun työhön, niin tuleeko siitä omantunnon kysymys ja työnantajien harmi, kun pitäisi olla olevinaan työkuntoinen. Voihan sitä työttömänäkin hakea sairauslomaa, mutta entä sitten, jos tilanne ei korjaannu siihen mennessä, kun tarvitaan B-lausunto? Sitten vakuutuslääkärit käsittelevät asian ja mitätöivät sairausloman. Sen jälkeen täytyy TE-toimistossa allekirjoittaa sopimus, että on valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä sairasusloman aikana.</p><p>Työkyvyttömyyseläke voisi olla se oikea ratkaisu, mutta sitä harkitaan vasta sitten, kun 300 päivää sairauslomaa tulee kahden vuoden sisällä täyteen. Ammattinsa osaava lääkäri on voinut sairauslomaa kirjoittaa, vaan kun vakuutuslääkäri sen mitätöi, ei sitä sairauslomapäiviksi Kelassa lasketa. Siivoutuisi tilastot silläkin, kun heikomman työkunnon omaavat päästettäisiin työkyvyttömyyseläkkeelle, minkä aikana olisi kannattavaa tehdä vähäistä määrää töitä, sen mihin pystyy. Näin ei kuitenkaan voida menetellä, kun ratkaisu tilastojen siivoamiseen täytyy olla Lindströmin niksipirkasta, eli eläkkeelle summittainen määrä ikääntyneitä ilman tarveharkintaa terveydellisistä perusteista ja monia sairaampia sitten kuritetaan entistäkin lujemmin.</p><p>Hautausmaat ovat täynnä työn sankareita, tuumailee Työministeri Jari Lindström ja hänen mielestään hölmö on se, kuka ei ota uupumuksen merkkejä vakavasti, vaikka tietää tekevänsä itselleen vahinkoa, mutta tämä sitten nähtävästi koskee vain poliitikkoja. Eipä ole ministerille juolahtanut mieleen, että ikääntyneiden työttömien joukossa on niitä oikeita työn sankareita, jotka ovat elämänsä aikana tehneet aiemmin kovinkin töitä, kun nyt rangaistaan työttömyyskorvauksen leikkauksilla jokaista, joka ei työllisty. Uupuu työtönkin ja stressaantuu yrittäessään monenkin kohdalla mahdotonta, eli työllistymistä. Monella on painolastina iän tuomia sairauksia, kulumavikoja ja muuta, minkä lisäksi taloudelliset huolet painavat, vaan leikataanpa korvauksista. Jos se olisikin helppoa mennä vaan töihin, ansaita elantonsa työstä, mihin soveltuu, mutta kukapa ministeri ajattelee työttömiä yksilöinä, ei kukaan, kun kaikki pitäisi vaan saada ainakin johonkin ansiotyöhön rinnastettavaan, vaan palkan ei niin väliä ministerien mielestä.</p><p>Hyvähän se on, jos taas päästetään 60 vuotta täyttäneitä 5 vuotta työttömänä olleita eläkkeelle, vaikkakin se perustuu tilastojen siivoamiseen. Hyötyy siitä sentään moni pitkäaikaistyötönkin, kun pääsee turhauttavasta työnhakukierteestä. Tässä kuitenkin yksilölliset tarpeet jäävät huomiotta, koska monet saman ikäiset käyvät taistelua mm. vakuutuslääkäreiden kanssa oman työkuntoisuutensa arvioinnista. Työttömiä kun ei kohdella yksilöinä.....</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Töitä täytyy hakea jopa epätoivoisesti, vaikka hakija ei pysty arvioimaan omia mahdollisuuksia selviytyä työtehtävistä. Siis työttömällä itsellään ei voi, ei siis saa olla mitään arviota omista voimavaroistaan ja tämä on todellisuutta ikääntyneille työnhakijoille. Työttömän työnhakijan täytyy olla valmiudessa vastaanottaa tarjottua työtä saadakseen työttömyyskorvauksen. Entäpä jos itse tietää, että ei ole työkuntoinen, tai kykenevä tarjottuun työhön, niin tuleeko siitä omantunnon kysymys ja työnantajien harmi, kun pitäisi olla olevinaan työkuntoinen. Voihan sitä työttömänäkin hakea sairauslomaa, mutta entä sitten, jos tilanne ei korjaannu siihen mennessä, kun tarvitaan B-lausunto? Sitten vakuutuslääkärit käsittelevät asian ja mitätöivät sairausloman. Sen jälkeen täytyy TE-toimistossa allekirjoittaa sopimus, että on valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä sairasusloman aikana.

Työkyvyttömyyseläke voisi olla se oikea ratkaisu, mutta sitä harkitaan vasta sitten, kun 300 päivää sairauslomaa tulee kahden vuoden sisällä täyteen. Ammattinsa osaava lääkäri on voinut sairauslomaa kirjoittaa, vaan kun vakuutuslääkäri sen mitätöi, ei sitä sairauslomapäiviksi Kelassa lasketa. Siivoutuisi tilastot silläkin, kun heikomman työkunnon omaavat päästettäisiin työkyvyttömyyseläkkeelle, minkä aikana olisi kannattavaa tehdä vähäistä määrää töitä, sen mihin pystyy. Näin ei kuitenkaan voida menetellä, kun ratkaisu tilastojen siivoamiseen täytyy olla Lindströmin niksipirkasta, eli eläkkeelle summittainen määrä ikääntyneitä ilman tarveharkintaa terveydellisistä perusteista ja monia sairaampia sitten kuritetaan entistäkin lujemmin.

Hautausmaat ovat täynnä työn sankareita, tuumailee Työministeri Jari Lindström ja hänen mielestään hölmö on se, kuka ei ota uupumuksen merkkejä vakavasti, vaikka tietää tekevänsä itselleen vahinkoa, mutta tämä sitten nähtävästi koskee vain poliitikkoja. Eipä ole ministerille juolahtanut mieleen, että ikääntyneiden työttömien joukossa on niitä oikeita työn sankareita, jotka ovat elämänsä aikana tehneet aiemmin kovinkin töitä, kun nyt rangaistaan työttömyyskorvauksen leikkauksilla jokaista, joka ei työllisty. Uupuu työtönkin ja stressaantuu yrittäessään monenkin kohdalla mahdotonta, eli työllistymistä. Monella on painolastina iän tuomia sairauksia, kulumavikoja ja muuta, minkä lisäksi taloudelliset huolet painavat, vaan leikataanpa korvauksista. Jos se olisikin helppoa mennä vaan töihin, ansaita elantonsa työstä, mihin soveltuu, mutta kukapa ministeri ajattelee työttömiä yksilöinä, ei kukaan, kun kaikki pitäisi vaan saada ainakin johonkin ansiotyöhön rinnastettavaan, vaan palkan ei niin väliä ministerien mielestä.

Hyvähän se on, jos taas päästetään 60 vuotta täyttäneitä 5 vuotta työttömänä olleita eläkkeelle, vaikkakin se perustuu tilastojen siivoamiseen. Hyötyy siitä sentään moni pitkäaikaistyötönkin, kun pääsee turhauttavasta työnhakukierteestä. Tässä kuitenkin yksilölliset tarpeet jäävät huomiotta, koska monet saman ikäiset käyvät taistelua mm. vakuutuslääkäreiden kanssa oman työkuntoisuutensa arvioinnista. Työttömiä kun ei kohdella yksilöinä.....

]]>
0 http://lempan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261355-ne-entisaikojen-tyon-sankarit#comments Ikääntyvä väestö Työkyvyttömyyseläke Työministeri Työttömyys Fri, 21 Sep 2018 22:03:50 +0000 Anne Lempinen http://lempan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261355-ne-entisaikojen-tyon-sankarit
Työllistymisen vai työllistämisen velvollisuus? http://marjattateirila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260749-tyollistymisen-vai-tyollistamisen-velvollisuus <p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Perinteisesti työllisyyden korjaamisesta huolehtimisen on&nbsp; hätätilanteissa katsottu kuuluvan julkiselle sektorille. Nyt on hätätilanne numeroiden perusteella. Kuitenkin työpaikkojen lisäämisen sijasta julkinen sektori, eli kunnat ja varsinkin vältio, pyrkii säästämään niillä toimialoilla, joilla työllistytään pääosin julkishallinnollisiin tehtäviin. Säästöt toteutetaan työpaikkojen lakkauttamisella, irtisanomisilla ja näiden alojen palkkakehitystä jarruttamalla.&nbsp;</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kunnat ja valtio työllistävät yhteensä noin kolmanneksen työllisistä</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Mietityttämään jää, kuinka paljon todellista säästöä syntyy, kun toimenpiteiden kustannuksiin otetaan mukaan työttömyyden aiheuttama lasku yhteiskunnalle. Sotemenojen kasvu, mahdolliset uudelleen kouluttautumisen kustannukset (ynnä työttömäksi jääneiden hukkaan menneet aikaisemmat opinnot) ja vähentyneiden työpaikkojen mukanaan&nbsp; tuomat toimintojen uudelleenorganisointikulut ovat välittömästi tunnistettavia menoeriä. Sen sijaan välilliset seuraukset, joita aiheutuu muunmuassa kaikkia ikäryhmiä koskevien koulutus- ja kasvatustoimen resurssien heikentämisestä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, jäävät toistaiseksi vain arvattaviksi, vaikka väistämättä aikanaan lankeavatkin maksettaviksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ennen muuta koulutuksen osalta tilanne on huolestuttava myös kaavaillun sote- ja maakuntauudistuksen ehkä toteutuessa. Eikä vähiten huoleta se, millaiset vaikutukset sillä on hyvinvoinnin ylläpitämisen ja edistämisen mahdollisuuksiin. Koululaitos ja koulutushan on perinteisesti ollut terveyden ja hyvinvoinnin kivijalka. Sote-uudistuksessa sen merkitys tuntuu tyystin unohtuneen.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Vapaus ja vastuu</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Vastuun ja vapauden sanotaan kuuluvan yhteen. Mutta tosiasiassa ne ovat vahvassa riippuvuussuhteessa keskenään. Mitä vähemmän organisoitunut yhteisö on, sen vapaammat kädet yhteisön jäsenillä on ideoida itselleen toimeentulomahdollisuuksia. Toisaalta heillä on myös suurempi vastuu onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan. Pitkälle organisoituneissa yhteiskunnissa sääntöjen, säädösten ja lakien viidakko rajoittaa ansaintakeinojen valintaa ja toteutusta. Toisaalta turvaverkkojärjestelmät ovat olennainen osa järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Vapautta on rajoitetusti, mutta myös vastuu omasta toimeentulosta on verojärjestelmien kautta jaettu yhteisesti kannettavaksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vastuun ja vapauden suhdetta havainnollistavaksi esimerkiksi sopinee&nbsp; pohjoismaisen nyky-yhteiskunnan vertaaminen parin vuosisadan takaiseen. Ennen vastuu oli kokonaisuudessaan yksilöllä itsellään (lukuunottamatta vapaaehtoista armeliaisuutta). Sitä mukaa kuin yhteiskunta yhä pidemmälle organisoitui, sille laadittiin jatkuvasti monimutkaistuvat pelisäännöt. Ne rajoittivat jäsenten vapautta aloitteellisuuteen, mutta samalla päästivät heidät viime käden vastuusta hengissä pysymisensä edellytysten luomisessa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Yhteiskunta oli omine säätelytoimineen supistanut mahdollisuuksia itsensä aktiiviseen, omaehtoiseen työllistämiseen 1900-luvun puoliväliin mennessä kaikissa Pohjoismaissa. &ldquo;Vastineeksi&rdquo; oli luotu erilaisia yhteiskunnallisia, ja sellaisina myös pakollisia, vakuutus- ja eläkejärjestelmiä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Turvajärjestelmä osoittautui kuitenkin ajan mittaan odotettua kalliimmaksi. Kuluja alettiin karsia sieltä, mistä se oli nopeinta, eli julkisen sektorin työpaikoista. Samalla työllistämisen velvoitetta alettiin siirtää yhä enemmän yksityiselle sektorille. Sen velvoitteen ovat, ainakin PK-yritykset,&nbsp; hoitaneet osaaltaan enimmäkseen varsin mallikkaasti ja vastuullisesti, joskin suhdanteiden sallimissa rajoissa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työllistymisen velvollisuus</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Uusin&nbsp;<em>työllistämistoimenpide</em> on aktiivimalli. Työllistämisen velvoite on siirretty työttömille työllistymisen velvollisuutena. Siinä täysimääräisen työttömyyspäivärahan saamisen ehtona on aktiivinen työllistymispyrkimys. Aktiivisuutta voi osoittaa monella tavoin:&nbsp;</p><p>&bull; aktiivisesti työtä hakemalla</p><p>&bull; tekemällä vähintään 18 tuntia palkkatyötä 65-päiväisen etuudenmaksujakson aikana</p><p>&bull; yritystoiminnalla, josta on ansaittava vähintään 241,04 euroa maksujakson aikana</p><p>&bull; yritystoiminnalla edellisin ehdoin kevytyrittäjänä</p><p>&bull; TE-toimiston tarjoamiin palveluihin osallistumalla</p><p>&bull; työnantajien järjestämiin rekrytointikoulutuksiin osallistumalla</p><p>Enin osa niistä toimista, joilla aktiivisuutta osoitetaan, on sellaisia, joilla ei ole todellista vaikutusta työllisyyteen. Toisin sanoen, ne eivät tosiasiassa vähennä työttömien osuutta työikäisestä väestöstä, vaikka niiden avulla voidaankin saada tilastot näyttämään kauniimmilta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miten aktiivimallilla voisi vaikuttaa todelliseen työllistymiseen?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Yksi kerrallaan aktiivisuuden osoittamistapoja tutkaillen niistä saattaa alkaa hahmottua kehittämisenkin arvoisia keinoja työllistymisen kynnyksen ylittämiseksi. Tosin luettelon ensimmäinen,<em> aktiivinen työn hakeminen</em>, saattaa vaivuttaa epätoivoon jo ennestäänkin turhautuneen työttömän. Vaatii melkoista itseluottamusta, jos uskoo olevan realistisissa kilpailuasemissa siinä työnhakijoiden joukossa, jossa jokaisesta paikasta kilpailee yhtenä kymmenestä. Näistäkin keskimäärin neljä on työpaikan vaihtajia, eli työllisiä työnhakijoita. Heillä luonnollisesti on myös, jokaisella, edeltävää työkokemusta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><em>Palkkatyön tekeminen vähintään 18 tuntia etuisuusmaksukauden aikana</em> ei tunnu kauhean suurelta vaatimukselta. Mutta kun sitä työtä ei, edelleenkään, taida olla. Tosin, jos jotain omaa osaamista sivuavaa&nbsp; on tarjolla, vaikkapa lyhytaikaisena sijaisuutena, on se mahdollisuus tulla tutuksi työnantajille. Kun muistaa pyytää työtodistuksen, voivat lyhyet sijaisuudetkin kerryttää tuiki tarpeellista, dokumentoitua työkokemusta.</p><p>&nbsp;</p><p>Työnhakijana kannattanee varsinainen <em>yritystoiminta</em> unohtaa mahdollisena ansana. Tosin jokainen, joka putoaa&nbsp; työttömäksi tunnustettujen joukosta, osaltaan kaunistaa työllisyystilastoa. Ei kuitenkaan kannata uhrautua tukeakseen tilastokosmetiikkaa. Työnhakijalle itselleen on turvallisempaa aloittaa <em>kevytyrittäjänä</em>. Silloin on mahdollista hankkia yrityskemusta sekä omiin oppimis- että asiakkaan avuntarpeeseen räätälöidyllä, työnhakijan omalla osaamisalueella. Tai mikä estää opiskelelmasta jotain uutta toimiakseen kevytyrittäjänä.&nbsp; Ehkä siitä myöhemmin urkenee uusi ura itsensä työllistämiseksi. Myöhempiin palkkatöihinkin kevytyrittäjyys kerryttää työkokemusta.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kun koulu ei enää opeta elämää varten</strong>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Aktiivimallin toimenpiteiden luettelossa ovat viimeisinä <em>TE-toimistojen tarjoamat palvelut</em> ja <em>työnantajien järjestämät rekrytointikoulutukset</em>. Niiden tarkoituksena on osaltaan perehdyttää työttömiä käyttämään niitä välineitä, joita työnhakijoille on tarjolla voidakseen työllistyä. Palkkatöihin pääsy, ainakin pelkästään tilastoja tarkastelemalla, vaikuttaa hyvin vaikealta, jopa lottoamiseen verratavalta. Siksi erilaiset henkilömarkkinoinnin keinot tuntuvat korostuvan hakuneuvonnassa. Eikä yrittäjyysvalmennuskaan ole ainakaan vähenemään päin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kysyä sopiikin, tuleeko ura- ja elinkeinovalmennus liian myöhään, jos sitä koulunsa päättäneille tarjotaan vasta työttömyyskokemuksen jälkeen. Monimutkaisuvassa yhteiskunnassamme elämänhallinta alkaa kaikkiaan olla haastavaa pelkän virallisen koulutusjärjestelmän oppien varassa. Nopeasti muuttuvassa ja kehittyvässä yhteiskunnassa on mahdotonta synkronoida kaikkien osa-alueiden muutoksia keskenään. Siksi priorisointijärjestyksen kärjessä pitäisikinolla koulutuksen. Eikä sen opetussuunnitelmien tekemistä saisi - nykyiseen tapaan - jättää (käytännössä) poliittisin perustein valittujen virkamiesten käsiin asiantuntijoiden sijasta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Koulutuksen suunnittelu tulisi antaa - alakohtaisesti ja kaikilla tasoilla, varhaiskasvatuksesta yliopistolaitokseen - koulutuksen ja yhteiskunta-asiantuntijoiden tehtäväksi. Ehkei silloin tarvitsisi jatkaa oppivelvollisuuttaa TE-keskusten ja yritysten rekrytointipalveluiden opetustarjonnalla.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

 

Perinteisesti työllisyyden korjaamisesta huolehtimisen on  hätätilanteissa katsottu kuuluvan julkiselle sektorille. Nyt on hätätilanne numeroiden perusteella. Kuitenkin työpaikkojen lisäämisen sijasta julkinen sektori, eli kunnat ja varsinkin vältio, pyrkii säästämään niillä toimialoilla, joilla työllistytään pääosin julkishallinnollisiin tehtäviin. Säästöt toteutetaan työpaikkojen lakkauttamisella, irtisanomisilla ja näiden alojen palkkakehitystä jarruttamalla. 

 

Kunnat ja valtio työllistävät yhteensä noin kolmanneksen työllisistä

 

Mietityttämään jää, kuinka paljon todellista säästöä syntyy, kun toimenpiteiden kustannuksiin otetaan mukaan työttömyyden aiheuttama lasku yhteiskunnalle. Sotemenojen kasvu, mahdolliset uudelleen kouluttautumisen kustannukset (ynnä työttömäksi jääneiden hukkaan menneet aikaisemmat opinnot) ja vähentyneiden työpaikkojen mukanaan  tuomat toimintojen uudelleenorganisointikulut ovat välittömästi tunnistettavia menoeriä. Sen sijaan välilliset seuraukset, joita aiheutuu muunmuassa kaikkia ikäryhmiä koskevien koulutus- ja kasvatustoimen resurssien heikentämisestä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, jäävät toistaiseksi vain arvattaviksi, vaikka väistämättä aikanaan lankeavatkin maksettaviksi. 

 

Ennen muuta koulutuksen osalta tilanne on huolestuttava myös kaavaillun sote- ja maakuntauudistuksen ehkä toteutuessa. Eikä vähiten huoleta se, millaiset vaikutukset sillä on hyvinvoinnin ylläpitämisen ja edistämisen mahdollisuuksiin. Koululaitos ja koulutushan on perinteisesti ollut terveyden ja hyvinvoinnin kivijalka. Sote-uudistuksessa sen merkitys tuntuu tyystin unohtuneen.

 

 

Vapaus ja vastuu

 

Vastuun ja vapauden sanotaan kuuluvan yhteen. Mutta tosiasiassa ne ovat vahvassa riippuvuussuhteessa keskenään. Mitä vähemmän organisoitunut yhteisö on, sen vapaammat kädet yhteisön jäsenillä on ideoida itselleen toimeentulomahdollisuuksia. Toisaalta heillä on myös suurempi vastuu onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan. Pitkälle organisoituneissa yhteiskunnissa sääntöjen, säädösten ja lakien viidakko rajoittaa ansaintakeinojen valintaa ja toteutusta. Toisaalta turvaverkkojärjestelmät ovat olennainen osa järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Vapautta on rajoitetusti, mutta myös vastuu omasta toimeentulosta on verojärjestelmien kautta jaettu yhteisesti kannettavaksi. 

 

Vastuun ja vapauden suhdetta havainnollistavaksi esimerkiksi sopinee  pohjoismaisen nyky-yhteiskunnan vertaaminen parin vuosisadan takaiseen. Ennen vastuu oli kokonaisuudessaan yksilöllä itsellään (lukuunottamatta vapaaehtoista armeliaisuutta). Sitä mukaa kuin yhteiskunta yhä pidemmälle organisoitui, sille laadittiin jatkuvasti monimutkaistuvat pelisäännöt. Ne rajoittivat jäsenten vapautta aloitteellisuuteen, mutta samalla päästivät heidät viime käden vastuusta hengissä pysymisensä edellytysten luomisessa. 

 

Yhteiskunta oli omine säätelytoimineen supistanut mahdollisuuksia itsensä aktiiviseen, omaehtoiseen työllistämiseen 1900-luvun puoliväliin mennessä kaikissa Pohjoismaissa. “Vastineeksi” oli luotu erilaisia yhteiskunnallisia, ja sellaisina myös pakollisia, vakuutus- ja eläkejärjestelmiä. 

 

Turvajärjestelmä osoittautui kuitenkin ajan mittaan odotettua kalliimmaksi. Kuluja alettiin karsia sieltä, mistä se oli nopeinta, eli julkisen sektorin työpaikoista. Samalla työllistämisen velvoitetta alettiin siirtää yhä enemmän yksityiselle sektorille. Sen velvoitteen ovat, ainakin PK-yritykset,  hoitaneet osaaltaan enimmäkseen varsin mallikkaasti ja vastuullisesti, joskin suhdanteiden sallimissa rajoissa.

 

 

Työllistymisen velvollisuus

 

Uusin työllistämistoimenpide on aktiivimalli. Työllistämisen velvoite on siirretty työttömille työllistymisen velvollisuutena. Siinä täysimääräisen työttömyyspäivärahan saamisen ehtona on aktiivinen työllistymispyrkimys. Aktiivisuutta voi osoittaa monella tavoin: 

• aktiivisesti työtä hakemalla

• tekemällä vähintään 18 tuntia palkkatyötä 65-päiväisen etuudenmaksujakson aikana

• yritystoiminnalla, josta on ansaittava vähintään 241,04 euroa maksujakson aikana

• yritystoiminnalla edellisin ehdoin kevytyrittäjänä

• TE-toimiston tarjoamiin palveluihin osallistumalla

• työnantajien järjestämiin rekrytointikoulutuksiin osallistumalla

Enin osa niistä toimista, joilla aktiivisuutta osoitetaan, on sellaisia, joilla ei ole todellista vaikutusta työllisyyteen. Toisin sanoen, ne eivät tosiasiassa vähennä työttömien osuutta työikäisestä väestöstä, vaikka niiden avulla voidaankin saada tilastot näyttämään kauniimmilta. 

 

 

Miten aktiivimallilla voisi vaikuttaa todelliseen työllistymiseen?

 

Yksi kerrallaan aktiivisuuden osoittamistapoja tutkaillen niistä saattaa alkaa hahmottua kehittämisenkin arvoisia keinoja työllistymisen kynnyksen ylittämiseksi. Tosin luettelon ensimmäinen, aktiivinen työn hakeminen, saattaa vaivuttaa epätoivoon jo ennestäänkin turhautuneen työttömän. Vaatii melkoista itseluottamusta, jos uskoo olevan realistisissa kilpailuasemissa siinä työnhakijoiden joukossa, jossa jokaisesta paikasta kilpailee yhtenä kymmenestä. Näistäkin keskimäärin neljä on työpaikan vaihtajia, eli työllisiä työnhakijoita. Heillä luonnollisesti on myös, jokaisella, edeltävää työkokemusta. 

 

Palkkatyön tekeminen vähintään 18 tuntia etuisuusmaksukauden aikana ei tunnu kauhean suurelta vaatimukselta. Mutta kun sitä työtä ei, edelleenkään, taida olla. Tosin, jos jotain omaa osaamista sivuavaa  on tarjolla, vaikkapa lyhytaikaisena sijaisuutena, on se mahdollisuus tulla tutuksi työnantajille. Kun muistaa pyytää työtodistuksen, voivat lyhyet sijaisuudetkin kerryttää tuiki tarpeellista, dokumentoitua työkokemusta.

 

Työnhakijana kannattanee varsinainen yritystoiminta unohtaa mahdollisena ansana. Tosin jokainen, joka putoaa  työttömäksi tunnustettujen joukosta, osaltaan kaunistaa työllisyystilastoa. Ei kuitenkaan kannata uhrautua tukeakseen tilastokosmetiikkaa. Työnhakijalle itselleen on turvallisempaa aloittaa kevytyrittäjänä. Silloin on mahdollista hankkia yrityskemusta sekä omiin oppimis- että asiakkaan avuntarpeeseen räätälöidyllä, työnhakijan omalla osaamisalueella. Tai mikä estää opiskelelmasta jotain uutta toimiakseen kevytyrittäjänä.  Ehkä siitä myöhemmin urkenee uusi ura itsensä työllistämiseksi. Myöhempiin palkkatöihinkin kevytyrittäjyys kerryttää työkokemusta.  

 

 

Kun koulu ei enää opeta elämää varten 

 

Aktiivimallin toimenpiteiden luettelossa ovat viimeisinä TE-toimistojen tarjoamat palvelut ja työnantajien järjestämät rekrytointikoulutukset. Niiden tarkoituksena on osaltaan perehdyttää työttömiä käyttämään niitä välineitä, joita työnhakijoille on tarjolla voidakseen työllistyä. Palkkatöihin pääsy, ainakin pelkästään tilastoja tarkastelemalla, vaikuttaa hyvin vaikealta, jopa lottoamiseen verratavalta. Siksi erilaiset henkilömarkkinoinnin keinot tuntuvat korostuvan hakuneuvonnassa. Eikä yrittäjyysvalmennuskaan ole ainakaan vähenemään päin.

 

Kysyä sopiikin, tuleeko ura- ja elinkeinovalmennus liian myöhään, jos sitä koulunsa päättäneille tarjotaan vasta työttömyyskokemuksen jälkeen. Monimutkaisuvassa yhteiskunnassamme elämänhallinta alkaa kaikkiaan olla haastavaa pelkän virallisen koulutusjärjestelmän oppien varassa. Nopeasti muuttuvassa ja kehittyvässä yhteiskunnassa on mahdotonta synkronoida kaikkien osa-alueiden muutoksia keskenään. Siksi priorisointijärjestyksen kärjessä pitäisikinolla koulutuksen. Eikä sen opetussuunnitelmien tekemistä saisi - nykyiseen tapaan - jättää (käytännössä) poliittisin perustein valittujen virkamiesten käsiin asiantuntijoiden sijasta. 

 

Koulutuksen suunnittelu tulisi antaa - alakohtaisesti ja kaikilla tasoilla, varhaiskasvatuksesta yliopistolaitokseen - koulutuksen ja yhteiskunta-asiantuntijoiden tehtäväksi. Ehkei silloin tarvitsisi jatkaa oppivelvollisuuttaa TE-keskusten ja yritysten rekrytointipalveluiden opetustarjonnalla.    

 

]]>
3 http://marjattateirila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260749-tyollistymisen-vai-tyollistamisen-velvollisuus#comments Aktiivimalli Koulutus ja sote Työllisyys Työttömyys Mon, 10 Sep 2018 10:12:30 +0000 Marjatta Teirilä http://marjattateirila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260749-tyollistymisen-vai-tyollistamisen-velvollisuus
Työ, työllisyys, työttömyys ja mielikuvat http://marjattateirila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260615-tyo-tyollisyys-tyottomyys-ja-mielikuvat <p>&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><br /><strong>Ilman työtä ei ole työterveyttä. Toisaalta työttömyys on uhka&nbsp; kansanterveydelle. Eikä se työttömyystilastojen valossa ole vähäinen. Työnhakijoiden määrä on yli kymmenkertainen avoimiin työpaikkoihin verrattuna ja työttömien työnhakijoidenkin kuusinkertainen. Siltikään puhe työvoimapulasta ei ole turhaa. Niihin töihin, joihin tekijöitä tarvitaan, ei rekrytointi onnistu, koska täsmäosaajista on puutetta. Mutta onko osaajien puute tosiaan niin paha, kuin tilastojen perusteella näyttäisi?</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työllisyyden kohentumisen trendi, harhaako vain?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Lähes päivittäin uutisoidaan työlisyyden kohentumisen trendistä. Mutta onko kysymys vain unelmasta ja mielikuvasta, joka luo lohtua muuten toivottamalta tuntuvan tilanteen sietämiseen. Nyky-yhteiskuntaa on kasvatustieteellisessä kirjallisuudessa kuvattu mielikuvayhteiskunnaksi. Jotta ymmärrettäisiin mielikuvien merkitys, olisi tarpeen pohtia mitä ja millaisia päätöksentekoon vaikuttavat mielikuvat ovat. Toisaalta olisi tarpeen ymmärtää miten niillä on voitu, ja voidaan, päätöksentekoon vaikuttaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Mielikuvat perustuvat yleensä käsitteellistämättömiin uskomuksiin. Kun mielikuvia puetaan sanoiksi, niitä käsitteellistetään järkeistämällä. Lopputuloksena on usein &ldquo;mututieto&rdquo;, jossa parhaimmillaankin esitetyt tosiasiat painottuvat sanallistajan faktoille liittämiin merkityksiin. Pitäisikö työttömyyden syitä yrittää selvittää tutkimalla minkä verran yhteiskunnallinen päätöksenteko perustuu faktoihin ja missä määrin uskomuksiksi piintyneisiin mielikuviin?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työnhakijoiden ja rekrytoijien mielikuvaristiriidat</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Syitä siihen, miksi yksinkertainen laskutoimitus (työttömät työnhakijat - avoimet työpaikat = työttömyystilanne) ei voi tuottaa oikeaa tulosta, on paljon. Varmaa on ainakin se, että kaikkiin avoimiin työpaikkoihin ei työttömillä työnhakijoilla ole riittävää osaamista eikä koulutusta. Lienee kuitenkin mahdollista, että selityksenä on myös työntekijöiden ja rekrytoijien mielikuvien välinen ristiriita.</p><p>&nbsp;</p><p>Työnhakijoiden haluttomuus hakeutua töihin, joihin heillä ei tuntuisi ulkopuolisen silmin olevan mitään perusteltua syytä, on ruokkinut mielikuvaa yleistyvästä työn vieroksunnasta. Tämän innoittamana - oman mielikuvani ja uskomukseni mukaan - on luotu suomalaisittain käynnistetty aktiivimalli. Valitettavasti se perustuu - taas kerran - uskomukseen, jonka mukaan työvoimaviranomaiset voivat työnhakijoita ja rekrytoijia paremmin tunnistaa työpaikan ja työnhakijan keskinäinen yhteensopivuus.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Uskomus viranomaisten asiantuntijuuden ylivertaisuuteen, työnhakijoiden ja rekrytoijien asiantuntemukseen verrattuna, on osoitettavissa virheelliseksi aktiivimallin käytännön soveltamisesta pomittujen esimerkkien avulla. Kun eräässäkin tapauksessa orkesteriviulistin paikkaa tarjottiin työvoimatoimistossa alttoviulistille, oli ehdotuksen torjumisen syy sekä työnantajan että työnhakijan kannalta yksiselitteisesti ainoa oikea ratkaisu. Alttoviulu kun on, viulua (maallikon silmin) muistuttavasta ulkonäöstään huolimatta ihan eri soitin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Viulun ja alttoviulun sukulaisuus on niin suuri, että alttoviulistit usein osaavat soittaa sivuinstrumenttinaan viulua. Harvemmin taito kuitenkaan on sen tasoista, että he selviytyisivät viulistin tehtävistä sinfoniaorkesterin ammattitaitovaatimuksien mukaan.&nbsp; Aktiivimallia soveltamalla ratkaisu kuitenkin tulkittiin työstä kieltäytymiseksi - alttoviulistille epäsuotuisine taloudellisine seuraamuksineen.</p><p>&nbsp;</p><p>Työtä ja sen tekijää saattaa kaikilla ammattialoilla estää kohtaamasta muutkin kuin tietoon perustuvat järkisyyt. Puolin ja toisin syntyvät mielikuvat voivat hyvinkin johtua hiljaisista olettamuksista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Työnhakijoilla voi olla mielikuviin perustuvia ennakkokäsityksiä tarjolla olevista töistä ja työpaikoista. Eivät he hakeudu sellaisiin tehtäviin, joihin eivät usko kykenevänsä.&nbsp; Eivät silloinkaa, kun eivät uskalla, moni toivonsa menettäneenä, edes kokeilla oppimiskykyään tai pitävät erilaisista syistä mahdollisia töitä itselleen jostain muusta syystä huonosti sopivina.</p><p>&nbsp;</p><p>Rekrytoijilla saattaa olla hyvinkin selkeitä mielikuvia siitä, millaiset hakijat eivät missään tapauksessa sopisi tehtävään. Vaihtoehtoisesti heillä voi olla hyvinkin tiukka mielikuva siitä, millaisia rekrytoitavien tulisi olla.</p><p>&nbsp;</p><p>Kummankin osapuolen mielikuvien syntymisen taustoja tutkimalla voidaan kenties osoittaa monikin ennakkoluulo aiheettomaksi. Hokema, jonka mukaan puhumalla asiat selviävät, pätee tähänkin. Mielikuvien pukeminen sanoiksi antaa mahdollisuuden niiden oikeellisuuden testaamiseen. Se edellyttää kuitenkin sanallista vuorovaikutusta yhteisössä, jossa työ ja sen tekijät ovat etsimässä toisiaan.</p><p>&nbsp;</p><p><br /><strong>Työttömyys Suomen kartalla</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Työttömyys tuntuu noudattavan kotimaisten kielten rajoja Suomen kartalla. Mitä vallitsevampi ruotsi on alueella äidinkielenä, sen vähemmän siellä on työttömyyttä. Täysin ruotsinkielinen alue on Ahvenanmaa. Siellä työttömyysprosentti oli heinäkuussa 2018 vain 3,7. Toiseksi vähiten oli vahvasti ruotsinkielisellä Etelä-Pohjanmaalla, jossa vastaava luku oli 7,8. Lähes yksinomaan suomenkielisillä alueilla sen sijaan prosenttiluvut vaihtelevat välillä 8,1 - 16. Näilläkin painottuen siten, että suuri ruotsinkielisen väestön edustus ja suuri asukastiheys korreloivat vähäisempään työttömyyteen.</p><p>&nbsp;</p><p>Ruotsinkielinen alakulttuuri korreloi muihinkin tiiviiseen yhteisöllisyyteen liittyviin muuttujiin, ainakin keskimääräistä vähäisempiin itsemurhalukuihin ja yleensä korkeampaan eliniän ennusteeseen. Yhteisöllisyyteen kuulunee myös tiiviimpi vuorovaikutus&nbsp; keskustellen. Suurkaupunkien kerrostaloissa välttämättä naapureita ei juurikaan tunneta. Silti tiiviissä asutuskeskittymissä mahdollisuus puheväleihin on suurempi päivittäin useamman ihmisen kesken kuin harvaan asutuilla korpimailla.</p><p>&nbsp;</p><p>Ratkaisuna työttömyysongelmaan, tai edes keinona sen helpottamiseen, tuskin olisi pakkoruotsin lisääminen missään oppilaitosmuodossa. Syitä nykyisen suuntaisiin tilastoeroihin on helpostikin lueteltavissa muitakin kuin alueellinen kotikielten edustus. Syntyjään ruotsinkielisten alakulttuurista kannattaisi kuitenkin meidän suomenkielisten&nbsp; ottaa opiksi välittömämpi kielellinen vuorovaikutus. Mielikuvakulttuurin katteettomien myyttien murtaminen puhumalla ja väärinkäsityksiä selvittämällä olisi varmasti ainakin kokeilemisen arvoista.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>   

 

 


Ilman työtä ei ole työterveyttä. Toisaalta työttömyys on uhka  kansanterveydelle. Eikä se työttömyystilastojen valossa ole vähäinen. Työnhakijoiden määrä on yli kymmenkertainen avoimiin työpaikkoihin verrattuna ja työttömien työnhakijoidenkin kuusinkertainen. Siltikään puhe työvoimapulasta ei ole turhaa. Niihin töihin, joihin tekijöitä tarvitaan, ei rekrytointi onnistu, koska täsmäosaajista on puutetta. Mutta onko osaajien puute tosiaan niin paha, kuin tilastojen perusteella näyttäisi?

 

Työllisyyden kohentumisen trendi, harhaako vain?

 

Lähes päivittäin uutisoidaan työlisyyden kohentumisen trendistä. Mutta onko kysymys vain unelmasta ja mielikuvasta, joka luo lohtua muuten toivottamalta tuntuvan tilanteen sietämiseen. Nyky-yhteiskuntaa on kasvatustieteellisessä kirjallisuudessa kuvattu mielikuvayhteiskunnaksi. Jotta ymmärrettäisiin mielikuvien merkitys, olisi tarpeen pohtia mitä ja millaisia päätöksentekoon vaikuttavat mielikuvat ovat. Toisaalta olisi tarpeen ymmärtää miten niillä on voitu, ja voidaan, päätöksentekoon vaikuttaa.

 

Mielikuvat perustuvat yleensä käsitteellistämättömiin uskomuksiin. Kun mielikuvia puetaan sanoiksi, niitä käsitteellistetään järkeistämällä. Lopputuloksena on usein “mututieto”, jossa parhaimmillaankin esitetyt tosiasiat painottuvat sanallistajan faktoille liittämiin merkityksiin. Pitäisikö työttömyyden syitä yrittää selvittää tutkimalla minkä verran yhteiskunnallinen päätöksenteko perustuu faktoihin ja missä määrin uskomuksiksi piintyneisiin mielikuviin?

 

Työnhakijoiden ja rekrytoijien mielikuvaristiriidat

 

Syitä siihen, miksi yksinkertainen laskutoimitus (työttömät työnhakijat - avoimet työpaikat = työttömyystilanne) ei voi tuottaa oikeaa tulosta, on paljon. Varmaa on ainakin se, että kaikkiin avoimiin työpaikkoihin ei työttömillä työnhakijoilla ole riittävää osaamista eikä koulutusta. Lienee kuitenkin mahdollista, että selityksenä on myös työntekijöiden ja rekrytoijien mielikuvien välinen ristiriita.

 

Työnhakijoiden haluttomuus hakeutua töihin, joihin heillä ei tuntuisi ulkopuolisen silmin olevan mitään perusteltua syytä, on ruokkinut mielikuvaa yleistyvästä työn vieroksunnasta. Tämän innoittamana - oman mielikuvani ja uskomukseni mukaan - on luotu suomalaisittain käynnistetty aktiivimalli. Valitettavasti se perustuu - taas kerran - uskomukseen, jonka mukaan työvoimaviranomaiset voivat työnhakijoita ja rekrytoijia paremmin tunnistaa työpaikan ja työnhakijan keskinäinen yhteensopivuus. 

 

Uskomus viranomaisten asiantuntijuuden ylivertaisuuteen, työnhakijoiden ja rekrytoijien asiantuntemukseen verrattuna, on osoitettavissa virheelliseksi aktiivimallin käytännön soveltamisesta pomittujen esimerkkien avulla. Kun eräässäkin tapauksessa orkesteriviulistin paikkaa tarjottiin työvoimatoimistossa alttoviulistille, oli ehdotuksen torjumisen syy sekä työnantajan että työnhakijan kannalta yksiselitteisesti ainoa oikea ratkaisu. Alttoviulu kun on, viulua (maallikon silmin) muistuttavasta ulkonäöstään huolimatta ihan eri soitin. 

 

Viulun ja alttoviulun sukulaisuus on niin suuri, että alttoviulistit usein osaavat soittaa sivuinstrumenttinaan viulua. Harvemmin taito kuitenkaan on sen tasoista, että he selviytyisivät viulistin tehtävistä sinfoniaorkesterin ammattitaitovaatimuksien mukaan.  Aktiivimallia soveltamalla ratkaisu kuitenkin tulkittiin työstä kieltäytymiseksi - alttoviulistille epäsuotuisine taloudellisine seuraamuksineen.

 

Työtä ja sen tekijää saattaa kaikilla ammattialoilla estää kohtaamasta muutkin kuin tietoon perustuvat järkisyyt. Puolin ja toisin syntyvät mielikuvat voivat hyvinkin johtua hiljaisista olettamuksista. 

 

Työnhakijoilla voi olla mielikuviin perustuvia ennakkokäsityksiä tarjolla olevista töistä ja työpaikoista. Eivät he hakeudu sellaisiin tehtäviin, joihin eivät usko kykenevänsä.  Eivät silloinkaa, kun eivät uskalla, moni toivonsa menettäneenä, edes kokeilla oppimiskykyään tai pitävät erilaisista syistä mahdollisia töitä itselleen jostain muusta syystä huonosti sopivina.

 

Rekrytoijilla saattaa olla hyvinkin selkeitä mielikuvia siitä, millaiset hakijat eivät missään tapauksessa sopisi tehtävään. Vaihtoehtoisesti heillä voi olla hyvinkin tiukka mielikuva siitä, millaisia rekrytoitavien tulisi olla.

 

Kummankin osapuolen mielikuvien syntymisen taustoja tutkimalla voidaan kenties osoittaa monikin ennakkoluulo aiheettomaksi. Hokema, jonka mukaan puhumalla asiat selviävät, pätee tähänkin. Mielikuvien pukeminen sanoiksi antaa mahdollisuuden niiden oikeellisuuden testaamiseen. Se edellyttää kuitenkin sanallista vuorovaikutusta yhteisössä, jossa työ ja sen tekijät ovat etsimässä toisiaan.

 


Työttömyys Suomen kartalla

 

Työttömyys tuntuu noudattavan kotimaisten kielten rajoja Suomen kartalla. Mitä vallitsevampi ruotsi on alueella äidinkielenä, sen vähemmän siellä on työttömyyttä. Täysin ruotsinkielinen alue on Ahvenanmaa. Siellä työttömyysprosentti oli heinäkuussa 2018 vain 3,7. Toiseksi vähiten oli vahvasti ruotsinkielisellä Etelä-Pohjanmaalla, jossa vastaava luku oli 7,8. Lähes yksinomaan suomenkielisillä alueilla sen sijaan prosenttiluvut vaihtelevat välillä 8,1 - 16. Näilläkin painottuen siten, että suuri ruotsinkielisen väestön edustus ja suuri asukastiheys korreloivat vähäisempään työttömyyteen.

 

Ruotsinkielinen alakulttuuri korreloi muihinkin tiiviiseen yhteisöllisyyteen liittyviin muuttujiin, ainakin keskimääräistä vähäisempiin itsemurhalukuihin ja yleensä korkeampaan eliniän ennusteeseen. Yhteisöllisyyteen kuulunee myös tiiviimpi vuorovaikutus  keskustellen. Suurkaupunkien kerrostaloissa välttämättä naapureita ei juurikaan tunneta. Silti tiiviissä asutuskeskittymissä mahdollisuus puheväleihin on suurempi päivittäin useamman ihmisen kesken kuin harvaan asutuilla korpimailla.

 

Ratkaisuna työttömyysongelmaan, tai edes keinona sen helpottamiseen, tuskin olisi pakkoruotsin lisääminen missään oppilaitosmuodossa. Syitä nykyisen suuntaisiin tilastoeroihin on helpostikin lueteltavissa muitakin kuin alueellinen kotikielten edustus. Syntyjään ruotsinkielisten alakulttuurista kannattaisi kuitenkin meidän suomenkielisten  ottaa opiksi välittömämpi kielellinen vuorovaikutus. Mielikuvakulttuurin katteettomien myyttien murtaminen puhumalla ja väärinkäsityksiä selvittämällä olisi varmasti ainakin kokeilemisen arvoista.

 

]]>
3 http://marjattateirila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260615-tyo-tyollisyys-tyottomyys-ja-mielikuvat#comments Mielikuvat Mielikuvatodellisuus Työ Työllisyys Työttömyys Fri, 07 Sep 2018 14:43:39 +0000 Marjatta Teirilä http://marjattateirila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260615-tyo-tyollisyys-tyottomyys-ja-mielikuvat
Kansanedustajille pakollinen kansalaisuuskurssi http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259876-kansanedustajille-pakollinen-kansalaisuuskurssi <p>Yksityisellä puolella osa yrityksistä kehittää toimintaansa niin, että johtajat lähetetään arkivaatteissa ostamaan omaa tavaraa kaupasta. Kauppaan mennessä pyritään siihen, että myyjät eivät arvaa, kuka on asiakkaana ja siksi päästä mahdollisimman lähelle tavallisen asiakkaan asiakaskokemusta.&nbsp;</p><p>Olen ollut projekteissa, joissa tällaista on kokeiltu ja poikkeuksetta se on yllättänyt tunnettujenkin yritysten ylintä johtoa. Asiat eivät menekään kaupassa niin kuin suunniteltu.</p><p>Aika ajoin kansanedustajien kommentteja lukiessa tulee tunne, että heille voisi olla hyödyllistä tehdä sama vaikkapa sote- ja työllisyyspalveluiden kohdalla. Niin todellisuudesta vieraantuneita heidän kommenttinsa näillä alueilla ajoittain ovat. Jos kansanedustaja lähtisi tekaistulla henkilöllisyydellä ilmoittautumaan työttömäksi ja simuloitaisiin samalla tilanne, että hän olisi työtön, joka samaan aikaan tarvitsee Kelan toimeentulotukea, hän voisi ymmärtää paremmin, mistä kiikastaa. Tai jos hän ilmoittautuisi työnhakijaksi parametreillä, joilla on muutenkin vaikea saada töitä, niin miltä se tuntuisi?</p><p>Ehdotan, että kansanedustajille luodaan jokin pakollinen kurssi kansalaisena olemisesta. Kurssia voisivat vetää ne työttömät, jotka törmäävät kafkamaisiin yllätyksiin työttömänä ollessaan. Sotekurssin voisivat vetää pitkäaikaissairaat ja ne, joille on haaste saada palvelun tajoajan näkökulmasta pienen vaivannäön avulla suurta apua sosiaali- ja terveyspalveluita tarvitsevalle asiakkaalle.</p><p>Uskon, että työttöminen kansanedustajille vetämillä kansalaisuuskursseilla olisi enemmän kansantaloudellista hyötyä kuin jokaiselle työttömälle työnhakijalle järjestettävästä pakolisesta työnhakukurssista.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yksityisellä puolella osa yrityksistä kehittää toimintaansa niin, että johtajat lähetetään arkivaatteissa ostamaan omaa tavaraa kaupasta. Kauppaan mennessä pyritään siihen, että myyjät eivät arvaa, kuka on asiakkaana ja siksi päästä mahdollisimman lähelle tavallisen asiakkaan asiakaskokemusta. 

Olen ollut projekteissa, joissa tällaista on kokeiltu ja poikkeuksetta se on yllättänyt tunnettujenkin yritysten ylintä johtoa. Asiat eivät menekään kaupassa niin kuin suunniteltu.

Aika ajoin kansanedustajien kommentteja lukiessa tulee tunne, että heille voisi olla hyödyllistä tehdä sama vaikkapa sote- ja työllisyyspalveluiden kohdalla. Niin todellisuudesta vieraantuneita heidän kommenttinsa näillä alueilla ajoittain ovat. Jos kansanedustaja lähtisi tekaistulla henkilöllisyydellä ilmoittautumaan työttömäksi ja simuloitaisiin samalla tilanne, että hän olisi työtön, joka samaan aikaan tarvitsee Kelan toimeentulotukea, hän voisi ymmärtää paremmin, mistä kiikastaa. Tai jos hän ilmoittautuisi työnhakijaksi parametreillä, joilla on muutenkin vaikea saada töitä, niin miltä se tuntuisi?

Ehdotan, että kansanedustajille luodaan jokin pakollinen kurssi kansalaisena olemisesta. Kurssia voisivat vetää ne työttömät, jotka törmäävät kafkamaisiin yllätyksiin työttömänä ollessaan. Sotekurssin voisivat vetää pitkäaikaissairaat ja ne, joille on haaste saada palvelun tajoajan näkökulmasta pienen vaivannäön avulla suurta apua sosiaali- ja terveyspalveluita tarvitsevalle asiakkaalle.

Uskon, että työttöminen kansanedustajille vetämillä kansalaisuuskursseilla olisi enemmän kansantaloudellista hyötyä kuin jokaiselle työttömälle työnhakijalle järjestettävästä pakolisesta työnhakukurssista. 

]]>
3 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259876-kansanedustajille-pakollinen-kansalaisuuskurssi#comments Eduskunta Sote Työttömyys Thu, 23 Aug 2018 05:12:45 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259876-kansanedustajille-pakollinen-kansalaisuuskurssi
Aktiivimalli epäonnistunut http://mervisyvaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259546-aktiivimalli-epaonnistunut <p>Työttömyysturvan aktiivimalli edistää kehnosti työllistymistä. Kelan mukaan vain joka kymmenes leikatulle työttömyysetuudelle joutuneista on aktivoitunut. Mallin ehtojen mukaista aktiivisuutta on, jos 65 työttömyysetuuden maksupäivän aikana on tehnyt 18 tuntia palkkatyötä, tai ansainnut 23 prosenttia yrittäjän kuukausiansiosta, tai osallistunut 5 päivää TE-toimiston työllistymistä edistävään palveluun.</p><p>Tilastoista käy myös ilmi, että aktiivimalli on alentanut erityisesti 60 vuotta täyttäneiden työttömyysetuuksia. Toisin sanoen aktiivimalli on epäonnistunut erityisesti iäkkäiden ihmisten aktivoimisessa. Todennäköinen syy on se, että iäkkäänä työllistyminen on vaikeaa, joten akiivimalli ei iäkästä motivoi.</p><p>Aktiivimalli on saanut vaikutteita Tanskasta, jossa työttömältä edellytetään aktiivisuutta työttömyysturvan vastineeksi. Tanskassa on kuitenkin samalla parempi työttömyysturvan taso kuin Suomessa. Paremman tasoista työttömyysturvaa hallitus ei kopioinut, vaikka Suomen työttömyysturvan tasoa pidetään yleisesti riittämättömänä.</p><p>Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on antanut Suomelle viime vuonna huomautuksen siitä, että työmarkkinatuen määrä on liian alhainen. Se rikkoo vähimmäissosiaalietuutta koskevaa määräystä, jonka mukaan vähimmäissosiaalietuus on 50 prosenttia maan mediaanitulosta. Tässä mielessä koko aktiivimalli on kyseenalainen, koska se leikkaa muutenkin riittämätöntä etuutta.</p><p>Aktiivimallia on kritisoitu laajasti. Tästä huolimatta hallitus aikoo tuoda eduskunnan päätettäväksi aktiivimalli kakkosen, jossa työttömän pitäisi hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa (tästä voisi poiketa tietyin edellytyksin). Lisäksi työttömyysetuuden karensseihin tulisi muutoksia.</p><p>Aktiivimallissa olisi jotain järkeä, jos leikattavan työmarkkinatuen taso olisi alun perin riittävä, ja malli todella auttaisi työllistymään. Nyt näin ei ole. Sen sijaan Suomen työttömät ovat joutuneet hallituksen aktiivimallin koekaniineiksi. Aktiivimalli olisikin pitänyt toteuttaa kokeiluna, jossa mallin vaikutuksia selvitetään ensin osalla työttömistä, ja vasta toimivaksi todettu malli otetaan kaikilla käyttöön.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työttömyysturvan aktiivimalli edistää kehnosti työllistymistä. Kelan mukaan vain joka kymmenes leikatulle työttömyysetuudelle joutuneista on aktivoitunut. Mallin ehtojen mukaista aktiivisuutta on, jos 65 työttömyysetuuden maksupäivän aikana on tehnyt 18 tuntia palkkatyötä, tai ansainnut 23 prosenttia yrittäjän kuukausiansiosta, tai osallistunut 5 päivää TE-toimiston työllistymistä edistävään palveluun.

Tilastoista käy myös ilmi, että aktiivimalli on alentanut erityisesti 60 vuotta täyttäneiden työttömyysetuuksia. Toisin sanoen aktiivimalli on epäonnistunut erityisesti iäkkäiden ihmisten aktivoimisessa. Todennäköinen syy on se, että iäkkäänä työllistyminen on vaikeaa, joten akiivimalli ei iäkästä motivoi.

Aktiivimalli on saanut vaikutteita Tanskasta, jossa työttömältä edellytetään aktiivisuutta työttömyysturvan vastineeksi. Tanskassa on kuitenkin samalla parempi työttömyysturvan taso kuin Suomessa. Paremman tasoista työttömyysturvaa hallitus ei kopioinut, vaikka Suomen työttömyysturvan tasoa pidetään yleisesti riittämättömänä.

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on antanut Suomelle viime vuonna huomautuksen siitä, että työmarkkinatuen määrä on liian alhainen. Se rikkoo vähimmäissosiaalietuutta koskevaa määräystä, jonka mukaan vähimmäissosiaalietuus on 50 prosenttia maan mediaanitulosta. Tässä mielessä koko aktiivimalli on kyseenalainen, koska se leikkaa muutenkin riittämätöntä etuutta.

Aktiivimallia on kritisoitu laajasti. Tästä huolimatta hallitus aikoo tuoda eduskunnan päätettäväksi aktiivimalli kakkosen, jossa työttömän pitäisi hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa (tästä voisi poiketa tietyin edellytyksin). Lisäksi työttömyysetuuden karensseihin tulisi muutoksia.

Aktiivimallissa olisi jotain järkeä, jos leikattavan työmarkkinatuen taso olisi alun perin riittävä, ja malli todella auttaisi työllistymään. Nyt näin ei ole. Sen sijaan Suomen työttömät ovat joutuneet hallituksen aktiivimallin koekaniineiksi. Aktiivimalli olisikin pitänyt toteuttaa kokeiluna, jossa mallin vaikutuksia selvitetään ensin osalla työttömistä, ja vasta toimivaksi todettu malli otetaan kaikilla käyttöön.

]]>
0 http://mervisyvaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259546-aktiivimalli-epaonnistunut#comments Aktiivimalli Hallituksen työttömyyspolitiikka Työttömyys Työttömyysturva Työttömyysturvan aktiivimalli Thu, 16 Aug 2018 06:09:38 +0000 Mervi Syväranta http://mervisyvaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259546-aktiivimalli-epaonnistunut