SDP http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132393/all Sat, 15 Sep 2018 15:40:08 +0300 fi SDP:n turvallisuuspolitiikan muutostyöryhmä - Tuomiojan vai Urpilaisen linja? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja <p>SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.</p><p>Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.</p><p>Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.</p><p>Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4&nbsp;365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina. &nbsp;On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.</p><p>Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.</p><p>Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.</p><p>Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla.&nbsp;EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.</p><p>Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.</p><p>Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että <u>Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista.</u> Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että <u>Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi</u>.</em>&rdquo;</p><p>Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, <u>mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.</u></em>&rdquo;</p><p>Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.</p><p>Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.</p><p>Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että <u>Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista</u> tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.</em>&rdquo;</p><p>Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.</p><p>Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.</p><p>&nbsp;&rdquo;<em>Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo; uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuomioja-kirjautin-eriavan-mielipiteen-historiankirjoitusta-varten/4320620#gs.xw7FzL0"><u>MTV3 10.9.2014</u></a>).</p><p>Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.</p><p>Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.</p><p>Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa"><u>US-blogi 6.9.2018</u></a>).</p><p>Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.</p><p>Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:</p><p>&rdquo;&hellip;<em>Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo;</p><p>Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:</p><p><em>&rdquo;Tuomioja korostaa silti edelleen, että <u>todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty.</u>&rdquo;</em> (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/245327-erkki-tuomioja-karkotuksista-turha-antaa-tallaista-propaganda-asetta-venajalle"><u>US 31.3.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa <u>aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.</u></em>&rdquo; Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (<a href="https://demokraatti.fi/tuomioja-hermomyrkkyriidasta-jaan-kuitenkin-ihmettelemaan-sita-kiiretta-jolla-syyllisyys-julistetaan/"><u>Demokraatti 15.3.2018</u></a>).</p><p>Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.</p><p>Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.</p><p>Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.</p><p>Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.</p><p>Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.</p><p>Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (<a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista"><u>US-blogi 28.3.2018</u></a>) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.</p><p>Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.</p><p>Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (<a href="http://sgseura.fi/"><u>SGS</u></a>) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla &rdquo;<em>Itämeren yhteistyönäkymät</em>&rdquo; (<a href="http://sgseura.fi/index.php/lisaeae-artikkeleita/86-erkki-tuomioja-louhisaari-seminaari-25-8-2018-itameren-yhteistyonakymat"><u>SGS 25.8.2018</u></a>).</p><p>Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.</p><p>Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.</p><p>72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:</p><p>&rdquo;<em>Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.</em></p><p><em>Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, <u>tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.</u></em></p><p><em>Tähän liittyy myös kysymys, <u>onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.</u></em></p><p><em>Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. <u>Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi</u>.</em></p><p><em><u>Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi.</u> Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.</p><p>Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.</p><p>Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.</p><p>Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.</p><p>Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.</p><p>Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.</p><p>Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.</p><p>Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:</p><p>&rdquo;<em>Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.</em></p><p><em>Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. <u>Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi</u>. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.</em>&rdquo;</p><p>Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut &rdquo;<em>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</em>&rdquo; -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää &rdquo;<em>Suomi on sotilaallisesti liittoutunut</em>&rdquo; -määrite.</p><p>Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.</p><p>Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?</p><p>Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.</p><p>Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.</p><p>Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.</p><p>Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.

Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.

Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.

Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4 365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina.  On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.

Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.

Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.

Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.

                                                                                        ****

Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla. EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.

Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.

Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (HS-vaalikone):

Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista. Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi.

Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (HS-vaalikone):

Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.

Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.

Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.

Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.

                                                                                        ****

Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.

Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.

Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.

 ”Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.” uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (MTV3 10.9.2014).

Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.

Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?” (US-blogi 6.9.2018).

Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.

Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:

”…Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.

Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:

”Tuomioja korostaa silti edelleen, että todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty. (US 31.3.2018).

Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.” Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (Demokraatti 15.3.2018).

Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.

Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.

Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.

Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.

Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.

Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (US-blogi 28.3.2018) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.

Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.

                                                                                        ****

SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.

Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (SGS) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla ”Itämeren yhteistyönäkymät” (SGS 25.8.2018).

Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.

Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.

72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.

Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:

Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.

Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.

Tähän liittyy myös kysymys, onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.

Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi.

Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi. Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.

                                                                                        ****

Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.

Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.

Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.

Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.

Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.

Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.

Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.

Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.

                                                                                        ****

Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:

Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.

Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.

Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa” -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää ”Suomi on sotilaallisesti liittoutunut” -määrite.

Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.

Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?

Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.

Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.

Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.

Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.

]]>
9 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja#comments Erkki Tuomioja Jutta Urpilainen SDP Suomen Nato-jäsenyys Turpo Sat, 15 Sep 2018 12:40:08 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja
SDP:n mahalasku alkoi. Rinne on vaaraksi! http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260643-sdpn-mahalasku-alkoi-rinne-on-vaaraksi <p>Antti Rinne ja vihervasemmisto teki emämunauksen esittämällä Timo Soinille epäluottamusta.<br />Jos katsotaan mistä alkoi SDP:n nousu, niin se ajoittuu tuonne Perussuomalaisten kahtia jakaantumisen jälkeen.</p><p>Sen kummempia päättelemättä iso osa Soinilaisia siirtyi pikku hiljaa demareiden taakse, mutta nyt tulemme näkemään seuraavassa gallupissa kuinka nämä kannattaja poistuvat Rinteen munauksen myötä pois. Osa takaisin Perussuomalaisiin ja osa kokoomukseen tai keskustaan.</p><p>Kun puoluejohtajalta puuttuu poliittinen pelisilmä, niin pienikin lapsus saa aikaan joukkopaon. Näin kävi jo Vihreiden Touko Aallolle ja seuraavaksi Antti Rinteelle. SDP tulee tarvitsemaan vielä kipeästi AY-rettelöintiä avukseen ennen vaaleja, mikäli aikoo pääministeripuolueeksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Antti Rinne ja vihervasemmisto teki emämunauksen esittämällä Timo Soinille epäluottamusta.
Jos katsotaan mistä alkoi SDP:n nousu, niin se ajoittuu tuonne Perussuomalaisten kahtia jakaantumisen jälkeen.

Sen kummempia päättelemättä iso osa Soinilaisia siirtyi pikku hiljaa demareiden taakse, mutta nyt tulemme näkemään seuraavassa gallupissa kuinka nämä kannattaja poistuvat Rinteen munauksen myötä pois. Osa takaisin Perussuomalaisiin ja osa kokoomukseen tai keskustaan.

Kun puoluejohtajalta puuttuu poliittinen pelisilmä, niin pienikin lapsus saa aikaan joukkopaon. Näin kävi jo Vihreiden Touko Aallolle ja seuraavaksi Antti Rinteelle. SDP tulee tarvitsemaan vielä kipeästi AY-rettelöintiä avukseen ennen vaaleja, mikäli aikoo pääministeripuolueeksi.

]]>
54 http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260643-sdpn-mahalasku-alkoi-rinne-on-vaaraksi#comments Mahalasku SDP Vihervasemmisto Sat, 08 Sep 2018 08:49:16 +0000 Seppo Lavikainen http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260643-sdpn-mahalasku-alkoi-rinne-on-vaaraksi
Miksi olla työehtojen heikentämisen puolella? http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260472-miksi-olla-tyoehtojen-heikentamisen-puolella <p>Kuhina käy hurjana.</p><p>Miksi AY - liike on valmis polkemaan viimeisetkin kasvun rippeet omien vaatimustensa alle, vaikka kaikki markkinatalouden nimiin vannovat tahot osaisivat varsin hyvinkin perustellen kertoa, ettei tämä nyt kannata.&nbsp;</p><p>Varsin läpinäkyvästi - Suomen Yrittäjien hallituksen puheenjohtaja <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257828-opettajien-protesti-ihmetyttaa-yrittajia-mista-naissa-operaatioissa-todella-kyse">Jyrki Mäkynen nostaa Uuden Suomen haastattelussa esiin sen</a>, miksi Juha Sipilän (kesk) hallituksen irtisanomisperusteita höllentävää lakiehdotusta on vastustamassa esimerkiksi opettajien ja sairaanhoitajien ammattiliittoja.</p><p>Mäkysen on vaikea käsittää miten on mahdollista, että työtä tekevien - useimmiten juuri yli 20 hengen työyhteisöihin kuuluvien opettajien ja sairaanhoitajien suunnalta sinkoilee ajatuksia siitä, että AY - liikkeen kaavailemia toimia pitää tukea.&nbsp;</p><p><strong>Mäkynen ihmettelee nimenomaan sitä, </strong>miksi OAJ, Tehy ja JHL ovat toimissa mukana. Näissä liitoissa on paljon julkisella puolella työskenteleviä ihmisiä, joita hallituksen lakiehdotus ei koske.</p><p>Mäkyselle tämä ei aukea.</p><p>Suomen Yrittäjien hallituksen puheenjohtaja Jyrki Mäkyselle on yllätys, että juuri hoitoalaa edustava STTK:lainen Tehy, akavalainen opettajien järjestö OAJ sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL kertoivat jo viime viikolla ryhtyvänsä valmistelemaan järjestöllisiä toimia. Liitot eivät ole kertoneet, mitä järjestölliset toimet käytännössä olisivat. Tehy on väläytellyt ylityö- ja vuoronvaihtokieltoa.</p><p>Mäkysen tulkinnan mukaan &quot;Tämä panee mut kysymään, mistä on kysymys näissä operaatioissa.&quot;</p><p>Yksinkertaisin vastaus lienee, että esimerkiksi TEHY ja OAJ eivät halua jäsentensä työehtoja tallattavan yhtään tämän enempää, joten AY - liikkeen toiminta nähdään tarpeellisena ja kenties jopa hyödyllisenä.&nbsp;</p><p>Sen verran Mäkyselle on annettava krediittiä, että AY -liike todellakin tekee politiikkaa. Juuri samaan tapaan kuin EK. Se ero näillä kahdella kuitenkin on, että toinen edustaa työtätekevää puolta ja toinen työnantajien osuutta nyt tukkanuottasilla olevien joukosta.&nbsp;</p><p><strong>Kummankaan puolen pois jääminen omien edunsaajiensa asian puolesta ei ole hyvä asia. </strong>Opettajien ja hoitohenkilökunnan kohdalla tämä konretisoituu vuosiin 2008 ja 2009, jolloin elettiin hoitohenkilökunnan palkankorotusten jälkeisessä maailmassa. Silloinen pääministerimme <strong>Jyrki Katainen (kok.) </strong>oli valmis raijaamaan <strong><a href="https://www.youtube.com/watch?v=1H4byTP1q9s">suomeen 1,8 miljoonaa ulkomaalaista työntekijää tekemään suomalaisten työt.</a></strong> Tähän skaalattiin kätevästi mukaan myös jokunen kymmentätuhatta ja myöhempien suunnitelmien mukaan - jokunen sataatuhatta filippiiniläissairaanhoitajaa tekemään suomalaisten sairaanhoitajien työt alle työehtosopimuksessa määritettyjen ehtojen.&nbsp;</p><p><strong>Miksi ihmeessä siis työtätekevien pitäisi olla sitä mieltä, että työehtojen heikennys on hyvä juttu? </strong>Meille ollaan näytetty turhan usein, mitä seuraa jos hyväksymme hiljaisesti työehtojen muutokset mukisematta lainkaan vastaan.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuhina käy hurjana.

Miksi AY - liike on valmis polkemaan viimeisetkin kasvun rippeet omien vaatimustensa alle, vaikka kaikki markkinatalouden nimiin vannovat tahot osaisivat varsin hyvinkin perustellen kertoa, ettei tämä nyt kannata. 

Varsin läpinäkyvästi - Suomen Yrittäjien hallituksen puheenjohtaja Jyrki Mäkynen nostaa Uuden Suomen haastattelussa esiin sen, miksi Juha Sipilän (kesk) hallituksen irtisanomisperusteita höllentävää lakiehdotusta on vastustamassa esimerkiksi opettajien ja sairaanhoitajien ammattiliittoja.

Mäkysen on vaikea käsittää miten on mahdollista, että työtä tekevien - useimmiten juuri yli 20 hengen työyhteisöihin kuuluvien opettajien ja sairaanhoitajien suunnalta sinkoilee ajatuksia siitä, että AY - liikkeen kaavailemia toimia pitää tukea. 

Mäkynen ihmettelee nimenomaan sitä, miksi OAJ, Tehy ja JHL ovat toimissa mukana. Näissä liitoissa on paljon julkisella puolella työskenteleviä ihmisiä, joita hallituksen lakiehdotus ei koske.

Mäkyselle tämä ei aukea.

Suomen Yrittäjien hallituksen puheenjohtaja Jyrki Mäkyselle on yllätys, että juuri hoitoalaa edustava STTK:lainen Tehy, akavalainen opettajien järjestö OAJ sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL kertoivat jo viime viikolla ryhtyvänsä valmistelemaan järjestöllisiä toimia. Liitot eivät ole kertoneet, mitä järjestölliset toimet käytännössä olisivat. Tehy on väläytellyt ylityö- ja vuoronvaihtokieltoa.

Mäkysen tulkinnan mukaan "Tämä panee mut kysymään, mistä on kysymys näissä operaatioissa."

Yksinkertaisin vastaus lienee, että esimerkiksi TEHY ja OAJ eivät halua jäsentensä työehtoja tallattavan yhtään tämän enempää, joten AY - liikkeen toiminta nähdään tarpeellisena ja kenties jopa hyödyllisenä. 

Sen verran Mäkyselle on annettava krediittiä, että AY -liike todellakin tekee politiikkaa. Juuri samaan tapaan kuin EK. Se ero näillä kahdella kuitenkin on, että toinen edustaa työtätekevää puolta ja toinen työnantajien osuutta nyt tukkanuottasilla olevien joukosta. 

Kummankaan puolen pois jääminen omien edunsaajiensa asian puolesta ei ole hyvä asia. Opettajien ja hoitohenkilökunnan kohdalla tämä konretisoituu vuosiin 2008 ja 2009, jolloin elettiin hoitohenkilökunnan palkankorotusten jälkeisessä maailmassa. Silloinen pääministerimme Jyrki Katainen (kok.) oli valmis raijaamaan suomeen 1,8 miljoonaa ulkomaalaista työntekijää tekemään suomalaisten työt. Tähän skaalattiin kätevästi mukaan myös jokunen kymmentätuhatta ja myöhempien suunnitelmien mukaan - jokunen sataatuhatta filippiiniläissairaanhoitajaa tekemään suomalaisten sairaanhoitajien työt alle työehtosopimuksessa määritettyjen ehtojen. 

Miksi ihmeessä siis työtätekevien pitäisi olla sitä mieltä, että työehtojen heikennys on hyvä juttu? Meille ollaan näytetty turhan usein, mitä seuraa jos hyväksymme hiljaisesti työehtojen muutokset mukisematta lainkaan vastaan.  

 

 

 

]]>
2 http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260472-miksi-olla-tyoehtojen-heikentamisen-puolella#comments AY liike Eduskuntavaali 2019 Elinkeinoelämän keskusliiton Kokoomus SDP Tue, 04 Sep 2018 20:20:51 +0000 Anttiolavi Salonen http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260472-miksi-olla-tyoehtojen-heikentamisen-puolella
Juha Sipilän alamäki alkoi 25.11.2016 torniolaisessa hotellihuoneessa http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260201-juha-sipilan-alamaki-alkoi-25112016-torniolaisessa-hotellihuoneessa <p>Keskusta ei kamppaile <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257337-alma-kysely-antti-rinne-alkaa-nayttaa-jo-paaministerilta-sdp-otti-kaulan">tuoreen Alma-kyselyn mukaan</a> suurimman puolueen paikasta runsaan seitsemän kuukauden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa.</p><p>Puolueen kannatus on tällä hetkellä 15,5 prosenttia, joka jää yli kuuden prosenttiyksikön päähän sdp:stä ja runsaan neljän prosenttiyksikön päähän kokoomuksesta.</p><p>Vielä loppuvuodesta 2016 keskustan <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10346581#start=252">kannatus oli Ylen kyselyssä</a> viisi prosenttiyksikköä suurempi kuin nyt Alman kyselyssä, yli 20 prosenttia. Silloin hallitus oli paininut jo erittäin hankalien asioiden kanssa. Se oli vääntänyt kasaan suurten kansanjoukkojen vastustamaa <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9466265">kilpailukykysopimusta</a> ja oli saanut hoidettavakseen turvapaikanhakijoiden tulvan, josta moni sitä syytti.</p><p>Keskustassa ja muuallakin on ihmetelty, mikä puolueen kannatukseen oikein vajaa kaksi vuotta sitten iski. Keskustasta on tarjoiltu julkisuuteen selitystä, että valta kuluttaa ja hallituspuolueet nyt vain kärsivät kannatuksen vähenemisestä, kun kansalaiset kyllästyvät sisäpoliittisiin riitoihin.</p><p>Tältä selitykseltä vie uskottavuutta se, että valtiovarainministeripuolue kokoomus pärjää gallupeissa edelleen hyvin, vaikka onkin pudonnut uusimmassa Alma-kyselyssä parin prosenttiyksikön päähän demareista.</p><p>Kokoomuksen pysyminen kärkikamppailussa on jopa hieman yllättävää, koska yhteistyö keskustan kanssa ei ole sujunut esimerkiksi sote-uudistuksessa riidatta, ja kokoomuksen sisäinen tasapaino on järkkynyt Harry Hjallis Harkimon lähdön sekä Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren ja kansanedustaja Elina Lepomäen poikkeuksellisten irtiottojen vuoksi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Keskustan ja sen aikoinaan supersuositun</strong> puheenjohtajan Juha Sipilän alamäen alkupiste on useammankin jututtamani politiikan ammattilaisen mielestä paikallistettavissa yhteen päivämäärään ja paikkaan: 25.11.2016 ja torniolaiseen hotellihuoneeseen.</p><p>Silloin ja sieltä Sipilä lähetti lukuisia <a href="https://www.iltalehti.fi/uutiset/201612012200034659_uu.shtml">kiukkuisia sähköposteja Yleisradion toimittajalle,</a> mistä seurasi jupakka, joka ei lopulta ollut kunniaksi sen enempää pääministerille kuin Yleisradiollekaan.</p><p>&rdquo;Sain tietää Juha Sipilän viestittelystä Yleisradioon, kun luin siitä Suomen Kuvalehdestä. Asia oli minulle yllätys. Tilanne oli sellainen, että Sipilä oli puoluevaltuuston kokouksessa Torniossa, oli perjantai-ilta, väsynyt mies oli yksin hotellihuoneessa ja suuttui. Silloin voi käydä tällä tavalla. Se oli kuitenkin totta kai virhe, ei sitä voi selitellä millään, Sipilän töissä valtioneuvoston viestintää johtanut <a href="https://www.uusimaa.fi/artikkeli/569153-ylen-toimittajien-toiminta-oli-sikamaista-mustread-juha-sipilan-entinen">Markku Mantila kuvaili tapausta myöhemmin MustReadille.</a></p><p>Sipilän toiminta huomattiin myös maamme rajojen ulkopuolella, kun kansainvälinen Toimittajat ilma rajoja -järjestö pudotti Suomen lehdistönvapausrankkauksen kärkipaikalta. <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/219431-suomi-putosi-karkipaikalta-paaministeri-sipilan-yle-painostus-vei-lehdistonvapautta">Järjestön mukaan pääministeri oli pyrkinyt painostamaan</a> viesteillään Yleisradiota.</p><p>Sipilän myönteisiä mielikuvia herättäneeseen imagoon syntyi Yle-jupakassa valtava lommo. Onko se puolueen kannatuksessa yhden vai viiden prosenttiyksikön kokoinen, ei voi tietää. Negatiivista kierrettä se oli kuitenkin synnyttämässä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sipilän puolueen alavirettä</strong> ei näytä katkaisevan edes se, että Yle-jupakan jälkeen maan pitkä talouskriisi on muuttunut kestävän oloiseksi nousuksi, töitä on kansalaisille syntynyt ja valtion päätähuimaava velkaantuminen jäänyt taakse.</p><p>Torniolaisessa hotellihuoneessa syntynyttä imagolommoa voisi paikata jonkin verran se, että sote-ratkaisu vielä jossain muodossa syntyisi. Puolueen negatiivinen kierre on politiikassa kuitenkin hyvin vaikea katkaista ilman henkilövaihdoksia.</p><p>Ja lopuksi pieni vertailu: Kun pääministeri Mari Kiviniemi sai Matti Vanhasen jälkeen epäkiitollisen tehtävän viedä keskusta eduskuntavaaleihin 2011, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_2011">oli hänen johtamansa puoleen katastrofitulos 15,8 prosenttia.</a></p><p>Se oli enemmän kuin keskustan gallupkannatus tällä hetkellä.</p> Keskusta ei kamppaile tuoreen Alma-kyselyn mukaan suurimman puolueen paikasta runsaan seitsemän kuukauden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa.

Puolueen kannatus on tällä hetkellä 15,5 prosenttia, joka jää yli kuuden prosenttiyksikön päähän sdp:stä ja runsaan neljän prosenttiyksikön päähän kokoomuksesta.

Vielä loppuvuodesta 2016 keskustan kannatus oli Ylen kyselyssä viisi prosenttiyksikköä suurempi kuin nyt Alman kyselyssä, yli 20 prosenttia. Silloin hallitus oli paininut jo erittäin hankalien asioiden kanssa. Se oli vääntänyt kasaan suurten kansanjoukkojen vastustamaa kilpailukykysopimusta ja oli saanut hoidettavakseen turvapaikanhakijoiden tulvan, josta moni sitä syytti.

Keskustassa ja muuallakin on ihmetelty, mikä puolueen kannatukseen oikein vajaa kaksi vuotta sitten iski. Keskustasta on tarjoiltu julkisuuteen selitystä, että valta kuluttaa ja hallituspuolueet nyt vain kärsivät kannatuksen vähenemisestä, kun kansalaiset kyllästyvät sisäpoliittisiin riitoihin.

Tältä selitykseltä vie uskottavuutta se, että valtiovarainministeripuolue kokoomus pärjää gallupeissa edelleen hyvin, vaikka onkin pudonnut uusimmassa Alma-kyselyssä parin prosenttiyksikön päähän demareista.

Kokoomuksen pysyminen kärkikamppailussa on jopa hieman yllättävää, koska yhteistyö keskustan kanssa ei ole sujunut esimerkiksi sote-uudistuksessa riidatta, ja kokoomuksen sisäinen tasapaino on järkkynyt Harry Hjallis Harkimon lähdön sekä Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren ja kansanedustaja Elina Lepomäen poikkeuksellisten irtiottojen vuoksi.

 

Keskustan ja sen aikoinaan supersuositun puheenjohtajan Juha Sipilän alamäen alkupiste on useammankin jututtamani politiikan ammattilaisen mielestä paikallistettavissa yhteen päivämäärään ja paikkaan: 25.11.2016 ja torniolaiseen hotellihuoneeseen.

Silloin ja sieltä Sipilä lähetti lukuisia kiukkuisia sähköposteja Yleisradion toimittajalle, mistä seurasi jupakka, joka ei lopulta ollut kunniaksi sen enempää pääministerille kuin Yleisradiollekaan.

”Sain tietää Juha Sipilän viestittelystä Yleisradioon, kun luin siitä Suomen Kuvalehdestä. Asia oli minulle yllätys. Tilanne oli sellainen, että Sipilä oli puoluevaltuuston kokouksessa Torniossa, oli perjantai-ilta, väsynyt mies oli yksin hotellihuoneessa ja suuttui. Silloin voi käydä tällä tavalla. Se oli kuitenkin totta kai virhe, ei sitä voi selitellä millään, Sipilän töissä valtioneuvoston viestintää johtanut Markku Mantila kuvaili tapausta myöhemmin MustReadille.

Sipilän toiminta huomattiin myös maamme rajojen ulkopuolella, kun kansainvälinen Toimittajat ilma rajoja -järjestö pudotti Suomen lehdistönvapausrankkauksen kärkipaikalta. Järjestön mukaan pääministeri oli pyrkinyt painostamaan viesteillään Yleisradiota.

Sipilän myönteisiä mielikuvia herättäneeseen imagoon syntyi Yle-jupakassa valtava lommo. Onko se puolueen kannatuksessa yhden vai viiden prosenttiyksikön kokoinen, ei voi tietää. Negatiivista kierrettä se oli kuitenkin synnyttämässä.

 

Sipilän puolueen alavirettä ei näytä katkaisevan edes se, että Yle-jupakan jälkeen maan pitkä talouskriisi on muuttunut kestävän oloiseksi nousuksi, töitä on kansalaisille syntynyt ja valtion päätähuimaava velkaantuminen jäänyt taakse.

Torniolaisessa hotellihuoneessa syntynyttä imagolommoa voisi paikata jonkin verran se, että sote-ratkaisu vielä jossain muodossa syntyisi. Puolueen negatiivinen kierre on politiikassa kuitenkin hyvin vaikea katkaista ilman henkilövaihdoksia.

Ja lopuksi pieni vertailu: Kun pääministeri Mari Kiviniemi sai Matti Vanhasen jälkeen epäkiitollisen tehtävän viedä keskusta eduskuntavaaleihin 2011, oli hänen johtamansa puoleen katastrofitulos 15,8 prosenttia.

Se oli enemmän kuin keskustan gallupkannatus tällä hetkellä.

]]>
45 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260201-juha-sipilan-alamaki-alkoi-25112016-torniolaisessa-hotellihuoneessa#comments Kotimaa Keskusta Kokoomus Puoluekannatukset SDP Thu, 30 Aug 2018 09:03:20 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260201-juha-sipilan-alamaki-alkoi-25112016-torniolaisessa-hotellihuoneessa
”Vaalien alla AY-liikkeen pelko on viisauden alku” - Lasse Laatunen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260067-vaalien-alla-ay-liikkeen-pelko-on-viisauden-alku <p>Näillä sanoilla voisi kuvata työnantajajärjestö EK:n entisen työmarkkinajohtajan, Lasse Laatusen, haastattelua iltalehdelle, joka oli otsikoitu näin&nbsp;<em>&rdquo;Ay-liike vetää kovat piippuun - tähtäin eduskuntavaaleissa?&rdquo;.</em>&nbsp;Haastattelussaan Laatunen korostaa SDP:n, ja varsinkin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen kytköksiä AY-liikkeeseen.</p><p>Me emme tule koskaan näkemään otsikoissa&nbsp;<em>&rdquo;oikeistopuolueet saivat vetoapua työnantajajärjestöiltä&rdquo;</em>&nbsp;tai&nbsp;<em>&rdquo;työajan lisäys ja lomarahan leikkaukset olivat EK:n ja SY:n vaaliohjelmasta&rdquo;</em>, koska kansa halutaan pitää autuaan tietämättömänä rahan ja politiikan välisestä myrkyllisestä kytköksestä. Siksi meille syötetään toistuvasti otsikoita&nbsp;<em>&rdquo;SDP sai vetoapua AY-liikkeeltä&rdquo;,</em>&nbsp;eli teille lukijoille suomennettuna siltä ainoalta taholta, joka voi toimia vastavoimana tämän hetkiselle epäterveelle politiikan ja rahan kytkökselle, joka juuri nyt on läsnä eduskunnan hallituksessa. Vain tätä vastavoimaa pelätään, ja se käy hyvin ilmi Laatusen Iltalehdelle antamissaan kommenteissa. Pelko on suuri, että pääomapiirien pösöt eivät pääsisikään jatkossa Kokoomuksen ja/tai Keskustan kautta ohjaamaan lainsäätäjän kättä.</p><p>Olisi tulevien vaalien kannalta ja koko kansakunnan kannalta tervehdyttävää, että puolueiden taustayhdistystoiminta olisi kaikille selvää. Minä en häpeä pätkääkään sitä, että kuulun SDP puolueeseen ja Teollisuusliittoon. Vaikka ne ovat eri asioita, on minulle niiden ihmiskeskeinen moraali ja tulevaisuuden visio samanlaisia. Sen moraalin keskiössä ei ole voiton tekeminen keinolla millä hyvänsä, vaan rahan käyttäminen renkinä kaikkien hyvinvoinnin lisäämiseksi pitkäjänteisesti ja rakentavasti, ei kvartaalitalous- tai selkänahanrepimis-moraalilla.</p><p>Jos hallitus vielä syksyn aikana tulee perumaan lakikaavailunsa irtisanomisperusteiden keventämisestä, on se Kokoomuksen ja Elinkeinoelämän Keksusliiton (EK) vietävissä, jos se puolestaan jatkaa lakikaavailun viemistä eteenpäin, on se Keskustan ja Suomen yrittäjien (SY) vietävissä. &nbsp;Jos minun veikata pitäisi, niin kokoomus vie tämän pelin tälläkin kertaa, koska EK istuu suuremman rahakasan päällä. Keskustaa ja SY:tä näyttää yhdistävän vain takapajuinen AY-vastainen lahkolaisuus, kun taas Kokoomusta ja EK:ta kotimaisten ja kansainvälisten pääomien intressit.</p><p>Laatuselle terveisiä: Arvostan kommenttejasi, mutta juna liikkuu jo. Olisitpa käyttänyt arvovaltaasi aikaisemmin.</p><p>&nbsp;</p><p>P.S.</p><p>AY-liikkeessä nauretaan Suomen yrittäjien pysyvälle tahtotilalle pystyä &rdquo;paikallisesti sopien&rdquo; laskemaan työntekijöiden palkkoja. Heihin kuuluvat yritykset kun todennäköisesti toimivat teollisuuden alihankkijoina. Alihankinnassahan halvin voittaa aina, jolloin tämä johtaisi loputtomaan palkkojen polkemisen kierteeseen, jossa yksikään Suomalainen yrittäjä tai palkansaaja ei viimekädessä voi voittaa.<br />Sen sijaan voittajina olisivat ne, jotka ostavat alihankintaa. Nämä ennätysosinkoja jo nyt takovat isot, ja yleensä kansainväliset yksityiset pörssiin listautuneet yritykset, kuuluvat poikkeuksetta Elinkeinoelämän Keskusliittoon.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257034-lasse-laatunen-ilssa-ay-liike-virittelee-sotasyksya-hallitus-tarjoaa-demareille">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257034-lasse-laatunen-ilssa-ay-liike-virittelee-sotasyksya-hallitus-tarjoaa-demareille</a></p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808262201161813_pi.shtml">https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808262201161813_pi.shtml</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Näillä sanoilla voisi kuvata työnantajajärjestö EK:n entisen työmarkkinajohtajan, Lasse Laatusen, haastattelua iltalehdelle, joka oli otsikoitu näin ”Ay-liike vetää kovat piippuun - tähtäin eduskuntavaaleissa?”. Haastattelussaan Laatunen korostaa SDP:n, ja varsinkin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen kytköksiä AY-liikkeeseen.

Me emme tule koskaan näkemään otsikoissa ”oikeistopuolueet saivat vetoapua työnantajajärjestöiltä” tai ”työajan lisäys ja lomarahan leikkaukset olivat EK:n ja SY:n vaaliohjelmasta”, koska kansa halutaan pitää autuaan tietämättömänä rahan ja politiikan välisestä myrkyllisestä kytköksestä. Siksi meille syötetään toistuvasti otsikoita ”SDP sai vetoapua AY-liikkeeltä”, eli teille lukijoille suomennettuna siltä ainoalta taholta, joka voi toimia vastavoimana tämän hetkiselle epäterveelle politiikan ja rahan kytkökselle, joka juuri nyt on läsnä eduskunnan hallituksessa. Vain tätä vastavoimaa pelätään, ja se käy hyvin ilmi Laatusen Iltalehdelle antamissaan kommenteissa. Pelko on suuri, että pääomapiirien pösöt eivät pääsisikään jatkossa Kokoomuksen ja/tai Keskustan kautta ohjaamaan lainsäätäjän kättä.

Olisi tulevien vaalien kannalta ja koko kansakunnan kannalta tervehdyttävää, että puolueiden taustayhdistystoiminta olisi kaikille selvää. Minä en häpeä pätkääkään sitä, että kuulun SDP puolueeseen ja Teollisuusliittoon. Vaikka ne ovat eri asioita, on minulle niiden ihmiskeskeinen moraali ja tulevaisuuden visio samanlaisia. Sen moraalin keskiössä ei ole voiton tekeminen keinolla millä hyvänsä, vaan rahan käyttäminen renkinä kaikkien hyvinvoinnin lisäämiseksi pitkäjänteisesti ja rakentavasti, ei kvartaalitalous- tai selkänahanrepimis-moraalilla.

Jos hallitus vielä syksyn aikana tulee perumaan lakikaavailunsa irtisanomisperusteiden keventämisestä, on se Kokoomuksen ja Elinkeinoelämän Keksusliiton (EK) vietävissä, jos se puolestaan jatkaa lakikaavailun viemistä eteenpäin, on se Keskustan ja Suomen yrittäjien (SY) vietävissä.  Jos minun veikata pitäisi, niin kokoomus vie tämän pelin tälläkin kertaa, koska EK istuu suuremman rahakasan päällä. Keskustaa ja SY:tä näyttää yhdistävän vain takapajuinen AY-vastainen lahkolaisuus, kun taas Kokoomusta ja EK:ta kotimaisten ja kansainvälisten pääomien intressit.

Laatuselle terveisiä: Arvostan kommenttejasi, mutta juna liikkuu jo. Olisitpa käyttänyt arvovaltaasi aikaisemmin.

 

P.S.

AY-liikkeessä nauretaan Suomen yrittäjien pysyvälle tahtotilalle pystyä ”paikallisesti sopien” laskemaan työntekijöiden palkkoja. Heihin kuuluvat yritykset kun todennäköisesti toimivat teollisuuden alihankkijoina. Alihankinnassahan halvin voittaa aina, jolloin tämä johtaisi loputtomaan palkkojen polkemisen kierteeseen, jossa yksikään Suomalainen yrittäjä tai palkansaaja ei viimekädessä voi voittaa.
Sen sijaan voittajina olisivat ne, jotka ostavat alihankintaa. Nämä ennätysosinkoja jo nyt takovat isot, ja yleensä kansainväliset yksityiset pörssiin listautuneet yritykset, kuuluvat poikkeuksetta Elinkeinoelämän Keskusliittoon.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257034-lasse-laatunen-ilssa-ay-liike-virittelee-sotasyksya-hallitus-tarjoaa-demareille

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808262201161813_pi.shtml

 

]]>
2 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260067-vaalien-alla-ay-liikkeen-pelko-on-viisauden-alku#comments Ay-liike Politiikka SAK SDP Teollisuusliitto Mon, 27 Aug 2018 11:02:34 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260067-vaalien-alla-ay-liikkeen-pelko-on-viisauden-alku
Punavihreä hallitus? http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259814-punavihrea-hallitus <p>Suomi tarvitsee punavihreää hallitusta.</p><p>Suomalaiset oppivat kriisien kautta.</p><p>Suomalaiset tarvitsevat hallituksen jossa valtaa käyttävät demarit, vasemmistoliitto ja vihreät.&nbsp;</p><p>Kokeillaan sitä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi tarvitsee punavihreää hallitusta.

Suomalaiset oppivat kriisien kautta.

Suomalaiset tarvitsevat hallituksen jossa valtaa käyttävät demarit, vasemmistoliitto ja vihreät. 

Kokeillaan sitä.

]]>
37 http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259814-punavihrea-hallitus#comments SDP Vasemmistoliitto Vihreät Tue, 21 Aug 2018 18:40:38 +0000 Mikko Kokko http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259814-punavihrea-hallitus
Kepun viimeinen oljenkorsi http://sadetahvanainen72.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258835-kepun-viimeinen-oljenkorsi <p>Ylen julkaisema kysely räjäytti käyntiiin kuuman aluepoliittisen keskustelun. Maahan lyödylle keskustalle tämän on lottovoitto ja viimeinen oljenkorsi nostaa profiilia perinteisen äänestäjäkuntansa silmissä.&nbsp;</p> <p>Mielenkiintoiseksi keskustelun tekee se, että kuluneella hallituskaudella keskusta ei ole eväänsä lotkauttanut aktiivisen aluepolitiikan eteen. Ei ihme, että kuntaministeri Vehviläinen tyytyy jakamaan kyselyä koskevan uutisen twitterissä todeten &rdquo;kyllä kansa tietää&rdquo;.&nbsp; Eduskuntaryhmän puheenjohtajan kannanotto on lähes yhtä ympäripyöreä toive, että &rdquo;julkisia palveluja on tarjolla eri puolilla Suomea&rdquo;. Antille tosin pisteet siitä, että ei ole katteettomia aiemmin lupaillutkaan.&nbsp;</p> <p>Kansanedustaja Pekkarinen sentään jo heittää epäsuorasti kritiikkiä hallituksen suuntaan: &rdquo;aluekehityksen koko kuvan kannalta olennaista olisi keskittyä siihen, sallitaanko sen tapahtua hallitsemattomasti niin kuin nyt on tapahtunut&rdquo;. (Demokraatti 30.7.2018)</p> <p>Keskustan kiemurtelu ei ole mitenkään yllättävää. Aina oppositiossa ollessaan puolue on muistuttanut istuvaa hallitusta maaseudun ja alueiden kehitystarpeista terrierin lailla. Aina keskustapuolueen omalla hallituskaudella on puheet kuitenkin piilotettu maton alle, varsinkin nyt Sipilän hallituksessa ei aluepolitiikka -sanaa ole viljelty. Päinvastoin, on lisätty tietoisesti markkinoiden määräysvaltaa kaikilla elämänalueilla. Ihmeen pitkään perinteinen keskustaväki on pysynyt kehityksestä hiljaa.&nbsp;</p> <p>Nykyisenä &rdquo;etelän hedelmänä&rdquo; voin nyt tunnustaa kuinka monta kertaa tämä keskustan takinkääntöpolitiikka kismitti 12 vuoden kansanedustaja -aikanani Pohjois -Karjalassa. Kepu löi SDP:tä kuin vierasta sikaa, mutta kukaan ei saanut kysyä mitä kepu itse sai hallitusvallassa ollessaan aikaan?&nbsp;</p> <p>Olen nyt hiukan ilkeä ja totean, että&nbsp; &rdquo;muunnellun totuuden&rdquo; puhuminen aluepolitiikassa pitää lopettaa. On aika vaatia myös keskustapuolueelta vastuuta ja totuuden puhumista. Samalla on myös aika määritellä miten Suomea tullaan kehittämään. Tähän tarvitaan parlamentaarista konsensusta sekä tieteellistä ajattelua pohjaksi.</p> <p>Erityisesti olisi tarve määritellä palveluvyöhykerajat. Näin ihminen tietää mitä palveluja on mahdollisuus odottaa missäkin osaa maata asuessaan. On aivan turha aina vaalien alla uskotella, että joka niemessä ja notkossa tullaan asumaan ja olisi tulevaisuudessa yhtäläinen palvelutaso.&nbsp;</p> <p>Toinen asia, joka pitäisi selkeästi parlamentaarisesti määritellä, on strateginen liikennepolitiikka. Näin tärkeässä asiassa ei päätösvaltaa pidä jättää liikenne -ja viestintäministeriön virkamiehille, vaan poliitikkojen tulee uskaltaa ottaa kanta mitä liikennemuotoja milläkin alueella kehitetään ja kuinka laaja on tulevaisuuden liikenneverkko. Rakennettaisiinko oikeasti nopeat raideyhteyden kaikkiin maakuntakeskuksiin ja lakkautettaisiin maan sisäinen henkilölentoliikenne? Tämä olisi myös vahva ympäristöpoliittinen ratkaisu.&nbsp;</p> <p>Kun kaikkea ei voi saada kaikkialle, on priorisoitava mitä ainakin on saatava kaikkialla. Siitä voidaan lähteä liikkeelle tarkastelemaan elinvoiman vahvistamista maakunnissa sekä ihmisten välisen tasa -arvon turvaamisessa. Joensuu, Kuopio, Savonlinna, Jyväskylä, Oulu, Rovaniemi, Vaasa, Kokkola, Pori kannattelevat alueidensa kehitystä. Niiden aseman turvaamisesta on pääasiassa kiinni &rdquo;säilyykö koko Suomi asuttuna&rdquo;!&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Säde Tahvanainen</p> <p>-osaaja-</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylen julkaisema kysely räjäytti käyntiiin kuuman aluepoliittisen keskustelun. Maahan lyödylle keskustalle tämän on lottovoitto ja viimeinen oljenkorsi nostaa profiilia perinteisen äänestäjäkuntansa silmissä. 

Mielenkiintoiseksi keskustelun tekee se, että kuluneella hallituskaudella keskusta ei ole eväänsä lotkauttanut aktiivisen aluepolitiikan eteen. Ei ihme, että kuntaministeri Vehviläinen tyytyy jakamaan kyselyä koskevan uutisen twitterissä todeten ”kyllä kansa tietää”.  Eduskuntaryhmän puheenjohtajan kannanotto on lähes yhtä ympäripyöreä toive, että ”julkisia palveluja on tarjolla eri puolilla Suomea”. Antille tosin pisteet siitä, että ei ole katteettomia aiemmin lupaillutkaan. 

Kansanedustaja Pekkarinen sentään jo heittää epäsuorasti kritiikkiä hallituksen suuntaan: ”aluekehityksen koko kuvan kannalta olennaista olisi keskittyä siihen, sallitaanko sen tapahtua hallitsemattomasti niin kuin nyt on tapahtunut”. (Demokraatti 30.7.2018)

Keskustan kiemurtelu ei ole mitenkään yllättävää. Aina oppositiossa ollessaan puolue on muistuttanut istuvaa hallitusta maaseudun ja alueiden kehitystarpeista terrierin lailla. Aina keskustapuolueen omalla hallituskaudella on puheet kuitenkin piilotettu maton alle, varsinkin nyt Sipilän hallituksessa ei aluepolitiikka -sanaa ole viljelty. Päinvastoin, on lisätty tietoisesti markkinoiden määräysvaltaa kaikilla elämänalueilla. Ihmeen pitkään perinteinen keskustaväki on pysynyt kehityksestä hiljaa. 

Nykyisenä ”etelän hedelmänä” voin nyt tunnustaa kuinka monta kertaa tämä keskustan takinkääntöpolitiikka kismitti 12 vuoden kansanedustaja -aikanani Pohjois -Karjalassa. Kepu löi SDP:tä kuin vierasta sikaa, mutta kukaan ei saanut kysyä mitä kepu itse sai hallitusvallassa ollessaan aikaan? 

Olen nyt hiukan ilkeä ja totean, että  ”muunnellun totuuden” puhuminen aluepolitiikassa pitää lopettaa. On aika vaatia myös keskustapuolueelta vastuuta ja totuuden puhumista. Samalla on myös aika määritellä miten Suomea tullaan kehittämään. Tähän tarvitaan parlamentaarista konsensusta sekä tieteellistä ajattelua pohjaksi.

Erityisesti olisi tarve määritellä palveluvyöhykerajat. Näin ihminen tietää mitä palveluja on mahdollisuus odottaa missäkin osaa maata asuessaan. On aivan turha aina vaalien alla uskotella, että joka niemessä ja notkossa tullaan asumaan ja olisi tulevaisuudessa yhtäläinen palvelutaso. 

Toinen asia, joka pitäisi selkeästi parlamentaarisesti määritellä, on strateginen liikennepolitiikka. Näin tärkeässä asiassa ei päätösvaltaa pidä jättää liikenne -ja viestintäministeriön virkamiehille, vaan poliitikkojen tulee uskaltaa ottaa kanta mitä liikennemuotoja milläkin alueella kehitetään ja kuinka laaja on tulevaisuuden liikenneverkko. Rakennettaisiinko oikeasti nopeat raideyhteyden kaikkiin maakuntakeskuksiin ja lakkautettaisiin maan sisäinen henkilölentoliikenne? Tämä olisi myös vahva ympäristöpoliittinen ratkaisu. 

Kun kaikkea ei voi saada kaikkialle, on priorisoitava mitä ainakin on saatava kaikkialla. Siitä voidaan lähteä liikkeelle tarkastelemaan elinvoiman vahvistamista maakunnissa sekä ihmisten välisen tasa -arvon turvaamisessa. Joensuu, Kuopio, Savonlinna, Jyväskylä, Oulu, Rovaniemi, Vaasa, Kokkola, Pori kannattelevat alueidensa kehitystä. Niiden aseman turvaamisesta on pääasiassa kiinni ”säilyykö koko Suomi asuttuna”! 

 

Säde Tahvanainen

-osaaja-

 

]]>
1 http://sadetahvanainen72.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258835-kepun-viimeinen-oljenkorsi#comments Aluepolitiikka Keskusta SDP Mon, 30 Jul 2018 20:19:02 +0000 Säde Tahvanainen http://sadetahvanainen72.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258835-kepun-viimeinen-oljenkorsi
Ay-porhot ja SDP – ruunan kummit? http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258430-ay-porhot-ja-sdp-ruunat-kummit <p>Me suomalaiset omaksumme uusia keksintöjä ja sovellutuksia nopeasti ja hylkäämme vanhat jos niistä ei ole mihinkään. Ilman ongelmia. Se näkyy parhaiten maaseudun hylätyissä niittokoneissa ja puimureissa. Wanha on wanha ja siitä pitää päästä eroon.</p><p>Joissain asioissa me olemme kuitenkin vanhoillisia. Meistä suurin osa on luterilaisen kirkon jäseniä vaikka näyttää siltä, että kirkon perussanoma alkaa vääntyä tunnistamattomaksi. Samoin suurin osa meistä on ay-jäseniä, vaikka sen johdon &ndash; sen ylimystön kanta - on täysin vastakkainen tavallisten suomalaisten eduille.</p><p><strong>STTK: ovet auki kaikille!!</strong></p><p>Otetaan esimerkki.</p><p>STTK:n keskusjärjestön puheenjohtaja Antti Palola katsoo, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia turvaamaan huoltosuhdetta ja hyvinvointipalveluita. Lainaan tässä Antti Palolaa &ndash; suomalaisten työläisten edustajaa - in extenso: &rdquo;<em>Oli maahanmuutosta mitä mieltä hyvänsä, Suomi ei modernina kansainvälisenä hyvinvointivaltiona ja EU:n jäsenenä voi vetäytyä vastuustaan. Ratkaisumme ei myöskään voi olla impivaaralainen eristäytyminen ja rajojen sulkeminen. Ratkaisu on asiallinen politiikka</em>, Palola toteaa.&rdquo; (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254085-ay-puolelta-avaus-maahanmuutosta-ratkaisu-ei-voi-olla-rajat-kiinni">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254085-ay-puolelta-avaus-maahanmuutosta-ratkaisu-ei-voi-olla-rajat-kiinni</a>).</p><p>Palolan mainostama asiallisuus ja järki on sitä, että hän haluaa luopua ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta työperäisen maahanmuuton tukemiseksi ja haluaa avata kaikki ovet uusille tulijoille.</p><p>STTK:n johtajiston ja suurvaikuttajien kanta maahanmuuttoon on riemukkaan hyväksyvä. &rdquo;Tulkaa kaikki tänne&rdquo;.</p><p>Lyhyesti: STTK:n virallinen linja on: Suomi tarvitsee kaikki. Otamme jokaisen.</p><p>Mihin Palolaa ja ay-ponsareita tarvitaan?</p><p>Palolalla näyttää olevan hakusessa se, mitä se ay-toiminta oikein on. Vielä vanhaan aikaan ay-liike puolusti sen jäseniä ja suomalaisten työtä yleensä.</p><p>Nyt on toisin.</p><p>Nyt vuonna 2018 työläisten edustaja ja ay-johtaja vaatii omalla alallaan portteja kokonaan auki maahanmuutolle! Käytännössä tämä merkitsee sitä, että meille luodaan halpatyövoima-orjajoukko, joka on valmis tekemään työtä 1 eurolla per tunti. Työnantajille tämä on loistava mahdollisuus laskea työväestön palkkoja.</p><p>Ideana on se, että neuvottelutilanteessa työantaja toteaa, että &rdquo;meillä on ihmisiä, jotka tekevät teidän työnne jos ei miellytä&rdquo;. Ja samalla vanhan työnantajatrikin mukaan erikulttuurinen ja &ndash;kielinen työntekijäjoukko ei pysty kunnnolla keskinäiseen solidaarisuuteen.</p><p>Keskustelin tässä viikonloppuna erään tehdastyöläisen kanssa (sellunkeitto). Hän totesi, että ennen tehtailla oli omat muuttomiehet jos tarvittiin ja tehdas tuli vastaan, kun oli vaikeaa. Nyt tilanne on se, että duunarin palkka on ylimääräinen menoerä (vaikka suhdanteet vetävät) ja johtajien-ponssarien palkat hipovat taivasta. Duunari oli hänen mukaansa yhtiön hierarkiassa huonompi kuin koira. Hänen sanansa &ndash; ei minun. En ole duunari eikä minusta sellaista tule &ndash; olen tiededuunari. Mutta sen voin sanoa, että tämän keskustelukumppanin sanoissa piili kokemus ja tyly todellisuus.&nbsp;</p><p><strong>SDP:n ja ay-pomojen tuhoisa epäonnistuminen &ndash; henkinen konkurssi</strong></p><p>Tässä piilee suomalaisen ay-liikkeen ja myös SDP:n tuhoisan epäonnistumisen ydin.</p><p>Epäilen vahvasti, että ay-pomosakki ei ole halukas puolustamaan suomalaista työtä. SDP-nimistä puoluetta ja ay-liikkeen ylimystöä ei kiinnosta ,se miten sen jäsenet pärjäävät.</p><p>Duunarit on hylätty. Jätetty yksin. Laiminlyöty.</p><p>Muistan itse kun 2000-luvun alussa kirjoitin kolumneja &rdquo;Rakentaja&rdquo;-lehteen. Duunarit lähettivät minulle vetoomuksia, että ay-liike estäisi ulkomaisten reppufirmojen epäreilun kilpailun ja veronkierron. Minä lähetin vetoomuksia eteenpäin mutta sain huomata, että en ollut enää tervetullut kirjoittamaan kolumneja.</p><p><strong>Mihin ay-johtajia ja SDP:tä tarvitaan? </strong></p><p>Kysymys kuuluu: mihin ay-liikettä ja SDP:tä tarvitaan, jos ne eivät puolusta suomalaista työtä?</p><p>Eikö heistä tule tällöin yhtä merkityksellisiä kuin &ndash; jos rohkenen lainata suomalaista sanalaskua &ndash; ruunan kummit?</p><p>Arto Luukkanen, ps.</p><p>ps. Pitäisiköhän ay-liike uudistaa?</p><p>pps. On tämä loma mukava: lämmintä on ja voipi uida))</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Me suomalaiset omaksumme uusia keksintöjä ja sovellutuksia nopeasti ja hylkäämme vanhat jos niistä ei ole mihinkään. Ilman ongelmia. Se näkyy parhaiten maaseudun hylätyissä niittokoneissa ja puimureissa. Wanha on wanha ja siitä pitää päästä eroon.

Joissain asioissa me olemme kuitenkin vanhoillisia. Meistä suurin osa on luterilaisen kirkon jäseniä vaikka näyttää siltä, että kirkon perussanoma alkaa vääntyä tunnistamattomaksi. Samoin suurin osa meistä on ay-jäseniä, vaikka sen johdon – sen ylimystön kanta - on täysin vastakkainen tavallisten suomalaisten eduille.

STTK: ovet auki kaikille!!

Otetaan esimerkki.

STTK:n keskusjärjestön puheenjohtaja Antti Palola katsoo, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia turvaamaan huoltosuhdetta ja hyvinvointipalveluita. Lainaan tässä Antti Palolaa – suomalaisten työläisten edustajaa - in extenso: ”Oli maahanmuutosta mitä mieltä hyvänsä, Suomi ei modernina kansainvälisenä hyvinvointivaltiona ja EU:n jäsenenä voi vetäytyä vastuustaan. Ratkaisumme ei myöskään voi olla impivaaralainen eristäytyminen ja rajojen sulkeminen. Ratkaisu on asiallinen politiikka, Palola toteaa.” (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254085-ay-puolelta-avaus-maahanmuutosta-ratkaisu-ei-voi-olla-rajat-kiinni).

Palolan mainostama asiallisuus ja järki on sitä, että hän haluaa luopua ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta työperäisen maahanmuuton tukemiseksi ja haluaa avata kaikki ovet uusille tulijoille.

STTK:n johtajiston ja suurvaikuttajien kanta maahanmuuttoon on riemukkaan hyväksyvä. ”Tulkaa kaikki tänne”.

Lyhyesti: STTK:n virallinen linja on: Suomi tarvitsee kaikki. Otamme jokaisen.

Mihin Palolaa ja ay-ponsareita tarvitaan?

Palolalla näyttää olevan hakusessa se, mitä se ay-toiminta oikein on. Vielä vanhaan aikaan ay-liike puolusti sen jäseniä ja suomalaisten työtä yleensä.

Nyt on toisin.

Nyt vuonna 2018 työläisten edustaja ja ay-johtaja vaatii omalla alallaan portteja kokonaan auki maahanmuutolle! Käytännössä tämä merkitsee sitä, että meille luodaan halpatyövoima-orjajoukko, joka on valmis tekemään työtä 1 eurolla per tunti. Työnantajille tämä on loistava mahdollisuus laskea työväestön palkkoja.

Ideana on se, että neuvottelutilanteessa työantaja toteaa, että ”meillä on ihmisiä, jotka tekevät teidän työnne jos ei miellytä”. Ja samalla vanhan työnantajatrikin mukaan erikulttuurinen ja –kielinen työntekijäjoukko ei pysty kunnnolla keskinäiseen solidaarisuuteen.

Keskustelin tässä viikonloppuna erään tehdastyöläisen kanssa (sellunkeitto). Hän totesi, että ennen tehtailla oli omat muuttomiehet jos tarvittiin ja tehdas tuli vastaan, kun oli vaikeaa. Nyt tilanne on se, että duunarin palkka on ylimääräinen menoerä (vaikka suhdanteet vetävät) ja johtajien-ponssarien palkat hipovat taivasta. Duunari oli hänen mukaansa yhtiön hierarkiassa huonompi kuin koira. Hänen sanansa – ei minun. En ole duunari eikä minusta sellaista tule – olen tiededuunari. Mutta sen voin sanoa, että tämän keskustelukumppanin sanoissa piili kokemus ja tyly todellisuus. 

SDP:n ja ay-pomojen tuhoisa epäonnistuminen – henkinen konkurssi

Tässä piilee suomalaisen ay-liikkeen ja myös SDP:n tuhoisan epäonnistumisen ydin.

Epäilen vahvasti, että ay-pomosakki ei ole halukas puolustamaan suomalaista työtä. SDP-nimistä puoluetta ja ay-liikkeen ylimystöä ei kiinnosta ,se miten sen jäsenet pärjäävät.

Duunarit on hylätty. Jätetty yksin. Laiminlyöty.

Muistan itse kun 2000-luvun alussa kirjoitin kolumneja ”Rakentaja”-lehteen. Duunarit lähettivät minulle vetoomuksia, että ay-liike estäisi ulkomaisten reppufirmojen epäreilun kilpailun ja veronkierron. Minä lähetin vetoomuksia eteenpäin mutta sain huomata, että en ollut enää tervetullut kirjoittamaan kolumneja.

Mihin ay-johtajia ja SDP:tä tarvitaan?

Kysymys kuuluu: mihin ay-liikettä ja SDP:tä tarvitaan, jos ne eivät puolusta suomalaista työtä?

Eikö heistä tule tällöin yhtä merkityksellisiä kuin – jos rohkenen lainata suomalaista sanalaskua – ruunan kummit?

Arto Luukkanen, ps.

ps. Pitäisiköhän ay-liike uudistaa?

pps. On tämä loma mukava: lämmintä on ja voipi uida))

]]>
22 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258430-ay-porhot-ja-sdp-ruunat-kummit#comments Antti Palola Ay-liike SDP Thu, 19 Jul 2018 20:24:26 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258430-ay-porhot-ja-sdp-ruunat-kummit
SDP ja uusimmat gallupit? http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257848-sdp-ja-uusimmat-gallupit <p>Helsingin Sanomat julkaisi gallupin, jossa hän suosituin seuraavaksi pääministeriksi kaikkien suomalaisten keskuudessa, on Antti Rinne. Vertailussa olivat mukana kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat. Kun tutkittin, miksi Antti Rinne on suosituin tulevaksi pääministeriksi, ei SDP:n eikä Antti Rinteen kannata vielä revetä riemusta. Tutkimuksen mukaan kaikki kolme mahtuvat virhemarginaalin sisään.</p><p><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005743324.html" title="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005743324.html">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005743324.html</a></p><p>Pari päivää sitten kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi Kantar TNS:n toteuttaman kyselyn, jossa kysyttiin kansalaisilta, miten eri puolueitten puheenjohtajat vaikuttavat oman puolueensa kannatukseen. Tämäkään tuskin suuresti riemua synnyttää.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-1028343" title="https://yle.fi/uutiset/3-1028343">https://yle.fi/uutiset/3-1028343</a></p><p>Myös viimeisimmässä mielipidetutkimuksissa Kokoomuksen ja SDP.n kannatukset ovat lähes tasoissa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomat julkaisi gallupin, jossa hän suosituin seuraavaksi pääministeriksi kaikkien suomalaisten keskuudessa, on Antti Rinne. Vertailussa olivat mukana kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat. Kun tutkittin, miksi Antti Rinne on suosituin tulevaksi pääministeriksi, ei SDP:n eikä Antti Rinteen kannata vielä revetä riemusta. Tutkimuksen mukaan kaikki kolme mahtuvat virhemarginaalin sisään.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005743324.html

Pari päivää sitten kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi Kantar TNS:n toteuttaman kyselyn, jossa kysyttiin kansalaisilta, miten eri puolueitten puheenjohtajat vaikuttavat oman puolueensa kannatukseen. Tämäkään tuskin suuresti riemua synnyttää.

https://yle.fi/uutiset/3-1028343

Myös viimeisimmässä mielipidetutkimuksissa Kokoomuksen ja SDP.n kannatukset ovat lähes tasoissa.

 

 

]]>
76 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257848-sdp-ja-uusimmat-gallupit#comments Antti Rinne Galluptulokset SDP Wed, 04 Jul 2018 14:47:59 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257848-sdp-ja-uusimmat-gallupit
Vasemmiston korruptiokaapissa on ahneita luurankoja http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257569-vasemmiston-korruptiokaapissa-on-ahneita-luurankoja <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/dWmZmglKM3U?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/dWmZmglKM3U?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Ammattiyhdistysliike sekä sen eduskunnassa majailevat kätyrit ovat viime vuosina äänekkäästi valittaneet, kuinka moraalitonta on kuitata isoja osinkoja tai varjella omaisuuttaan verosuunnittelulla. On oltu niin huolissaan korruptiosta ja eritoten siitä, millaiseen pimeyteen Suomi vajoaisi, jos joku yksityisen sektorin edustaja voisi tehdä vähänkin voittoa sosiaali- ja terveyspalveluilla. Eikä mielikuvitusta ole säästelty, kun nämä moraalisaarnaajat ovat yrittäneet keksiä nykyiselle hallitukselle hurjia piilomotiiveja häikäilemättömänä suuryritysten, sukulaistensa ja veroparatiisiyhtiöiden edunvalvojana.&nbsp;</p><p>Mediassa näihin epäilyihin on tartuttu herkästi, toki ihan hyvästä syystäkin. Mutta toisaalta, kun ammattiyhdistysjärjestöjen nukkemestarit poliittisine marionetteineen suhmuroivat veronmaksajien rahoja omiin taskuihinsa, ja vieläpä täysin avoimesti, ei se tunnu kiinnostavan oikein ketään. Silloin ei näy päiväkausia raivoavia mediakohuja, puhumattakaan mielenosoituksista, joihin kärrätään maakunnista bussilasteittain ammattiyhdistysaktiiveja rähisemään kameroiden eteen.</p><p>Esimerkiksi AY-liikkeen lypsylehmäksi muodostuneen kiinteistöyhtiö VVO:n ällistyttäviä talouslukuja ja kytköksiä vasemmistopuolueisiin pohdittiin vuosi sitten, mutta nopeasti kuollut kansalaiskeskustelu ei johtanut merkittäviin muutoksiin. Toki VVO:n ryvettynyt maine pestiin muuttamalla yhtiön nimi Kojamoksi, mutta muuten touhu jatkuu entiseen malliin.</p><p>Tämä yrittäjiä ja hyvätuloisia halveksuvan sosialistiklikin kupletti toimii seuraavalla tavalla: Muka &ldquo;sosiaalista asuntotuotantoa&rdquo; tekevä Kojamo kiristävää vuokriaan jatkuvasti. Näin vasemmistopoliitikot saavat syyn vaatia korotuksia asumistukeen pienituloisten taloudelliseen hätään vedoten. Samalla eduskunnassa vasemmistopuolueet puolustavat niin AY-liikkeen kuin Kojamonkin asemaa verovapauksista nauttivina yleishyödyllisinä järjestöinä. Kojamo tilittää voittojaan omistajilleen AY-järjestöissä, jotka taas siirtävät rahat verovapaina eri vippaskonstein vasemmistopuolueille ja -poliitikoille. Korruptiorahoilla vasemmisto ostaa itselleen lisää näkyvyyttä sekä vaikutusvaltaa, ja niin korruptio kierre on valmis.</p><p>Korruptiolle tyypilliseen tapaan ilmaisia lounaita ja hallituspalkkioita pääsee kuittaamaan oikealla puoluekirjalla sekä oikeaa väriä tunnustamalla, kuten esimerkiksi Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen ja Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ovat aktiivisesti tehneet. Aatteelleen uskollisena Aalto vielä vuonna 2015 ehdotti yritysten johtajien bonusten jäädyttämistä sekä yhtiöiden hallitusten palkkioiden puolittamista. Ääni kellossa on sittemmin vaihtanut nuottia, aivan niin kuin jotain olisi muuttunut. Olisiko Aallon mielipiteeseen voinut vaikuttaa esimerkiksi pesti juurikin Kojamon hallituksen puheenjohtajan, sekä luottamustehtävän mukanaan tuoma 60 000 euron vuosipalkkio? Aalto ja Lehtonen saivat myös kuin ihmeen kaupalla hillittyä ahneiden porvareiden kritisointiaan vuoden 2017 lopulla, kun Teollisuusliitto korotti molempien palkkioita tuhansilla euroilla. Jännä juttu.</p><p>&ldquo;Sosiaalinen asuntotuotantohan on köyhiä varten, ja valtion tukemana varmasti halvempaa kuin vapaiden markkinoiden tarjonta?&rdquo;, aprikoi valistunut kansalainen. Ei välttämättä. Sattumoisin juuri VVO, eli nykyinen Kojamo, jäi vuonna 2012 kiinni vuokrien törkeästä ylihinnoittelusta siinä, missä Kuluttajaliiton vuonna 2016 julkaisemassa vuokra-asuntovertailussa monissa vertailutapauksissa ARA-asuntojen vuokrat olivat korkeampia kuin vapaarahoitteisesti rakennetuissa asunnoissa.</p><p>Kirsikkana korruptiokakussa on Kojamon uskomattoman hyvä kannattavuus ja liikevoittoprosentti, jollaiset ovat Suomen kymmenilletuhansille yrityksille ja yrittäjille yhtä realistisia tavoitteita kuin kävellä hengitystä pidättäen Kuuhun ja takaisin. Mutta korruptio se on mikä kannattaa, ja niinpä jättiosingoista ja epäoikeudenmukaisesta tulonjaosta huolissaan olevan vasemmiston lemppariyrityksen liikevoitto on ollut säännönmukaisesti yli 30 %, kasvaen viime vuodet hurjin harppauksin.</p><p>Vuositasolla puhutaan kymmenienmiljoonien eurojen siirtämisestä jo valmiiksi miljardiomaisuuden päällä istuvien AY-järjestöille sekä kätyreilleen vasemmistopuolueissa. Ei siis liene vaikeaa arvata, miksi ehdotukset AY-järjestöille myönnetyn yleishyödyllisyyden purkamisesta tai kahden miljardin euron vuotuisten asumistukien vähentämisestä torjutaan vasemmiston suunnalta aina ääriretoriikkaan perustuvalla vastahyökkäyksellä? Kuvottavinta tässä teatterissa on se, että nämä täysin moraalittomat huijarit jaksavat naukua tuloerojen kasvamisesta, eriarvoistumisesta, veronkierrosta ja riistoyrittäjien ahneudesta samalla, kun kuppaavat rahansa nimenomaan muka puolustamiltaan duunareilta, köyhiltä ja vähäosaisilta.</p><p>Toinen vähälle huomiolle jäänyt tapaus on vasemmistopoliitikkojen ja osuuskunta Tradekan väliset kytkökset. Käytännössä Tradekassa vaikuttaa kolme poliittista ryhmittymää: SDP, Vasemmistoliitto ja kommunistit, joista demareita ja vasemmistoliittoa Tradeka tukee vaalirahoituksella. Sen hallituksen puheenjohtajana toimii SDP:n entinen puoluesihteeri Markku Hyvärinen, joka oikean puoluekirjan omaavana luonnontieteiden ylioppilaana on eittämättä ollut pätevyydeltään juuri oikea valinta myös Eläke-Sampon toimitusjohtajaksi sekä valtion sijoitusyhtiö Solidiumin hallitukseen. Tradekan hallituksessa istuu myös Paavo Lipposen EU-asiantuntijana ja Antti Rinteen valtiosihteerinä aikoinaan toiminut Markku Luoma, sekä sellainen pehmeiden arvojen kova puolustaja, kuin Vasemmistoliiton Jussi Saramo.</p><p>Tradekan edustajistossa taas vaikuttaa varsin mielenkiintoisia nimiä, kuten Li Andersson, Antti Rinne, Antti Lindtman, Eero Heinäluoma, Paavo Arhinmäki, Aino-Kaisa Pekonen, Jukka Gustafsson, Sirpa Paatero ja pitkä, pitkä liuta muita vasemmistovaikuttajia. Kaikkien Tradekan luottamustehtävissä toimivien henkilöhistoriaa on turha penkoa, jokainen heistä kun on jäsenkirjalla edustava demari tai vasemmistoliittolainen, muiden puolueiden edustajilla ei näihin suhmurointikarkeloihin ole asiaa.</p><p>Nimenomaan vasemmistopoliitikot ovat kyllästymiseen asti jankuttaneet siitä, millaiseen dystopiaan sote-markkinoiden pienikin avaaminen johtaa, mutta kaikista näistä tuomiopäivän visioista huolimatta Tradeka hyppäsi kaikessa hiljaisuudessa sote-bisnekseen mukaan ostamalla Med Groupin koko osakekannan. Juhlapuheissaan kapitalismin pahuudesta huolissaan olevien vasemmistolaisten hallinnoima Tradeka on aikaisemmin tehnyt edustajiensa kavahtamaa bisnestä mm. hotelli- ja pikaruokabisneksessä sekä osakemarkkinoilla. Yritysoston myötä valikoimaan on tulossa myös vanhus- ja lääkäripalveluita, sekä liuta muita sote-palveluita, joilla on ilmeisesti tarkoitus tehdä voittoa ja näin riistää vähäosaisia, kuten vasemmistoretoriikka on meille vuosikausia opettanut.</p><p>Huomasiko kukaan tämän tapauksen tiimoilta päiväkausien some- ja mediakohuja, mielenosoituksia tai mitään muutakaan dramaattista julkisuudessa? Ei tietenkään, koska tällainen selkärangaton kaksinaismoraali ei ole Suomessa mikään uutinen, ja se on itse asiassa oikeiden puolueiden edustajille jopa täysin hyväksyttyä. Propsit tosin Li Anderssonille, joka sentään myönsi olevansa pettynyt Tradekan hallituksen päätökseen. Aivan niin paljoa ei kuitenkaan harmittanut, että olisi seissyt selkä suorana kapitalistisen sortokoneiston edessä ja irtisanoutunut koko puljusta. Tosin eipä spolioosin, eli poliittisen skolioosin, korkkiruuviksi runnoma selkä taipunut suoraksi muillakaan ahneutta ja voitontavoittelua vastustavilla tradekalaisilla.</p><p>Ja nämä kaksi tapausta ovat vain jäävuoren huippu poliittiseen järjestelmäämme pesiytyneestä korruptiosta ja moraalisesta selkärangattomuudesta. Jos Suomessa olisi kunnollista tutkivaa journalismia, niin saisimme lukea joka viikko, tai todennäköisemmin lähes joka päivä, erilaisten yhdistysten, liittojen ja muiden hömppäprojektien kytköksistä eri puolueisiin ja niissä vaikuttaviin poliitikkoihin.&nbsp;</p><p>Suomalaisten yhdistysten ja järjestöjen hallitukset ovat täynnä tällaisia veronmaksajien rahoilla loisivia samppanjasosialisteja, joiden huoli johtajien epäoikeudenmukaisista palkkioista ja ylisuurista osingoista lähtee kuin kulakki kuopan reunalta heti, kun rahaa alkaa kilistä omalle tilille. Eikä pidä erehtyä, tämä maan tapa läpäisee takuuvarmasti koko puoluekentän, vaikka nämä ajankohtaiset esimerkit keskittyivätkin vain vasemmistopuolueisiin.&nbsp;</p><p>On sanomattakin selvää, että tällainen korruptioon taivuteltu järjestelmä rakentajineen tulee murskata armottomasti, eikä siihen ole muuta keinoa kuin paljastaa väärinkäytöksiä sekä äänestää vaaleissa ehdokkaita, joiden tekemiset kestävät päivänvalon. Vain niin voidaan vähentää suomalaista korruptiota, palauttaa veronmaksajille heille kuuluvaa omaisuutta sekä vahvistaa äänestäjien luottamusta poliittisen järjestelmämme oikeudenmukaisuuteen.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000001909726.html" title="https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000001909726.html">https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000001909726.html</a><br /><a href="https://twitter.com/TurjaL/status/1004075718488281088" title="https://twitter.com/TurjaL/status/1004075718488281088">https://twitter.com/TurjaL/status/1004075718488281088</a><br /><a href="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005709402.html" title="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005709402.html">https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005709402.html</a><br /><a href="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005144631.html" title="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005144631.html">https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005144631.html</a><br /><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/250434-ay-vaelle-satoja-miljoonia-kojamosta-riku-aallon-palkkioksi-60-000-eu" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/250434-ay-vaelle-satoja-miljoonia-kojamosta-riku-aallon-palkkioksi-60-000-eu">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/250434-ay-vaelle-satoja-miljoonia-kojam...</a><br /><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005448047.html" title="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005448047.html">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005448047.html</a><br /><a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/metalliliiton-aalto-jaadyttaisi-yritysjohdon-palkkiot-pariksi-vuodeksi/5306662#gs.bz3qAVk" title="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/metalliliiton-aalto-jaadyttaisi-yritysjohdon-palkkiot-pariksi-vuodeksi/5306662#gs.bz3qAVk">https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/metalliliiton-aalto-jaadytt...</a><br /><a href="https://www.rakennuslehti.fi/2012/03/vvo-joutui-pudottamaan-kohukohteen-vuokraa/" title="https://www.rakennuslehti.fi/2012/03/vvo-joutui-pudottamaan-kohukohteen-vuokraa/">https://www.rakennuslehti.fi/2012/03/vvo-joutui-pudottamaan-kohukohteen-...</a><br /><a href="https://www.kuluttajaliitto.fi/wp-content/uploads/2016/01/Vuokravertailuraportti2_Kuluttajaliitto_2016.pdf" title="https://www.kuluttajaliitto.fi/wp-content/uploads/2016/01/Vuokravertailuraportti2_Kuluttajaliitto_2016.pdf">https://www.kuluttajaliitto.fi/wp-content/uploads/2016/01/Vuokravertailu...</a><br /><a href="https://www.tradeka.fi/tradeka-yhtiot-oy" title="https://www.tradeka.fi/tradeka-yhtiot-oy">https://www.tradeka.fi/tradeka-yhtiot-oy</a><br /><a href="https://www.tradeka.fi/tradekan-hallinto" title="https://www.tradeka.fi/tradekan-hallinto">https://www.tradeka.fi/tradekan-hallinto</a><br /><a href="https://www.tradeka.fi/sites/default/files/tradeka-vaalit-2016-tulokset.pd" title="https://www.tradeka.fi/sites/default/files/tradeka-vaalit-2016-tulokset.pd">https://www.tradeka.fi/sites/default/files/tradeka-vaalit-2016-tulokset.pd</a><br /><a href="https://www.is.fi/yritys/kojamo-oyj/helsinki/0116336-2/" title="https://www.is.fi/yritys/kojamo-oyj/helsinki/0116336-2/">https://www.is.fi/yritys/kojamo-oyj/helsinki/0116336-2/</a><br /><a href="https://www.solidium.fi/fi/hallinto/hallitus/" title="https://www.solidium.fi/fi/hallinto/hallitus/">https://www.solidium.fi/fi/hallinto/hallitus/</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-7267588" title="https://yle.fi/uutiset/3-7267588">https://yle.fi/uutiset/3-7267588</a><br /><a href="http://www.saramo.net/" title="http://www.saramo.net/">http://www.saramo.net/</a><br /><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005601566.html" title="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005601566.html">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005601566.html</a><br /><a href="https://www.tradeka.fi/uutiset/tradeka-ostaa-med-groupin-onni-hoivan-ensihoidon-ja-julkisen-terveyden-palvelut" title="https://www.tradeka.fi/uutiset/tradeka-ostaa-med-groupin-onni-hoivan-ensihoidon-ja-julkisen-terveyden-palvelut">https://www.tradeka.fi/uutiset/tradeka-ostaa-med-groupin-onni-hoivan-ens...</a><br /><a href="https://www.verkkouutiset.fi/vasemmiston-yhtio-lahti-mukaan-sote-bisnekseen-is-li-andersson-ei-kommentoi-vaalirahoja/" title="https://www.verkkouutiset.fi/vasemmiston-yhtio-lahti-mukaan-sote-bisnekseen-is-li-andersson-ei-kommentoi-vaalirahoja/">https://www.verkkouutiset.fi/vasemmiston-yhtio-lahti-mukaan-sote-bisneks...</a><br /><a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/punaisen-paaoman-uusi-alku/22ee641e-82ad-3a27-9484-a6b76bf86081f" title="https://www.talouselama.fi/uutiset/punaisen-paaoman-uusi-alku/22ee641e-82ad-3a27-9484-a6b76bf86081f">https://www.talouselama.fi/uutiset/punaisen-paaoman-uusi-alku/22ee641e-8...</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9252179" title="https://yle.fi/uutiset/3-9252179">https://yle.fi/uutiset/3-9252179</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=dWmZmglKM3U

Ammattiyhdistysliike sekä sen eduskunnassa majailevat kätyrit ovat viime vuosina äänekkäästi valittaneet, kuinka moraalitonta on kuitata isoja osinkoja tai varjella omaisuuttaan verosuunnittelulla. On oltu niin huolissaan korruptiosta ja eritoten siitä, millaiseen pimeyteen Suomi vajoaisi, jos joku yksityisen sektorin edustaja voisi tehdä vähänkin voittoa sosiaali- ja terveyspalveluilla. Eikä mielikuvitusta ole säästelty, kun nämä moraalisaarnaajat ovat yrittäneet keksiä nykyiselle hallitukselle hurjia piilomotiiveja häikäilemättömänä suuryritysten, sukulaistensa ja veroparatiisiyhtiöiden edunvalvojana. 

Mediassa näihin epäilyihin on tartuttu herkästi, toki ihan hyvästä syystäkin. Mutta toisaalta, kun ammattiyhdistysjärjestöjen nukkemestarit poliittisine marionetteineen suhmuroivat veronmaksajien rahoja omiin taskuihinsa, ja vieläpä täysin avoimesti, ei se tunnu kiinnostavan oikein ketään. Silloin ei näy päiväkausia raivoavia mediakohuja, puhumattakaan mielenosoituksista, joihin kärrätään maakunnista bussilasteittain ammattiyhdistysaktiiveja rähisemään kameroiden eteen.

Esimerkiksi AY-liikkeen lypsylehmäksi muodostuneen kiinteistöyhtiö VVO:n ällistyttäviä talouslukuja ja kytköksiä vasemmistopuolueisiin pohdittiin vuosi sitten, mutta nopeasti kuollut kansalaiskeskustelu ei johtanut merkittäviin muutoksiin. Toki VVO:n ryvettynyt maine pestiin muuttamalla yhtiön nimi Kojamoksi, mutta muuten touhu jatkuu entiseen malliin.

Tämä yrittäjiä ja hyvätuloisia halveksuvan sosialistiklikin kupletti toimii seuraavalla tavalla: Muka “sosiaalista asuntotuotantoa” tekevä Kojamo kiristävää vuokriaan jatkuvasti. Näin vasemmistopoliitikot saavat syyn vaatia korotuksia asumistukeen pienituloisten taloudelliseen hätään vedoten. Samalla eduskunnassa vasemmistopuolueet puolustavat niin AY-liikkeen kuin Kojamonkin asemaa verovapauksista nauttivina yleishyödyllisinä järjestöinä. Kojamo tilittää voittojaan omistajilleen AY-järjestöissä, jotka taas siirtävät rahat verovapaina eri vippaskonstein vasemmistopuolueille ja -poliitikoille. Korruptiorahoilla vasemmisto ostaa itselleen lisää näkyvyyttä sekä vaikutusvaltaa, ja niin korruptio kierre on valmis.

Korruptiolle tyypilliseen tapaan ilmaisia lounaita ja hallituspalkkioita pääsee kuittaamaan oikealla puoluekirjalla sekä oikeaa väriä tunnustamalla, kuten esimerkiksi Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen ja Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ovat aktiivisesti tehneet. Aatteelleen uskollisena Aalto vielä vuonna 2015 ehdotti yritysten johtajien bonusten jäädyttämistä sekä yhtiöiden hallitusten palkkioiden puolittamista. Ääni kellossa on sittemmin vaihtanut nuottia, aivan niin kuin jotain olisi muuttunut. Olisiko Aallon mielipiteeseen voinut vaikuttaa esimerkiksi pesti juurikin Kojamon hallituksen puheenjohtajan, sekä luottamustehtävän mukanaan tuoma 60 000 euron vuosipalkkio? Aalto ja Lehtonen saivat myös kuin ihmeen kaupalla hillittyä ahneiden porvareiden kritisointiaan vuoden 2017 lopulla, kun Teollisuusliitto korotti molempien palkkioita tuhansilla euroilla. Jännä juttu.

“Sosiaalinen asuntotuotantohan on köyhiä varten, ja valtion tukemana varmasti halvempaa kuin vapaiden markkinoiden tarjonta?”, aprikoi valistunut kansalainen. Ei välttämättä. Sattumoisin juuri VVO, eli nykyinen Kojamo, jäi vuonna 2012 kiinni vuokrien törkeästä ylihinnoittelusta siinä, missä Kuluttajaliiton vuonna 2016 julkaisemassa vuokra-asuntovertailussa monissa vertailutapauksissa ARA-asuntojen vuokrat olivat korkeampia kuin vapaarahoitteisesti rakennetuissa asunnoissa.

Kirsikkana korruptiokakussa on Kojamon uskomattoman hyvä kannattavuus ja liikevoittoprosentti, jollaiset ovat Suomen kymmenilletuhansille yrityksille ja yrittäjille yhtä realistisia tavoitteita kuin kävellä hengitystä pidättäen Kuuhun ja takaisin. Mutta korruptio se on mikä kannattaa, ja niinpä jättiosingoista ja epäoikeudenmukaisesta tulonjaosta huolissaan olevan vasemmiston lemppariyrityksen liikevoitto on ollut säännönmukaisesti yli 30 %, kasvaen viime vuodet hurjin harppauksin.

Vuositasolla puhutaan kymmenienmiljoonien eurojen siirtämisestä jo valmiiksi miljardiomaisuuden päällä istuvien AY-järjestöille sekä kätyreilleen vasemmistopuolueissa. Ei siis liene vaikeaa arvata, miksi ehdotukset AY-järjestöille myönnetyn yleishyödyllisyyden purkamisesta tai kahden miljardin euron vuotuisten asumistukien vähentämisestä torjutaan vasemmiston suunnalta aina ääriretoriikkaan perustuvalla vastahyökkäyksellä? Kuvottavinta tässä teatterissa on se, että nämä täysin moraalittomat huijarit jaksavat naukua tuloerojen kasvamisesta, eriarvoistumisesta, veronkierrosta ja riistoyrittäjien ahneudesta samalla, kun kuppaavat rahansa nimenomaan muka puolustamiltaan duunareilta, köyhiltä ja vähäosaisilta.

Toinen vähälle huomiolle jäänyt tapaus on vasemmistopoliitikkojen ja osuuskunta Tradekan väliset kytkökset. Käytännössä Tradekassa vaikuttaa kolme poliittista ryhmittymää: SDP, Vasemmistoliitto ja kommunistit, joista demareita ja vasemmistoliittoa Tradeka tukee vaalirahoituksella. Sen hallituksen puheenjohtajana toimii SDP:n entinen puoluesihteeri Markku Hyvärinen, joka oikean puoluekirjan omaavana luonnontieteiden ylioppilaana on eittämättä ollut pätevyydeltään juuri oikea valinta myös Eläke-Sampon toimitusjohtajaksi sekä valtion sijoitusyhtiö Solidiumin hallitukseen. Tradekan hallituksessa istuu myös Paavo Lipposen EU-asiantuntijana ja Antti Rinteen valtiosihteerinä aikoinaan toiminut Markku Luoma, sekä sellainen pehmeiden arvojen kova puolustaja, kuin Vasemmistoliiton Jussi Saramo.

Tradekan edustajistossa taas vaikuttaa varsin mielenkiintoisia nimiä, kuten Li Andersson, Antti Rinne, Antti Lindtman, Eero Heinäluoma, Paavo Arhinmäki, Aino-Kaisa Pekonen, Jukka Gustafsson, Sirpa Paatero ja pitkä, pitkä liuta muita vasemmistovaikuttajia. Kaikkien Tradekan luottamustehtävissä toimivien henkilöhistoriaa on turha penkoa, jokainen heistä kun on jäsenkirjalla edustava demari tai vasemmistoliittolainen, muiden puolueiden edustajilla ei näihin suhmurointikarkeloihin ole asiaa.

Nimenomaan vasemmistopoliitikot ovat kyllästymiseen asti jankuttaneet siitä, millaiseen dystopiaan sote-markkinoiden pienikin avaaminen johtaa, mutta kaikista näistä tuomiopäivän visioista huolimatta Tradeka hyppäsi kaikessa hiljaisuudessa sote-bisnekseen mukaan ostamalla Med Groupin koko osakekannan. Juhlapuheissaan kapitalismin pahuudesta huolissaan olevien vasemmistolaisten hallinnoima Tradeka on aikaisemmin tehnyt edustajiensa kavahtamaa bisnestä mm. hotelli- ja pikaruokabisneksessä sekä osakemarkkinoilla. Yritysoston myötä valikoimaan on tulossa myös vanhus- ja lääkäripalveluita, sekä liuta muita sote-palveluita, joilla on ilmeisesti tarkoitus tehdä voittoa ja näin riistää vähäosaisia, kuten vasemmistoretoriikka on meille vuosikausia opettanut.

Huomasiko kukaan tämän tapauksen tiimoilta päiväkausien some- ja mediakohuja, mielenosoituksia tai mitään muutakaan dramaattista julkisuudessa? Ei tietenkään, koska tällainen selkärangaton kaksinaismoraali ei ole Suomessa mikään uutinen, ja se on itse asiassa oikeiden puolueiden edustajille jopa täysin hyväksyttyä. Propsit tosin Li Anderssonille, joka sentään myönsi olevansa pettynyt Tradekan hallituksen päätökseen. Aivan niin paljoa ei kuitenkaan harmittanut, että olisi seissyt selkä suorana kapitalistisen sortokoneiston edessä ja irtisanoutunut koko puljusta. Tosin eipä spolioosin, eli poliittisen skolioosin, korkkiruuviksi runnoma selkä taipunut suoraksi muillakaan ahneutta ja voitontavoittelua vastustavilla tradekalaisilla.

Ja nämä kaksi tapausta ovat vain jäävuoren huippu poliittiseen järjestelmäämme pesiytyneestä korruptiosta ja moraalisesta selkärangattomuudesta. Jos Suomessa olisi kunnollista tutkivaa journalismia, niin saisimme lukea joka viikko, tai todennäköisemmin lähes joka päivä, erilaisten yhdistysten, liittojen ja muiden hömppäprojektien kytköksistä eri puolueisiin ja niissä vaikuttaviin poliitikkoihin. 

Suomalaisten yhdistysten ja järjestöjen hallitukset ovat täynnä tällaisia veronmaksajien rahoilla loisivia samppanjasosialisteja, joiden huoli johtajien epäoikeudenmukaisista palkkioista ja ylisuurista osingoista lähtee kuin kulakki kuopan reunalta heti, kun rahaa alkaa kilistä omalle tilille. Eikä pidä erehtyä, tämä maan tapa läpäisee takuuvarmasti koko puoluekentän, vaikka nämä ajankohtaiset esimerkit keskittyivätkin vain vasemmistopuolueisiin. 

On sanomattakin selvää, että tällainen korruptioon taivuteltu järjestelmä rakentajineen tulee murskata armottomasti, eikä siihen ole muuta keinoa kuin paljastaa väärinkäytöksiä sekä äänestää vaaleissa ehdokkaita, joiden tekemiset kestävät päivänvalon. Vain niin voidaan vähentää suomalaista korruptiota, palauttaa veronmaksajille heille kuuluvaa omaisuutta sekä vahvistaa äänestäjien luottamusta poliittisen järjestelmämme oikeudenmukaisuuteen.

 

https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000001909726.html
https://twitter.com/TurjaL/status/1004075718488281088
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005709402.html
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005144631.html
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/250434-ay-vaelle-satoja-miljoonia-kojamosta-riku-aallon-palkkioksi-60-000-eu
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005448047.html
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/metalliliiton-aalto-jaadyttaisi-yritysjohdon-palkkiot-pariksi-vuodeksi/5306662#gs.bz3qAVk
https://www.rakennuslehti.fi/2012/03/vvo-joutui-pudottamaan-kohukohteen-vuokraa/
https://www.kuluttajaliitto.fi/wp-content/uploads/2016/01/Vuokravertailuraportti2_Kuluttajaliitto_2016.pdf
https://www.tradeka.fi/tradeka-yhtiot-oy
https://www.tradeka.fi/tradekan-hallinto
https://www.tradeka.fi/sites/default/files/tradeka-vaalit-2016-tulokset.pd
https://www.is.fi/yritys/kojamo-oyj/helsinki/0116336-2/
https://www.solidium.fi/fi/hallinto/hallitus/
https://yle.fi/uutiset/3-7267588
http://www.saramo.net/
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005601566.html
https://www.tradeka.fi/uutiset/tradeka-ostaa-med-groupin-onni-hoivan-ensihoidon-ja-julkisen-terveyden-palvelut
https://www.verkkouutiset.fi/vasemmiston-yhtio-lahti-mukaan-sote-bisnekseen-is-li-andersson-ei-kommentoi-vaalirahoja/
https://www.talouselama.fi/uutiset/punaisen-paaoman-uusi-alku/22ee641e-82ad-3a27-9484-a6b76bf86081f
https://yle.fi/uutiset/3-9252179

]]>
23 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257569-vasemmiston-korruptiokaapissa-on-ahneita-luurankoja#comments Kojamo Korruptio SDP Tradeka Vasemmistoliitto Fri, 29 Jun 2018 05:00:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257569-vasemmiston-korruptiokaapissa-on-ahneita-luurankoja
Sosialidemokraatit esittävät Helsingissä toisen asteen maksuttomuutta http://eveliinaheinaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257167-sosialidemokraatit-esittavat-helsingissa-toisen-asteen-maksuttomuutta <p>Tänään poliittiset puheet ja teot eivät vastanneet. Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnassa käsiteltiin 19.6. SDP:n ryhmäaloitetta maksuttomaan toisen asteen koulutukseen siirtymisestä.</p><p>SDP esitti, että syyslukukaudesta vuonna 2020 lähtien oppikirjat ja työvälineet olisivat lukion ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoille maksuttomia. Esitys ei saanut tukea muilta poliittisilta ryhmiltä: vihreiltä, vasemmistoliitolta tai kokoomukselta. Toivottavasti mieli muuttuu tulevaisuudessa.</p><p>Aloitteen toteuttamisen kustannukset ovat 12&ndash;19 miljoonaa euroa toteuttamistavasta riippuen. Kustannuksia voidaan jossain määrin alentaa tehostamalla kierrätystä, yhteishankinnoilla ja vastaavilla tavoilla. Varsinaista aloitetta on tehostettu talousarvioaloitteella, joka tulee käsittelyyn kaupungin talousarvion käsittelyn yhteydessä ensi syksynä. Helsingin kaupunki teki viime vuonna voittoa lähes 500 miljoonaa euroa.</p><p>Selvitysten mukaan koulutuksesta aiheutuu kustannuksia opiskelijoille suhteellisen paljon. Lukiossa joutuu käytännössä hankkimaan itse paitsi oppikirjat myös tietokoneen. Kustannukset ovat opetushallituksen tekemän selvityksen mukaan noin 2500 euroa.</p><p>Kustannukset ovat suhteellisen yleinen syy opiskelun keskeyttämisen pohdintaan ja varsin yleinen syy tosiasialliseen keskeyttämiseen.&nbsp;</p><p>Yhteiskunnan muutos perustelee vahvasti koko ikäluokan kouluttamisen. Jos koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia alentamalla voidaan parantaa työllisyyttä, taata ihmisille toimeentulo ja parantaa elämän laatua ja hyvinvointia, on maksuttomuuden laajentaminen paitsi perusteltua myös vain pikkusumma yhteiskunnan kehittämiseksi.</p><p>Nyt onkin tarpeen tehdä töitä, jotta muut puolueet kääntävät päänsä ja ottavat maksuttoman toisen asteen agendalleen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään poliittiset puheet ja teot eivät vastanneet. Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnassa käsiteltiin 19.6. SDP:n ryhmäaloitetta maksuttomaan toisen asteen koulutukseen siirtymisestä.

SDP esitti, että syyslukukaudesta vuonna 2020 lähtien oppikirjat ja työvälineet olisivat lukion ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoille maksuttomia. Esitys ei saanut tukea muilta poliittisilta ryhmiltä: vihreiltä, vasemmistoliitolta tai kokoomukselta. Toivottavasti mieli muuttuu tulevaisuudessa.

Aloitteen toteuttamisen kustannukset ovat 12–19 miljoonaa euroa toteuttamistavasta riippuen. Kustannuksia voidaan jossain määrin alentaa tehostamalla kierrätystä, yhteishankinnoilla ja vastaavilla tavoilla. Varsinaista aloitetta on tehostettu talousarvioaloitteella, joka tulee käsittelyyn kaupungin talousarvion käsittelyn yhteydessä ensi syksynä. Helsingin kaupunki teki viime vuonna voittoa lähes 500 miljoonaa euroa.

Selvitysten mukaan koulutuksesta aiheutuu kustannuksia opiskelijoille suhteellisen paljon. Lukiossa joutuu käytännössä hankkimaan itse paitsi oppikirjat myös tietokoneen. Kustannukset ovat opetushallituksen tekemän selvityksen mukaan noin 2500 euroa.

Kustannukset ovat suhteellisen yleinen syy opiskelun keskeyttämisen pohdintaan ja varsin yleinen syy tosiasialliseen keskeyttämiseen. 

Yhteiskunnan muutos perustelee vahvasti koko ikäluokan kouluttamisen. Jos koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia alentamalla voidaan parantaa työllisyyttä, taata ihmisille toimeentulo ja parantaa elämän laatua ja hyvinvointia, on maksuttomuuden laajentaminen paitsi perusteltua myös vain pikkusumma yhteiskunnan kehittämiseksi.

Nyt onkin tarpeen tehdä töitä, jotta muut puolueet kääntävät päänsä ja ottavat maksuttoman toisen asteen agendalleen.

]]>
3 http://eveliinaheinaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257167-sosialidemokraatit-esittavat-helsingissa-toisen-asteen-maksuttomuutta#comments Helsinki Kaupunkipolitiikka Maksuton toinen aste Maksuton toisen asteen koulutus SDP Tue, 19 Jun 2018 17:29:47 +0000 Eveliina Heinäluoma http://eveliinaheinaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257167-sosialidemokraatit-esittavat-helsingissa-toisen-asteen-maksuttomuutta
Kolmas tie on ollut Euroopan demareille tappion tie http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257157-kolmas-tie-on-ollut-euroopan-demareille-tappion-tie <p>Talouskuri ja yleinen näköalattomuus ovat näivettäneet Eurooppaa jo pitkään. Koska talouskuri on ollut pääsääntöisesti oikeiston projekti, luulisi vasemmiston kannatuksen nousseen viime vuosina Euroopassa kohisten. Vasemmiston, varsinkin sosiaalidemokraattisen vasemmiston, kannatus mataa kuitenkin Länsi-Euroopassa kaukana huippulukemistaan, eikä yhteiskunnallinen protesti kanavoidu juuri missään maltillisen vasemmiston kautta.</p><p>&nbsp;</p><p>Miksi sosiaalidemokratia ei enää puhuttele eurooppalaisia, vaikka se aikoinaan nosti maanosan sodan raunioista vakaan kehityksen tielle? Demarien kannatuksen laskun taustalta löytyy tietenkin monia syitä, mutta nähdäkseni keskeisin selittävä tekijä löytyy sosiaalidemokraattien 1990-luvulla omaksumasta kolmannen tien politiikasta, joka on hämärtänyt oikeiston ja vasemmiston välistä eroa ja heikentänyt vasemmiston uskottavuutta poliittisena vaihtoehtona ja muutosvoimana.</p><p>&nbsp;</p><p>Kolmannen tien politiikka tarkoittaa sosiaalidemokraattisen vasemmiston 1990-luvulla omaksumaa aiempaa markkinatalousmyönteisempää linjaa sekä pyrkimystä ylittää vasemmisto-oikeisto -jako hakeutumalla vastakkainasetteluja kaihtavaan poliittiseen keskustaan. Yhdysvalloissa Bill Clinton ja muut <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/New_Democrats">New Democrats</a> -liikkeessä toimineet ideologit olivat kääntämässä demokraattipuolueen poliittista linjaa markkinatalousmyönteisemmäksi ja lähemmäs poliittista keskustaa jo 1980-luvun lopulla. Tony Blairin New Labour nosti kolmannen tien sosiaalidemokratian eurooppalaisen politiikan valtavirtaan 1990-luvulla, ja brittien avaamalle kolmannelle tielle kääntyivät myöhemmin muun muassa Saksan ja Suomen demarit huomattavan uusliberaaleine poliittisine ohjelmineen.</p><p>&nbsp;</p><p>Kolmannen tien politiikka on aikansa lapsi. Sen syntykontekstia määrittää Neuvostoliiton romahdus ja siitä seurannut käsitys, että historia oli päättynyt kapitalismin lopulliseen voittoon. Kolmannen tien politiikka tuleekin mielestäni nähdä ennen kaikkea <em>oireena</em> vasemmiston syvästä eksistentialistisesta kriisistä, johon koko vasemmistoleiri vajosi 1990-luvulla. Kriisi oli tietenkin voimakkaampi sosialistisen vasemmiston keskuudessa, mutta se koski myös sosiaalidemokraatteja. Vaikka maltilliset ja reformistiset sosiaalidemokraatit olivat aina suhtautuneet epäillen Neuvostoliittoon, jouduttiin demarileirissäkin kysymään Berliinin muurin murtumisen jälkeen, millaiselle vasemmistolaiselle politiikalle olisi enää tilaa maailmassa, jossa kapitalismille ei ollut esittää realistista vaihtoehtoa.</p><p>&nbsp;</p><p>1990-luku oli vasemmistolle eksistentialistisesti vaikeaa aikaa, mutta muuten ajanhenkeä elähdytti optimismi: kylmä sota oli päättynyt, talouden globalisaation uskottiin kukistavan köyhyyden ja IT-sektorin nousubuumi loi uskoa kapitalismin ehtymättömään kykyyn kasata pääomia. Kapitalismin voittokulun ruokkiman optimismin keskellä vasemmistossa koettiin ymmärrettävää painetta päivittää poliittista agendaa aiempaa markkinatalousmyönteisemmäksi. Jos itse historia oli tuominnut sosialismin kuolemaan, oli maltillisesta vasemmistostakin määrä tulla markkinakieltä puhuvaa kevytoikeistoa, jonka tuli puhutella työväenluokan lisäksi kulutusvalinnoilla identiteettiään rakentavia porvarillisia individualisteja. Anthony Giddensin ja Ulrich Beckin tapaiset sosiologit julistivatkin politiikan muuttuvan kollektiivisen luokkaintressin ajamisesta yksilölliseksi elämänpolitiikaksi, kun kollektiiviset identiteetit hiljalleen kuolisivat.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun ajanhenki oli tällainen, saattoi kolmannelle tielle kääntyminen näyttää ainoalta realistiselta vaihtoehdolta Euroopan sosiaalidemokraattiselle vasemmistolle. Kolmannen tien keskustalainen politiikka yksityistämisohjelmineen ja liberaaleine työreformeineen oli tietenkin jotain aivan muuta kuin työväenluokkaista vasemmistopolitiikkaa, mutta syvään identiteettikriisiin vajonnut ja oman olemassaolonsa oikeutusta epäillyt eurooppalainen sosiaalidemokratia tarttui kolmannen tien politiikkaan kuin hukkuva viimeiseen oljenkorteensa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kolmas tie postpoliittisena vasemmistolaisuutena</strong></p><p>Belgialaisen politiikan teoreetikon <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Chantal_Mouffe">Chantal Mouffen</a> mukaan länsimaissa siirryttiin Berliinin muurin murtumisen jälkeen eräänlaiseen politiikan jälkeiseen eli postpoliittiseen aikaan. Postpoliittisuudella Mouffe tarkoittaa vastakkainasettelun poistumista politiikan ytimestä ja politiikan muuttumista managerien ja konsulttien hallitsemaksi tekniseksi prosessiksi. Politiikka onkin kutistunut talouskasvun tekniseksi hallinnoinniksi. Kilpailukykylaskelmien ja prosessikaavioiden tulvan alle hukkuvat poliitikot eivät enää edes osaa ajatella, että erilainen yhteiskuntamalli olisi mahdollista rakentaa &ndash; kapitalismi on ikuinen, amen. Nykyihmisen onkin tunnetusti helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu, eikä tämä varsinaisesti kerro kovin hyvää poliittisesta mielikuvituksestamme.</p><p>&nbsp;</p><p>Vastakkainasettelun jälkeisessä vaihtoehdottomassa postpoliittisessa maailmassa kaikki &rdquo;kypsät ja järkevät&rdquo; poliittiset liikkeet ovat hakeutuneet poliittiseen keskustaan, ja juuri sinne kolmastieläinen sosiaalidemokratiakin on itsensä asemoinut. Viimeisten 25 vuoden ajan olemme saaneet todistaa eräänlaisen kapitalistisen realismin voittokulkua: kapitalismi nähdään vaihtoehdottomana itsestäänselvyytenä, kaikkea toimintaa sääntelevänä reunaehtona, jonka esittämiin vaatimuksiin politiikan on sopeutettava itsensä. Talous näyttäytyy siis ei-poliittisena, omia järkähtämättömiä liikelakejaan noudattavana ulottuvuutena, johon politiikan ei tule puuttua. Postpoliittisessa maailmassa talous asettaa politiikalle reunaehdot, eikä toisinpäin.</p><p>&nbsp;</p><p>Vasemmistolle postpoliittinen aikakausi on tietenkin ollut myrkkyä, sillä vasemmisto on perinteisesti pyrkinyt tuomaan esille taloudellisten suhteiden perustavanlaatuisesti poliittisen luonteen puhumalla työn ja pääoman välisestä vastakkainasettelusta. Kolmastieläinen vasemmisto ei kuitenkaan ole uskaltanut haastaa kapitalismia ja pääomaa, vaan se on päinvastoin monesti itse toimeenpannut niitä reformeja ja muutoksia, joita pääoma on vaatinut. Esimerkiksi Saksan työreformi, joka on pakottanut miljoonat saksalaiset elättämään itsensä epävarmoilla ja huonopalkkaisilla <em>minijobeilla, </em>toteutettiin sosiaalidemokraatti Gerhard Schröderin toimiessa Saksan liittokanslerina.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mitä kolmannen tien jälkeen?</strong></p><p>Viimeisimpien gallupien mukaan SDP on noussut Suomen suurimmaksi puolueeksi niukasti kokoomusta suuremmalla kannatuksella. Jos ottaa huomioon SDP:n aseman pääoppositiopuolueena sekä Sipilän hallituksen ajaman erittäin kylmäkiskoisen oikeistopolitiikan, voi SDP:n kannatusta pitää kuitenkin enintään tyydyttävänä. Ruusunpunaisin silmälasein SDP:n gallupjohdon voi toki nähdä valonpilkahduksena ja merkkinä maltillisen vasemmiston uudesta noususta, mutta Euroopan sosiaalidemokraattisten puolueiden kannatus on kuitenkin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kaukana huippuvuosistaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Demareiden kannatus onkin romahtanut monissa maissa eikä tulevaisuus näytä valoisalta. Esimerkiksi Hollannin viime vuoden vaaleissa demarit menettivät noin 20% kannatuksestaan, ja Saksassa SPD:n kannatus on puolittunut vuoden 1998 vaalien 40.9 prosentista viime vuoden 20,5 prosenttiin. Sosiaalidemokraattien kannalta huolestuttavaa on sekin, etteivät he ole Englannin Jeremy Corbynin selvästi vasemmalle reivaamaa Labouria lukuun ottamatta onnistuneet juurikaan puhuttelemaan nuorempia sukupolvia, joiden kohtaloksi koituu jäädä vanhempiaan köyhemmiksi. Monet vanhat sosialistipuolueet ovat sen sijaan onnistuneet luomaan nahkansa ja muuttumaan punavihreiksi puolueiksi, joiden kannattajakunnasta suuri osa koostuu korkeakoulutetuista nuorista aikuisista, jotka kannattavat suhteellisen radikaalia vasemmistopolitiikkaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan vasemmiston sisällä onkin jo meneillään valtasiirtymä, kun vanhat sosiaalidemokraattiset puolueet menettävät kannatustaan radikaalimmille punavihreille vasemmistopuolueille, jotka osaavat puhutella prekariaattia ja taitavat identiteettipolitiikan. Organisatoriselta rakenteeltaan jähmeille demareille tuottaa vaikeuksia sekin, että Euroopan vasemmisto uusiutuu tällä hetkellä ruohonjuuritason liikkeiden, ei niinkään institutionaalisen puoluevasemmiston kautta. Koska sosiaalidemokraattien harjoittama politiikka ei ole pystynyt uskottavasti puolustamaan köyhimpien ihmisten asemaa ja tarjoamaan vaihtoehtoja talouskurille, ovat demarit menettäneet kannatustaan myös populistiselle oikeistolle.</p><p>&nbsp;</p><p>Kolmannen tien politiikka on lähes kokonaan kadonnut nykyisestä politiikan sanastosta, mutta Euroopan sosiaalidemokraattisten puolueiden agendat eivät ole juurikaan uudistuneet niistä vuosista, jolloin Tony Blair, Gerhard Schröder ja Paavo Lipponen olivat vallassa. Sosiaalidemokraattien retoriikka on yleensä hyvin varovaista eikä heiltä ole juurikaan kuultu uusia avauksia esimerkiksi sosiaalipolitiikan saralta. Demarit puhuvat mielellään &rdquo;sosiaalisesta &rdquo;markkinataloudesta ja he uskovat vakaasti palkkatyöläisyhteiskuntaan, vaikka digitalisaatio ja alustatalous ovat nopeasti murentamassa palkkatyöyhteiskunnan perustaa ja tekemässä miljoonista eurooppalaisista pätkätyöläisiä, freelancereita ja pienyrittäjiä. Vaikuttaa siis siltä, että sosiaalidemokraatit eivät ole pariin vuosikymmeneen päivittäneet käsitteitään, joilla he hahmottavat maailmaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Demareilta kuitenkin kaivattaisiin uusia avauksia ja uudistumiskykyä, sillä Euroopan poliittiset mannerlaatat ovat liikkeessä. Oikeistopopulismista on muodostunut vakiintunut poliittinen voima ja Emmanuel Macronin kaltaiset liberaalit teknokraatit ovat nousseet politiikan huipulle hujauksessa. Lähitulevaisuus näyttää, pystyvätkö demarit vielä vahvistamaan asemaansa voimakkaassa myllerryksessä olevassa Euroopan poliittisessa kentässä, vai onko heidän kohtalonsa hiljalleen vaipua marginaaliin muistelemaan menneisyytensä kunniakkaita päiviä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Talouskuri ja yleinen näköalattomuus ovat näivettäneet Eurooppaa jo pitkään. Koska talouskuri on ollut pääsääntöisesti oikeiston projekti, luulisi vasemmiston kannatuksen nousseen viime vuosina Euroopassa kohisten. Vasemmiston, varsinkin sosiaalidemokraattisen vasemmiston, kannatus mataa kuitenkin Länsi-Euroopassa kaukana huippulukemistaan, eikä yhteiskunnallinen protesti kanavoidu juuri missään maltillisen vasemmiston kautta.

 

Miksi sosiaalidemokratia ei enää puhuttele eurooppalaisia, vaikka se aikoinaan nosti maanosan sodan raunioista vakaan kehityksen tielle? Demarien kannatuksen laskun taustalta löytyy tietenkin monia syitä, mutta nähdäkseni keskeisin selittävä tekijä löytyy sosiaalidemokraattien 1990-luvulla omaksumasta kolmannen tien politiikasta, joka on hämärtänyt oikeiston ja vasemmiston välistä eroa ja heikentänyt vasemmiston uskottavuutta poliittisena vaihtoehtona ja muutosvoimana.

 

Kolmannen tien politiikka tarkoittaa sosiaalidemokraattisen vasemmiston 1990-luvulla omaksumaa aiempaa markkinatalousmyönteisempää linjaa sekä pyrkimystä ylittää vasemmisto-oikeisto -jako hakeutumalla vastakkainasetteluja kaihtavaan poliittiseen keskustaan. Yhdysvalloissa Bill Clinton ja muut New Democrats -liikkeessä toimineet ideologit olivat kääntämässä demokraattipuolueen poliittista linjaa markkinatalousmyönteisemmäksi ja lähemmäs poliittista keskustaa jo 1980-luvun lopulla. Tony Blairin New Labour nosti kolmannen tien sosiaalidemokratian eurooppalaisen politiikan valtavirtaan 1990-luvulla, ja brittien avaamalle kolmannelle tielle kääntyivät myöhemmin muun muassa Saksan ja Suomen demarit huomattavan uusliberaaleine poliittisine ohjelmineen.

 

Kolmannen tien politiikka on aikansa lapsi. Sen syntykontekstia määrittää Neuvostoliiton romahdus ja siitä seurannut käsitys, että historia oli päättynyt kapitalismin lopulliseen voittoon. Kolmannen tien politiikka tuleekin mielestäni nähdä ennen kaikkea oireena vasemmiston syvästä eksistentialistisesta kriisistä, johon koko vasemmistoleiri vajosi 1990-luvulla. Kriisi oli tietenkin voimakkaampi sosialistisen vasemmiston keskuudessa, mutta se koski myös sosiaalidemokraatteja. Vaikka maltilliset ja reformistiset sosiaalidemokraatit olivat aina suhtautuneet epäillen Neuvostoliittoon, jouduttiin demarileirissäkin kysymään Berliinin muurin murtumisen jälkeen, millaiselle vasemmistolaiselle politiikalle olisi enää tilaa maailmassa, jossa kapitalismille ei ollut esittää realistista vaihtoehtoa.

 

1990-luku oli vasemmistolle eksistentialistisesti vaikeaa aikaa, mutta muuten ajanhenkeä elähdytti optimismi: kylmä sota oli päättynyt, talouden globalisaation uskottiin kukistavan köyhyyden ja IT-sektorin nousubuumi loi uskoa kapitalismin ehtymättömään kykyyn kasata pääomia. Kapitalismin voittokulun ruokkiman optimismin keskellä vasemmistossa koettiin ymmärrettävää painetta päivittää poliittista agendaa aiempaa markkinatalousmyönteisemmäksi. Jos itse historia oli tuominnut sosialismin kuolemaan, oli maltillisesta vasemmistostakin määrä tulla markkinakieltä puhuvaa kevytoikeistoa, jonka tuli puhutella työväenluokan lisäksi kulutusvalinnoilla identiteettiään rakentavia porvarillisia individualisteja. Anthony Giddensin ja Ulrich Beckin tapaiset sosiologit julistivatkin politiikan muuttuvan kollektiivisen luokkaintressin ajamisesta yksilölliseksi elämänpolitiikaksi, kun kollektiiviset identiteetit hiljalleen kuolisivat.

 

Kun ajanhenki oli tällainen, saattoi kolmannelle tielle kääntyminen näyttää ainoalta realistiselta vaihtoehdolta Euroopan sosiaalidemokraattiselle vasemmistolle. Kolmannen tien keskustalainen politiikka yksityistämisohjelmineen ja liberaaleine työreformeineen oli tietenkin jotain aivan muuta kuin työväenluokkaista vasemmistopolitiikkaa, mutta syvään identiteettikriisiin vajonnut ja oman olemassaolonsa oikeutusta epäillyt eurooppalainen sosiaalidemokratia tarttui kolmannen tien politiikkaan kuin hukkuva viimeiseen oljenkorteensa.

 

Kolmas tie postpoliittisena vasemmistolaisuutena

Belgialaisen politiikan teoreetikon Chantal Mouffen mukaan länsimaissa siirryttiin Berliinin muurin murtumisen jälkeen eräänlaiseen politiikan jälkeiseen eli postpoliittiseen aikaan. Postpoliittisuudella Mouffe tarkoittaa vastakkainasettelun poistumista politiikan ytimestä ja politiikan muuttumista managerien ja konsulttien hallitsemaksi tekniseksi prosessiksi. Politiikka onkin kutistunut talouskasvun tekniseksi hallinnoinniksi. Kilpailukykylaskelmien ja prosessikaavioiden tulvan alle hukkuvat poliitikot eivät enää edes osaa ajatella, että erilainen yhteiskuntamalli olisi mahdollista rakentaa – kapitalismi on ikuinen, amen. Nykyihmisen onkin tunnetusti helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu, eikä tämä varsinaisesti kerro kovin hyvää poliittisesta mielikuvituksestamme.

 

Vastakkainasettelun jälkeisessä vaihtoehdottomassa postpoliittisessa maailmassa kaikki ”kypsät ja järkevät” poliittiset liikkeet ovat hakeutuneet poliittiseen keskustaan, ja juuri sinne kolmastieläinen sosiaalidemokratiakin on itsensä asemoinut. Viimeisten 25 vuoden ajan olemme saaneet todistaa eräänlaisen kapitalistisen realismin voittokulkua: kapitalismi nähdään vaihtoehdottomana itsestäänselvyytenä, kaikkea toimintaa sääntelevänä reunaehtona, jonka esittämiin vaatimuksiin politiikan on sopeutettava itsensä. Talous näyttäytyy siis ei-poliittisena, omia järkähtämättömiä liikelakejaan noudattavana ulottuvuutena, johon politiikan ei tule puuttua. Postpoliittisessa maailmassa talous asettaa politiikalle reunaehdot, eikä toisinpäin.

 

Vasemmistolle postpoliittinen aikakausi on tietenkin ollut myrkkyä, sillä vasemmisto on perinteisesti pyrkinyt tuomaan esille taloudellisten suhteiden perustavanlaatuisesti poliittisen luonteen puhumalla työn ja pääoman välisestä vastakkainasettelusta. Kolmastieläinen vasemmisto ei kuitenkaan ole uskaltanut haastaa kapitalismia ja pääomaa, vaan se on päinvastoin monesti itse toimeenpannut niitä reformeja ja muutoksia, joita pääoma on vaatinut. Esimerkiksi Saksan työreformi, joka on pakottanut miljoonat saksalaiset elättämään itsensä epävarmoilla ja huonopalkkaisilla minijobeilla, toteutettiin sosiaalidemokraatti Gerhard Schröderin toimiessa Saksan liittokanslerina.

 

Mitä kolmannen tien jälkeen?

Viimeisimpien gallupien mukaan SDP on noussut Suomen suurimmaksi puolueeksi niukasti kokoomusta suuremmalla kannatuksella. Jos ottaa huomioon SDP:n aseman pääoppositiopuolueena sekä Sipilän hallituksen ajaman erittäin kylmäkiskoisen oikeistopolitiikan, voi SDP:n kannatusta pitää kuitenkin enintään tyydyttävänä. Ruusunpunaisin silmälasein SDP:n gallupjohdon voi toki nähdä valonpilkahduksena ja merkkinä maltillisen vasemmiston uudesta noususta, mutta Euroopan sosiaalidemokraattisten puolueiden kannatus on kuitenkin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kaukana huippuvuosistaan.

 

Demareiden kannatus onkin romahtanut monissa maissa eikä tulevaisuus näytä valoisalta. Esimerkiksi Hollannin viime vuoden vaaleissa demarit menettivät noin 20% kannatuksestaan, ja Saksassa SPD:n kannatus on puolittunut vuoden 1998 vaalien 40.9 prosentista viime vuoden 20,5 prosenttiin. Sosiaalidemokraattien kannalta huolestuttavaa on sekin, etteivät he ole Englannin Jeremy Corbynin selvästi vasemmalle reivaamaa Labouria lukuun ottamatta onnistuneet juurikaan puhuttelemaan nuorempia sukupolvia, joiden kohtaloksi koituu jäädä vanhempiaan köyhemmiksi. Monet vanhat sosialistipuolueet ovat sen sijaan onnistuneet luomaan nahkansa ja muuttumaan punavihreiksi puolueiksi, joiden kannattajakunnasta suuri osa koostuu korkeakoulutetuista nuorista aikuisista, jotka kannattavat suhteellisen radikaalia vasemmistopolitiikkaa.

 

Euroopan vasemmiston sisällä onkin jo meneillään valtasiirtymä, kun vanhat sosiaalidemokraattiset puolueet menettävät kannatustaan radikaalimmille punavihreille vasemmistopuolueille, jotka osaavat puhutella prekariaattia ja taitavat identiteettipolitiikan. Organisatoriselta rakenteeltaan jähmeille demareille tuottaa vaikeuksia sekin, että Euroopan vasemmisto uusiutuu tällä hetkellä ruohonjuuritason liikkeiden, ei niinkään institutionaalisen puoluevasemmiston kautta. Koska sosiaalidemokraattien harjoittama politiikka ei ole pystynyt uskottavasti puolustamaan köyhimpien ihmisten asemaa ja tarjoamaan vaihtoehtoja talouskurille, ovat demarit menettäneet kannatustaan myös populistiselle oikeistolle.

 

Kolmannen tien politiikka on lähes kokonaan kadonnut nykyisestä politiikan sanastosta, mutta Euroopan sosiaalidemokraattisten puolueiden agendat eivät ole juurikaan uudistuneet niistä vuosista, jolloin Tony Blair, Gerhard Schröder ja Paavo Lipponen olivat vallassa. Sosiaalidemokraattien retoriikka on yleensä hyvin varovaista eikä heiltä ole juurikaan kuultu uusia avauksia esimerkiksi sosiaalipolitiikan saralta. Demarit puhuvat mielellään ”sosiaalisesta ”markkinataloudesta ja he uskovat vakaasti palkkatyöläisyhteiskuntaan, vaikka digitalisaatio ja alustatalous ovat nopeasti murentamassa palkkatyöyhteiskunnan perustaa ja tekemässä miljoonista eurooppalaisista pätkätyöläisiä, freelancereita ja pienyrittäjiä. Vaikuttaa siis siltä, että sosiaalidemokraatit eivät ole pariin vuosikymmeneen päivittäneet käsitteitään, joilla he hahmottavat maailmaa.

 

Demareilta kuitenkin kaivattaisiin uusia avauksia ja uudistumiskykyä, sillä Euroopan poliittiset mannerlaatat ovat liikkeessä. Oikeistopopulismista on muodostunut vakiintunut poliittinen voima ja Emmanuel Macronin kaltaiset liberaalit teknokraatit ovat nousseet politiikan huipulle hujauksessa. Lähitulevaisuus näyttää, pystyvätkö demarit vielä vahvistamaan asemaansa voimakkaassa myllerryksessä olevassa Euroopan poliittisessa kentässä, vai onko heidän kohtalonsa hiljalleen vaipua marginaaliin muistelemaan menneisyytensä kunniakkaita päiviä.

 

 

]]>
8 http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257157-kolmas-tie-on-ollut-euroopan-demareille-tappion-tie#comments Euroopan politiikka SDP Sosiaalidemokratia Tue, 19 Jun 2018 15:21:01 +0000 Petri Jämsä http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257157-kolmas-tie-on-ollut-euroopan-demareille-tappion-tie
Ville Niinistön ja muiden vesseleiden seikkailu Keskiluokka-krokotiilin selässä! http://heikkikariluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256894-ville-niiniston-ja-muiden-vesseleiden-seikkailu-keskiluokka-krokotiilin-selassa <p>Oli sydäntä lämmittävä kesäpäivä. Aamukin vielä.&nbsp;</p><p>Tarja Halonen herätteli tarinamme pikku vesseleitä sängyistään eduskuntatalolla.</p><p>&quot;Ville, Heikki, Paavo, Timo, Touko, Emma, Antti, on aika herätä!&quot;, Tarja huutaa lurautti aamun koittaessa.&nbsp;</p><p>&quot;Paavo, tein sinulle oikein kinkkujuustorulliakin, kun niistä niin pidät! Ja kokeilin nyt tätä uutta vegejuustorullaakin, kun Ville ja Emma minulle sitä suosittelivat. Tulkaa ottamaan tarjottimesta!&quot;</p><p>Paavo suorastaan kehräsi kuullessaan uutiset: Hän käänteli päätään niin että paidan kauluskin oikein rouskui, ja sitten iski kiinni tarjottimeen hiiripöllön lailla. Hän otti ensimmäiseksi keskeltä kinkkujuustorullan, ja sitten vasemmalta vegejuustorullan.</p><p>Tämä oli tietenkin kirjoittajan salainen viesti, jonka tehtävänä oli osoittaa, että Paavon tulisi tasapainoilla keskusta-vasemmiston välillä ja samalla ylläpitää konservatiivisia mielipiteitä sieltä käsin. Vasemmistoa tulisi ohjata identiteetti-politiikasta poispäin takaisin perinteisen vasemmiston rooleihin: Vähempiosaisten aseman parantamiseen. Perussuomalaiset tulisivat joka tapauksessa voittamaan tulevaisuudessa duunariäänestäjien äänet, joten kyse olisi vain vasemmistolle kohdistuvan vahingon kontrolloinnista.&nbsp;</p><p>Samaan aikaan Ville, luonnollisesti, taiteili etuhiuksiaan strategisen huolettomiksi vessassa. Emma totesi: Olisi hiuskaa jos sinullekin leikattaisiin joskus semmoinen miehekäs jenkkisiili!</p><p>Antti Rinne, suomen eduskunnan Hessu Hopo, hirnahteli Emman nokkelalle sutkautukselle! Ah hi hiah hiah.</p><p>&quot;Miksi emme vain rakastaisi toisiamme?&quot;, Heikki kysyi kädet levällään.&nbsp;</p><p>&quot;Lukekaa minun tekstejäni, ja Jeesuksen opetuksia, niissä on kaikki tieto mitä tässä maailmassa tarvitaan. Hiiteen politiikka ja ideologiat, tehkää Jumalan tahtoa: Johtakaa ihmisiä Jumalan luo ja rakastaa Jumalaa koko sydämmestänne ja Lähimmäistä niin kuin itseänne. Levittäkää Sanaa. Rakkaus ja Sana on teidän aseenne, ja mitään se ei ota keneltäkään pois. En ole teidän vihollisenne, tulen rakkauden ja rauhan nimeen.&quot;, Heikki neuvoi lukijoitaan.&nbsp;</p><p>Kukaan ei tiennyt miksi emme voineet vain rakastaa toisiamme, mutta yksi asia oli varmaa: Touko Aallon mainostamat feta-burgerit grilli 21:sellä eivät olleet yhtä hyviä kuin auraranskalaiset.</p><p>Tarinan herttainen konkkaronkka kiiti kohti eduskuntatalon läheisyydessä olevaa metsää! Metsässä heitä odotti Keskiluokkainen krokotiili:</p><p>Krokotiililla oli Marxistiprofessorille tyypilliset ympyrälasit, ja hän vihasi kapitalisteja, mutta ei auttanut kuitenkaan vähempiosaisia, eikä korostanut proletariaatin aseman parantamista niin kuin Marx, koska proletariaatti oli kiusannut krokotiilia alakoulussa, ja krokotiili oli padonnut nämä tunteet sisäänsä. Krokotiili vain odotti viimeistä vallankumousta, vaikka tiesi että kapitalismi olisi se mekanismi joka viimeisen vallankumouksen tulisi lopulta aiheuttamaan, koska hyvät kapitalistit olivat oikeasti marxisteja, koska he halusivat yliladata kapitalismin sen itsensä päälle jotta se romahtaisi. Krokotiililla oli humanistisessa tiedekunnassa professuuri kirjallisuus- ja kulttuuriopinnoista, mikä teki hänestä luontaisesti idyllisen entiteetin kertomaan millaista yksilön elämään sidonnainen käytös tulisi olla.&nbsp;</p><p>&quot;Hypätkää selkääni, ystäväni&quot;, krokotiili sanoi. Ja noh, niin he tekivät. Krokotiili ui metsässä olevaa jokea pitkin vastavirtaan.&nbsp;&nbsp;</p><p>Emma &quot;omatunto&quot; Kari, voihki satunnaisesti: Voih, miksi nuoret miehet syrjäytyvät yhteiskunnassa. Miksi he ovat meidän omia äänestäjiämme! Oikeistokeskiluokkaiset menevät niin hienosti valkoiset kauluspaidat päällä ja kravatit kaulassa ja kantavat oman kortensa kekoon!</p><p>Keskiluokkainen krokotiili vastasi: Koska me keksimme yliopistossa yhden uuden ismin, jolla oikeuttaa yksilön epävarmuus suhteessa omaan identiteettiinsä. Nyt yksilöt saivat olla niin x kuin halusivat, ja se tarkoitti myös sitä, Emma, että jotkut yksilöt halusivat vain olla yhteiskunnan ulkopuolella!</p><p>Ville ihmettyneenä repäisi: Tarkoitatko siis, ettei feminismi olekaan johtanut nykyisten teini-ikäisten tasa-arvoiseen ja miltein ihanteelliseen käyttäytymiseen.&nbsp;</p><p>Timo räkäisi: Hah, pikemminkin se ihanteellinen käyttäyminen on vastareaktio sille, mitä te tarjoatte, Ville.&nbsp;</p><p>Ville murjotti Timolle illistellen.&nbsp;</p><p>Timo jatkoi mesoamistaan: Onko se mikään ihme, kun katselee esimerkiksi twitteriä: Toisella puolella on muka enemmän itsetietoiset pronomini-yksilöt, ja toisella puolella oikeistokeskiluokka, joka kuitenkin on yhtä itsetietoista, mutta ei tarvitse kertoa mitä pronominia englanniksi hänestä tulisi käyttää. Tottakai, yksilö voi valita korostaa yksilöllistä identiteettiään, mutta se ei ole kaiken summa. Oikeisto on havainnut tämän jo kauan sitten, ja siksi heillä ei ole syytä lähteä peliin mukaan.&nbsp;Toiseutta kokevat yksilöt (LGBT/non-binary jne.) ovat oikeasti enkeleitä.&nbsp;</p><p>Kuriositeetti-Kakadu lennähti paikalle kuullessaan Timon puheenvuoron:&nbsp;</p><p>Niin, Ville. Tiedät kyllä, että Jordan Peterson fanipojat redditistä tulevat. Heikki ei ole yksi niistä. Heikki välttelee Petersonia itsekkin. Minuakin kiinnostaisi kuulla sinulta ja myös yleisesti vasemmistolta vastauksen näihin kysymyksiin:</p><p><strong>&quot;Miksi professorit, jotka ovat marxisteja, tulevat keskiluokkaisesta taustasta ja jatkavat elämäänsä keskiluokan yliopistomaailmassa, jos he haluavat korostaa marxistista proletariaatin vallankumousta?&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Mitä yhteistä näillä keskiluokan edustajilla on suomalaiseen proletariaattiin, joka on, varsinkin lähivuosina, alkanut nojata perussuomalaisiin päin?&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Naiset ja Miehet voivat olla nyt feminiinisiä tai maskuliinisia halutessaan. Miksi naiset ja miehet eivät sitä kuitenkaan tunnu haluavan, nyt kun se on sallittu. Miksi ne yksilöt, jotka haluavat, kärsivät yhteiskunnallisista ongelmista ja psykologisista häiriöistä tämän seurauksina? Miksi feminismi ei toimi biologisella tasolla? Miksi Naiset eivät ihastu feministimiehiin?&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Miksi feminismi vaikuttaa humanistis-ateistiselta versiolta kristillisestä avioliittokäsityksestä?&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Miksi feminismi oikeuttaa Jungin animus/anima-possession-tilan?&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Mistä tasa-arvon tahtotila kumpuaa? Miksi oikeistoduunareille ei suoranaisesti ojenneta samoja mahdollisuuksia tähän tasa-arvon tahtotilaan, ilman, että he seuraisivat keskiluokkaisia tasa-arvoa korostavia variantteja? Mikseivät he voi tehdä sitä omasta perspektiivistään niillä arvoilla, mitä he itse haluavat ylläpitää (Oikeistokonservatiiviset arvot)&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Miksi oikeistokeskiluokka ei koe niin suurta stressiä tasa-arvokysymyksissä?&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Onko Orwell vasemmistolle 2 eri asiaa?&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Hätävarakortti jos oikeisto pääsee valtaan&quot; ja &quot;Tapa miten toimia, jos pääsemme valtaan&quot;&nbsp;</strong></p><p><strong>&quot;Onko Orwellilainen kaksoisajattelu vain juonnosta siitä, että feminismi oikeuttaa yksilöä väärinkäyttämään Jungilaista psyykemallia ja siten johtaa yksilön identiteetin patologisoitumiseen, kun yksilö voi olla niin x kuin haluaa?</strong></p><p><strong>&quot;Ajattelivatko Humanistis-yhteiskuntatieteelliset professorit ideologioidensa negatiivisia vaikutuksia, kun ne otettiin käyttöön. Ajattelivatko he sitä, että oikeisto saa nuo kaikki edellä mainitut &quot;hyödykkeet&quot; jo Jeesuksen opetuksista?&quot;&nbsp;</strong></p><p><strong>&quot;Onko vasemmistokeskiluokan käsitys marxismista ottanut mukaan oikeistoduunarit?&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Mitä hyötyä on olla feministi, jos Jungin psyyke-malli on jo vuosikymmeniä esittänyt, että esim. mies tarvitsee feminiinisiä piirteitään kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi? Miksi ne pitää valjastaa tietyn poliittisen organisaation (Vihreiden ja SDP:n) käyttöön? Mitä hyötyä esim. miehelle on olla fyysisesti feminiininen jos hän voi Jungin psyyken mukaan korostaa ajattelussaan feminiinisiä piirteitään ja ulkoistaa ne fyysisenä maskuliinisuutena?&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Miksi asettaa yksilö oikeuttamaan epävarmuutensa yhteiskunnallisella poikkeavuudella, jos siitä ei seuraa hyvää, tai jos yksilön elämään sidonnaiset kyvyt eivät riitä poikkeavuuden tilan ylläpitämiseksi?&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Miksi aggressiivinen feminismi käyttäytyy niin kuin Orwellilainen Junior Anti-sex-league, ja samalla ajaa Enkeleitä (LGBT/Nonbinary/jne.) &quot;seksipositiivisuuteen&quot;, kun enkeleiden ei ollut koskaan tarkoitus harrastaa seksiä?&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Miksi humanististen ja yhteiskunnallisen tiedekunnan akateemikot nimittävät kyseisen proletariaatin etuja ajavia henkilöitä (esim. Halla-aho) rasisteiksi, mutta he eivät itse tarjoa ratkaisua duunareiden kontekstissa tai hankaloittavat sitä korostamalla niin komplekseja ideologioita, ettei edes heidän oma äänestäjäkantansa, vasemmistokeskiluokka, pysy perässä!&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Miksi Judith Butleria seuraavat twitter-käyttäjät kieltävät Jungin, vaikka Butler on kasannut ajatuksensa Jungilta ja Freudilta?&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Luulevatko Butlerilaisen ideologian seuraajat, että oikeistokeskiluokka ei ole itsetietoista? Miksi he olettavat olevansa &quot;niskan päällä&quot;?&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Miksi Humanistis-yhteiskuntatieteelliset tiedekunnat opettavat itsetietoisuutta ja &quot;Ideaa Jumalasta&quot;, kun Jumala on jo?&quot;</strong></p><p>Ville punastui Kuriositeetti-Kakadun kysymyksille. Hän pohdiskeli kysymyksiä jonkin aikaa ja oli juuri vastaamassa, kun Timo ja Heikki sanoivat yhtä aikaa: Vastaus on jo Jeesuksen opetuksissa. Rakkaus ja Sana. Karitsa. Usko. Tiedettä ja järkeä ei tarvita, kun on uskoa ja rakkautta. Pitää olla sana ja sanoma, ja sanoja! Totuutta ei voi rikkoa.</p><p>Kuriositeetti-Kakadu nyökkäsi ja Keskiluokka-Krokotiili katseli ihmeissään ja haltioissaan. He harkitsivat Raamatun sanan lukemista ja muille hyvän tekemistä vaikuttamisen välineenä.&nbsp;</p><p>Tasa-arvo-Tiikeri hyppäsi kaislikosta seurueemme viereen. Se murahti:</p><p>&quot;Grauh, miksi tasa-arvon käsitteellä ei ole tarjottavaa oikeistokeskiluokalle&quot;</p><p>&quot;Koska he ovat jo tasa-arvoisia ja ovat vain omavalintaisesti valinneet perinteiset käyttäytymismaneerit&quot;, Ville sanoi punaposkisena, kun oli oppinut uutta informaatiota Kuriositeetti-kakadulta!</p><p>&quot;Ei voi olla, miksei minulle ole kerrottu&quot;, Tasa-arvo-Tiikeri murahteli.</p><p>&quot;Et ole halunnut kuulla&quot;, Heikki, Timo ja Paavo sanoivat. Anttikin hirnahteli taustalla satunnaisesti. Ah hi hiah hiah!</p><p>Tasa-arvo-Tiikeri oli saanut käskynsä Käsky-Kameleontilta: Hän vaikutti ylempänä yhteiskuntarakenteissa, ja ohjasi Keskiluokka-krokotiilia ja Tasa-arvo-Tiikeriä.</p><p>Käsky-kameleontti näki edellä mainituissa ideologioissa vain välinearvon, jolla pystyi muuttamaan yhteiskuntaa!</p><p>Monet ongelmat olivatkin syntyneet vasemmistokeskiluokan kontekstissa siitä, että Käsky-kameleontin välinearvon käsite oli saanut suuret mittasuhteet, kun yksilöt olivat aidosti ajatelleet tekevänsä hyvää, mutta taustalla olikin vain vääristynyttä ideologiaa, sen sijaan, että aidosti vain rakastettaisiin rakkautta ja rauhaa!</p><p>&quot;Hiivatin käskykameleontti, juksasi meitä oikein urakalla&quot;, Emma &quot;Omatunto&quot; Kari rääkäisi.</p><p>&quot;No niinpä!&quot;, Ville tokaisi.&nbsp;</p><p>Seurueemme jatkoi matkaansa naureskellen ja kinkkujuustorullia syöden. Paitsi Emma ja Ville, joiden suussa vegejuustorullat natisivat oikein urakalla!&nbsp;</p><p>Heikki sanoi hassusti lopuksi: Katsokaa ympärillenne, Jumalan lapset, sillä aina kaikki ei ole sitä miltä ne näyttävät! Sen saatte nähdä myös kirjoituksistani!&nbsp;</p><p>Sen pituinen se! Rakkautta, uu jee jee beibe jee jee jee!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oli sydäntä lämmittävä kesäpäivä. Aamukin vielä. 

Tarja Halonen herätteli tarinamme pikku vesseleitä sängyistään eduskuntatalolla.

"Ville, Heikki, Paavo, Timo, Touko, Emma, Antti, on aika herätä!", Tarja huutaa lurautti aamun koittaessa. 

"Paavo, tein sinulle oikein kinkkujuustorulliakin, kun niistä niin pidät! Ja kokeilin nyt tätä uutta vegejuustorullaakin, kun Ville ja Emma minulle sitä suosittelivat. Tulkaa ottamaan tarjottimesta!"

Paavo suorastaan kehräsi kuullessaan uutiset: Hän käänteli päätään niin että paidan kauluskin oikein rouskui, ja sitten iski kiinni tarjottimeen hiiripöllön lailla. Hän otti ensimmäiseksi keskeltä kinkkujuustorullan, ja sitten vasemmalta vegejuustorullan.

Tämä oli tietenkin kirjoittajan salainen viesti, jonka tehtävänä oli osoittaa, että Paavon tulisi tasapainoilla keskusta-vasemmiston välillä ja samalla ylläpitää konservatiivisia mielipiteitä sieltä käsin. Vasemmistoa tulisi ohjata identiteetti-politiikasta poispäin takaisin perinteisen vasemmiston rooleihin: Vähempiosaisten aseman parantamiseen. Perussuomalaiset tulisivat joka tapauksessa voittamaan tulevaisuudessa duunariäänestäjien äänet, joten kyse olisi vain vasemmistolle kohdistuvan vahingon kontrolloinnista. 

Samaan aikaan Ville, luonnollisesti, taiteili etuhiuksiaan strategisen huolettomiksi vessassa. Emma totesi: Olisi hiuskaa jos sinullekin leikattaisiin joskus semmoinen miehekäs jenkkisiili!

Antti Rinne, suomen eduskunnan Hessu Hopo, hirnahteli Emman nokkelalle sutkautukselle! Ah hi hiah hiah.

"Miksi emme vain rakastaisi toisiamme?", Heikki kysyi kädet levällään. 

"Lukekaa minun tekstejäni, ja Jeesuksen opetuksia, niissä on kaikki tieto mitä tässä maailmassa tarvitaan. Hiiteen politiikka ja ideologiat, tehkää Jumalan tahtoa: Johtakaa ihmisiä Jumalan luo ja rakastaa Jumalaa koko sydämmestänne ja Lähimmäistä niin kuin itseänne. Levittäkää Sanaa. Rakkaus ja Sana on teidän aseenne, ja mitään se ei ota keneltäkään pois. En ole teidän vihollisenne, tulen rakkauden ja rauhan nimeen.", Heikki neuvoi lukijoitaan. 

Kukaan ei tiennyt miksi emme voineet vain rakastaa toisiamme, mutta yksi asia oli varmaa: Touko Aallon mainostamat feta-burgerit grilli 21:sellä eivät olleet yhtä hyviä kuin auraranskalaiset.

Tarinan herttainen konkkaronkka kiiti kohti eduskuntatalon läheisyydessä olevaa metsää! Metsässä heitä odotti Keskiluokkainen krokotiili:

Krokotiililla oli Marxistiprofessorille tyypilliset ympyrälasit, ja hän vihasi kapitalisteja, mutta ei auttanut kuitenkaan vähempiosaisia, eikä korostanut proletariaatin aseman parantamista niin kuin Marx, koska proletariaatti oli kiusannut krokotiilia alakoulussa, ja krokotiili oli padonnut nämä tunteet sisäänsä. Krokotiili vain odotti viimeistä vallankumousta, vaikka tiesi että kapitalismi olisi se mekanismi joka viimeisen vallankumouksen tulisi lopulta aiheuttamaan, koska hyvät kapitalistit olivat oikeasti marxisteja, koska he halusivat yliladata kapitalismin sen itsensä päälle jotta se romahtaisi. Krokotiililla oli humanistisessa tiedekunnassa professuuri kirjallisuus- ja kulttuuriopinnoista, mikä teki hänestä luontaisesti idyllisen entiteetin kertomaan millaista yksilön elämään sidonnainen käytös tulisi olla. 

"Hypätkää selkääni, ystäväni", krokotiili sanoi. Ja noh, niin he tekivät. Krokotiili ui metsässä olevaa jokea pitkin vastavirtaan.  

Emma "omatunto" Kari, voihki satunnaisesti: Voih, miksi nuoret miehet syrjäytyvät yhteiskunnassa. Miksi he ovat meidän omia äänestäjiämme! Oikeistokeskiluokkaiset menevät niin hienosti valkoiset kauluspaidat päällä ja kravatit kaulassa ja kantavat oman kortensa kekoon!

Keskiluokkainen krokotiili vastasi: Koska me keksimme yliopistossa yhden uuden ismin, jolla oikeuttaa yksilön epävarmuus suhteessa omaan identiteettiinsä. Nyt yksilöt saivat olla niin x kuin halusivat, ja se tarkoitti myös sitä, Emma, että jotkut yksilöt halusivat vain olla yhteiskunnan ulkopuolella!

Ville ihmettyneenä repäisi: Tarkoitatko siis, ettei feminismi olekaan johtanut nykyisten teini-ikäisten tasa-arvoiseen ja miltein ihanteelliseen käyttäytymiseen. 

Timo räkäisi: Hah, pikemminkin se ihanteellinen käyttäyminen on vastareaktio sille, mitä te tarjoatte, Ville. 

Ville murjotti Timolle illistellen. 

Timo jatkoi mesoamistaan: Onko se mikään ihme, kun katselee esimerkiksi twitteriä: Toisella puolella on muka enemmän itsetietoiset pronomini-yksilöt, ja toisella puolella oikeistokeskiluokka, joka kuitenkin on yhtä itsetietoista, mutta ei tarvitse kertoa mitä pronominia englanniksi hänestä tulisi käyttää. Tottakai, yksilö voi valita korostaa yksilöllistä identiteettiään, mutta se ei ole kaiken summa. Oikeisto on havainnut tämän jo kauan sitten, ja siksi heillä ei ole syytä lähteä peliin mukaan. Toiseutta kokevat yksilöt (LGBT/non-binary jne.) ovat oikeasti enkeleitä. 

Kuriositeetti-Kakadu lennähti paikalle kuullessaan Timon puheenvuoron: 

Niin, Ville. Tiedät kyllä, että Jordan Peterson fanipojat redditistä tulevat. Heikki ei ole yksi niistä. Heikki välttelee Petersonia itsekkin. Minuakin kiinnostaisi kuulla sinulta ja myös yleisesti vasemmistolta vastauksen näihin kysymyksiin:

"Miksi professorit, jotka ovat marxisteja, tulevat keskiluokkaisesta taustasta ja jatkavat elämäänsä keskiluokan yliopistomaailmassa, jos he haluavat korostaa marxistista proletariaatin vallankumousta?"

"Mitä yhteistä näillä keskiluokan edustajilla on suomalaiseen proletariaattiin, joka on, varsinkin lähivuosina, alkanut nojata perussuomalaisiin päin?"

"Naiset ja Miehet voivat olla nyt feminiinisiä tai maskuliinisia halutessaan. Miksi naiset ja miehet eivät sitä kuitenkaan tunnu haluavan, nyt kun se on sallittu. Miksi ne yksilöt, jotka haluavat, kärsivät yhteiskunnallisista ongelmista ja psykologisista häiriöistä tämän seurauksina? Miksi feminismi ei toimi biologisella tasolla? Miksi Naiset eivät ihastu feministimiehiin?"

"Miksi feminismi vaikuttaa humanistis-ateistiselta versiolta kristillisestä avioliittokäsityksestä?"

"Miksi feminismi oikeuttaa Jungin animus/anima-possession-tilan?"

"Mistä tasa-arvon tahtotila kumpuaa? Miksi oikeistoduunareille ei suoranaisesti ojenneta samoja mahdollisuuksia tähän tasa-arvon tahtotilaan, ilman, että he seuraisivat keskiluokkaisia tasa-arvoa korostavia variantteja? Mikseivät he voi tehdä sitä omasta perspektiivistään niillä arvoilla, mitä he itse haluavat ylläpitää (Oikeistokonservatiiviset arvot)"

"Miksi oikeistokeskiluokka ei koe niin suurta stressiä tasa-arvokysymyksissä?"

"Onko Orwell vasemmistolle 2 eri asiaa?"

"Hätävarakortti jos oikeisto pääsee valtaan" ja "Tapa miten toimia, jos pääsemme valtaan" 

"Onko Orwellilainen kaksoisajattelu vain juonnosta siitä, että feminismi oikeuttaa yksilöä väärinkäyttämään Jungilaista psyykemallia ja siten johtaa yksilön identiteetin patologisoitumiseen, kun yksilö voi olla niin x kuin haluaa?

"Ajattelivatko Humanistis-yhteiskuntatieteelliset professorit ideologioidensa negatiivisia vaikutuksia, kun ne otettiin käyttöön. Ajattelivatko he sitä, että oikeisto saa nuo kaikki edellä mainitut "hyödykkeet" jo Jeesuksen opetuksista?" 

"Onko vasemmistokeskiluokan käsitys marxismista ottanut mukaan oikeistoduunarit?"

"Mitä hyötyä on olla feministi, jos Jungin psyyke-malli on jo vuosikymmeniä esittänyt, että esim. mies tarvitsee feminiinisiä piirteitään kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi? Miksi ne pitää valjastaa tietyn poliittisen organisaation (Vihreiden ja SDP:n) käyttöön? Mitä hyötyä esim. miehelle on olla fyysisesti feminiininen jos hän voi Jungin psyyken mukaan korostaa ajattelussaan feminiinisiä piirteitään ja ulkoistaa ne fyysisenä maskuliinisuutena?"

"Miksi asettaa yksilö oikeuttamaan epävarmuutensa yhteiskunnallisella poikkeavuudella, jos siitä ei seuraa hyvää, tai jos yksilön elämään sidonnaiset kyvyt eivät riitä poikkeavuuden tilan ylläpitämiseksi?"

"Miksi aggressiivinen feminismi käyttäytyy niin kuin Orwellilainen Junior Anti-sex-league, ja samalla ajaa Enkeleitä (LGBT/Nonbinary/jne.) "seksipositiivisuuteen", kun enkeleiden ei ollut koskaan tarkoitus harrastaa seksiä?"

"Miksi humanististen ja yhteiskunnallisen tiedekunnan akateemikot nimittävät kyseisen proletariaatin etuja ajavia henkilöitä (esim. Halla-aho) rasisteiksi, mutta he eivät itse tarjoa ratkaisua duunareiden kontekstissa tai hankaloittavat sitä korostamalla niin komplekseja ideologioita, ettei edes heidän oma äänestäjäkantansa, vasemmistokeskiluokka, pysy perässä!"

"Miksi Judith Butleria seuraavat twitter-käyttäjät kieltävät Jungin, vaikka Butler on kasannut ajatuksensa Jungilta ja Freudilta?"

"Luulevatko Butlerilaisen ideologian seuraajat, että oikeistokeskiluokka ei ole itsetietoista? Miksi he olettavat olevansa "niskan päällä"?"

"Miksi Humanistis-yhteiskuntatieteelliset tiedekunnat opettavat itsetietoisuutta ja "Ideaa Jumalasta", kun Jumala on jo?"

Ville punastui Kuriositeetti-Kakadun kysymyksille. Hän pohdiskeli kysymyksiä jonkin aikaa ja oli juuri vastaamassa, kun Timo ja Heikki sanoivat yhtä aikaa: Vastaus on jo Jeesuksen opetuksissa. Rakkaus ja Sana. Karitsa. Usko. Tiedettä ja järkeä ei tarvita, kun on uskoa ja rakkautta. Pitää olla sana ja sanoma, ja sanoja! Totuutta ei voi rikkoa.

Kuriositeetti-Kakadu nyökkäsi ja Keskiluokka-Krokotiili katseli ihmeissään ja haltioissaan. He harkitsivat Raamatun sanan lukemista ja muille hyvän tekemistä vaikuttamisen välineenä. 

Tasa-arvo-Tiikeri hyppäsi kaislikosta seurueemme viereen. Se murahti:

"Grauh, miksi tasa-arvon käsitteellä ei ole tarjottavaa oikeistokeskiluokalle"

"Koska he ovat jo tasa-arvoisia ja ovat vain omavalintaisesti valinneet perinteiset käyttäytymismaneerit", Ville sanoi punaposkisena, kun oli oppinut uutta informaatiota Kuriositeetti-kakadulta!

"Ei voi olla, miksei minulle ole kerrottu", Tasa-arvo-Tiikeri murahteli.

"Et ole halunnut kuulla", Heikki, Timo ja Paavo sanoivat. Anttikin hirnahteli taustalla satunnaisesti. Ah hi hiah hiah!

Tasa-arvo-Tiikeri oli saanut käskynsä Käsky-Kameleontilta: Hän vaikutti ylempänä yhteiskuntarakenteissa, ja ohjasi Keskiluokka-krokotiilia ja Tasa-arvo-Tiikeriä.

Käsky-kameleontti näki edellä mainituissa ideologioissa vain välinearvon, jolla pystyi muuttamaan yhteiskuntaa!

Monet ongelmat olivatkin syntyneet vasemmistokeskiluokan kontekstissa siitä, että Käsky-kameleontin välinearvon käsite oli saanut suuret mittasuhteet, kun yksilöt olivat aidosti ajatelleet tekevänsä hyvää, mutta taustalla olikin vain vääristynyttä ideologiaa, sen sijaan, että aidosti vain rakastettaisiin rakkautta ja rauhaa!

"Hiivatin käskykameleontti, juksasi meitä oikein urakalla", Emma "Omatunto" Kari rääkäisi.

"No niinpä!", Ville tokaisi. 

Seurueemme jatkoi matkaansa naureskellen ja kinkkujuustorullia syöden. Paitsi Emma ja Ville, joiden suussa vegejuustorullat natisivat oikein urakalla! 

Heikki sanoi hassusti lopuksi: Katsokaa ympärillenne, Jumalan lapset, sillä aina kaikki ei ole sitä miltä ne näyttävät! Sen saatte nähdä myös kirjoituksistani! 

Sen pituinen se! Rakkautta, uu jee jee beibe jee jee jee!

 

 

]]>
0 http://heikkikariluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256894-ville-niiniston-ja-muiden-vesseleiden-seikkailu-keskiluokka-krokotiilin-selassa#comments Politiikka SDP Suomi Vihreät Yhteiskunta Thu, 14 Jun 2018 12:57:29 +0000 Heikki Kariluoma http://heikkikariluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256894-ville-niiniston-ja-muiden-vesseleiden-seikkailu-keskiluokka-krokotiilin-selassa
SDP vahvasti matkalla hallituksen muodostajaksi http://niemimatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256861-sdp-vahvasti-matkalla-hallituksen-muodostajaksi <p>Hesarin <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10253614">tuore gallup</a> kertoo, että SDP:stä saattaa hyvinkin tulla suurin puolue seuraavissa vaaleissa. SDP on nyt ainoa puolue, jonka kannatus on yli 20 prosentissa. Siinä on nyt muille puolueille haastetta.</p><p>Hyvä että on haastetta. Nykyisillä hallituspuolueilla lienee parhaat mahdollisuudet todellisiin tekoihin jotta kannatus nousee. Mitä he siis tekevät?</p><p>Hiljattain oli blokikirjoitus Antti Rinteestä ja eläkeläisten satasen korotuksesta. Kumpa tuo ei toteutuisi. Mutta eihän sitä tiedä miten käy jos Rinne ja SDP pääsevät hallitusta muodostamaan.</p><p>Miettikää siis tarkkaan ketä kannatatte ja ketä tulevissa vaaleissa äänestätte. En tarkoita etteikö Rinnettä saisi kannattaa, mutta vaikka kannattaakin niin Rinteen/SDP:n äänestäminen ei välttämättä ole paras vaihtoehto.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hesarin tuore gallup kertoo, että SDP:stä saattaa hyvinkin tulla suurin puolue seuraavissa vaaleissa. SDP on nyt ainoa puolue, jonka kannatus on yli 20 prosentissa. Siinä on nyt muille puolueille haastetta.

Hyvä että on haastetta. Nykyisillä hallituspuolueilla lienee parhaat mahdollisuudet todellisiin tekoihin jotta kannatus nousee. Mitä he siis tekevät?

Hiljattain oli blokikirjoitus Antti Rinteestä ja eläkeläisten satasen korotuksesta. Kumpa tuo ei toteutuisi. Mutta eihän sitä tiedä miten käy jos Rinne ja SDP pääsevät hallitusta muodostamaan.

Miettikää siis tarkkaan ketä kannatatte ja ketä tulevissa vaaleissa äänestätte. En tarkoita etteikö Rinnettä saisi kannattaa, mutta vaikka kannattaakin niin Rinteen/SDP:n äänestäminen ei välttämättä ole paras vaihtoehto.

]]>
29 http://niemimatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256861-sdp-vahvasti-matkalla-hallituksen-muodostajaksi#comments Keskusta Kokoomus SDP Siniset Vaalivoitto Thu, 14 Jun 2018 02:54:53 +0000 Matti Niemi http://niemimatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256861-sdp-vahvasti-matkalla-hallituksen-muodostajaksi
Vastine Paateron ja Tuomiojan asevastaiseen sekä epäisänmaalliseen kirjoitukseen http://samulivoutila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256633-vastine-paateron-ja-tuomiojan-asevastaiseen-seka-epaisanmaalliseen-kirjoitukseen <p>Sirpa Paatero (sd) ja Erkki Tuomioja (sd) <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005711798.html">julkaisivat</a> 9.6.2018 Helsingin Sanomissa heille tyypilliseen asevastaiseen politikointiin liittyvän asenteellisen ja valheellisen mielipidekirjoituksen koskien aseenomistusta Suomessa. Kirjoitus sisältää sen verran paljon väittämiä tai muunneltua totuutta, että ajattelimme hieman oikaista heidän epäisänmaallisia tekstejään.</p><p>Väite: &quot;<em>EUROOPAN UNIONIN ampuma-asedirektiivin tarkoituksena on huolehtia siitä, että ampuma-aseiden sisämarkkinat toteutuvat ja EU-kansalaisten turvallisuus taataan</em>.&quot;<br /><br />Euroopan maiden kansalaisia on viimevuosina kohdannut useita ampumavälikohtauksia, joissa on käytetty luvattomia sarjatuliaseita, jotka eivät ole peräisin yksityisiltä kansalaisilta, vaan rikollisin keinoin Schengen-alueella valmistetuista tai tuoduista entisistä sotilasaseista. Tällaisiin aseisiin ei voida vaikuttaa vaikeuttamalla yksityistä aseenomistusta missään Euroopan maassa, vaan ainoa keino on parantaa rajavalvontaa ja poliisien resursseja. Tätä ei tietenkään Paatero ja Tuomioja halua myöntää, sillä heille rehellisten aseenomistajien kiusaaminen on tärkeämpää kuin rikolliset.</p><p>Väite: &quot;<em>Lähtökohtana on estää erityisen vaarallisten aseiden ja niiden osien päätyminen vääriin käsiin</em>.&quot;<br /><br />Yksityisillä kansalaisilla ei ole hallussaan erityisen vaarallisia ampuma-aseita, eikä siviiliaseilla ole tehty vakavia joukkosurmia. Yksityinen aseenomistus ei ole uhka yleiselle turvallisuudelle ja järjestykselle. Päinvastoin. Yksityinen aseenomistus parantaa kokonaisturvallisuutta ja kykyämme suojata maatamme, läheisiä ja omaisuutta.<br /><br />Väite: &quot;<em>Toisin kuin ammunta- ja aseharrastajien lähettämässä runsaassa palautteessa väitetään, esitys ei millään tavoin vaikeuta Suomen eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen laajaa reserviläistoimintaa</em>.&quot;<br /><br />Esitys toteutuessaan estää yhdistyksiä hankkimasta puoliautomaattikivääreitä normaalikokoisilla lippailla ja antaa vain MPK:lle oikeuden järjestää reserviläisammuntoja nykyisellä tasolla. Tämä taas alentaa reserviläisten kenttäkelpoisuutta, heikentää kokonaisturvallisuuttamme ja kykyämme reagoida erilaisiin uhkiin nopeasti. Kenties tämä on Paateron ja Tuomiojan tarkoitus?<br />&nbsp;</p><p>Väite: &quot;<em>Harhaanjohtavinta toimeenpanolakia vastustavassa kampanjoinnissa on pyrkimys antaa täysin virheellinen käsitys, että Suomen puolustusjärjestelmä ja reservin kouluttaminen perustuisivat joiltain osin reserviläisten kotona säilyttämiin aseisiin</em>.&quot;<br /><br />Puolustusvoimien resursseja kouluttaa ja ylläpitää reservin ampumataitoa on viime vuosikymmenenä rapautettu mittavasti, jolloin läheskään kaikkia sijoitettuja reserviläisiä ei voida kouluttaa eikä heidän muitakaan reserviläistaitoja voida ylläpitää. Ainoastaan MPK:n ja reserviläisyhdistysten toteuttama vapaaehtoinen ja omakustanteinen koulutus ylläpitää reservin taitoja. Tämä on fakta, jonka myös puolustusvoimien kenttäväki tietää. Ampumataito säilyy ja kehittyy vain ampumalla, ei kirjekursseilla.<br />&nbsp;</p><p>Väite: &quot;<em>Suomen puolustusjärjestelmä ei ole milloinkaan perustunut yksityiseen aseenomistukseen. Tällä ei ole myöskään merkitystä valmiuden ylläpidon kannalta. Puolustusvoimat kykenee varustamaan sekä kouluttamaan ammattitaitoisesti ja vastuullisesti kaikki sodan ajan joukot</em>.&quot;<br /><br />Ei aiemmin, nykyään kyllä, koska puolustusvoimien resurssit ovat ajettu niin ahtaalle. Puolustusvoimat ei kykene asianmukaisesti varustamaan saati kouluttamaan läheskään kaikkia sodan ajan joukkoja, koska sillä ei ole riittäviä henkilöstö tai kalustoresursseja. Aktiivisten reserviläisten omakustanteisesti hankkima varustus on laadullisesti jopa puolustusvoimien varastoissa makaavaa varustusta laadukkaampaa. Tämän vuoksi aktiivisia reserviläisiä tulee palkita, ei rangaista.<br /><br />Väite: &quot;<em>Ampuma-aseharrastukselle ei ole tarvetta esittää maanpuolustuksellista oikeutusta tai yhtymäkohtaa. Myöskään reserviläisten sijoittaminen sodan ajan joukkoihin ei perustu ampumataitoon. Sodan ajan suorituskyvyn kannalta merkitystä on yksilön toimintakyvyllä, joka on laaja kokonaisuus. Tässä ampuma&shy;taito on toki eräs &ndash; jokseenkin pieni &ndash; osatekijä</em>.&quot;<br /><br />Ampuma-aseharrastus nimenomaan on maanpuolustuksellisesti merkittävä asia. Se parantaa yhteishenkeä ja motivaatiota. Yksilön toimintakyvyn kannalta ammuntaharrastus on merkittävä tekijä, koska varsinkin rasituksen alainen ammunta on todella fyysinen laji. Se parantaa siis toimintakykyä monella tasolla. <em>Ampumataito on sotilaan yksittäisistä taidoista merkittävin</em>.<br />&nbsp;</p><p>Väite: &quot;<em>Väärä on myös käsitys siitä, että yksityisillä aseilla voisi olla merkitystä sodan aikana hyödynnettävinä sotavarusteina. Yksityisille aseille ei kyetä järjestämään huoltoa, varaosia tai edes sopivia patruunoita. Tällainen sekalaiskalusto muodostaisi todennäköisesti logistisen kaaoksen</em>.&quot;<br /><br />Suuri osa reserviläisten käyttämää kalustoa käyttää samaa ampumatarviketta kuin puolustusvoimienkin aseet. Logistiikka on taito- ja tahtolaji. Kaikki on järjestettävissä, kun siviilipuolen resurssit ja logistiikkaketju toimii yhdessä puolustusvoimien kanssa. Sotiemme sankarit kykenivät tähän, miksi me emme?<br /><br />&nbsp;</p><p>&quot;<em>Lukuisissa palautteissa on korostettu, kuinka suuri aseita harrastava yhteisö Suomessa on. Poliisin asetilastoa tarkastelemalla nähdään kuitenkin se, että niin sanottu reserviläis&shy;ammunta on pienen vähemmistön harrastus. Tämä vähemmistö on ikärakenteeltaan sellainen, ettei sen varaan rakenneta todellisia suorituskykyjä</em>.&quot;<br /><br />Kirjoittajilla ei liene mitään käsitystä siitä mistä suorituskyky muodostuu. Yhteishenki, yhdessä tekeminen ja sen tuoma motivaatio on voima, jota ei kannata aliarvioida. Ammuntaharrastus kiehtoo nuoria ja varsinkin nuoret naiset hakeutuvat tällä hetkellä vapaaehtoiseen asepalvelukseen sankoin joukoin. Kun katsoo MPK:n järjestämiä koulutuksia ja koulutusvuorokausia JA reserviläisyhdistysten omaa toimintaa, voidaan sanoa, että harrastajamäärät ovat vain nousussa. Ja ymmärtääkseni demokratiassa myös pienillä vähemmistöilläkin on oikeus harrastaa niitä harrasteita, joita kokevat omakseen. Miksi kirjoittajien mielestä pienen vähemmistön harrastus pitäisi kieltää tai vaikeuttaa? Suomi niittää mainetta maailmalla niin practicalissa, haulikko- ja kasa-ammunnassa. Väitteissä heijastuu yleinen asevastaisuus ja pelaaminen maanpuolustuksen heikentämiseen, jota väitteillä tosiasiallisesti halutaan hakea.</p><p><br />&quot;<em>Lakiluonnoksen mukaan aktiivinen reserviläinen voisi jatkossa saada aseluvan direktiivissä kiellettyyn ampuma-aseeseen tietyin edellytyksin. Eduskuntakäsittelyssä on syytä perehtyä tarkasti siihen, millaisia nämä edellytykset olisivat ja onko tällainen lupakategoria ylipäätään tarpeellinen. Näkemyksemme on, että niin aselain kuin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain kohdalla on pyydettävä myös perustuslakivaliokunnan lausunto</em>.&quot;<br /><br />Tällainen lupakategoria on ehdottoman tarpeellinen. Eduskuntakäsittelyssä olisi syytä myös perehtyä tarkasti siihen, onko tällaiset isänmaanvastaiset ulostulot kansanedustajilta tarpeellisia ja keiltä ne on tilattu. Herää kysymys siitä, yrittääkö ulkopuolinentaho puuttua suomalaiseen maanpuolustukseen vaikuttamalla kansanedustajiin? Kenen asialla kansanedustajat ovat ja kenen tosiallisia tarpeita he palvelevat?</p><p>Eduskunnan tehtävä on palvella kansaa ja sen hyvinvointia. Ei tehdä epäisänmaallista politiikkaa. Toivottavasti kansalaiset muistavat tämän myös äänestyspaikoilla seuraavissa eduskuntavaaleissa.</p><p><em>Kuopiossa, 10.6.2018</em></p><p><em>Aktiiviset reserviläiset,</em></p><p><em>Samuli Voutila ja Esa Nyyssönen &nbsp;</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sirpa Paatero (sd) ja Erkki Tuomioja (sd) julkaisivat 9.6.2018 Helsingin Sanomissa heille tyypilliseen asevastaiseen politikointiin liittyvän asenteellisen ja valheellisen mielipidekirjoituksen koskien aseenomistusta Suomessa. Kirjoitus sisältää sen verran paljon väittämiä tai muunneltua totuutta, että ajattelimme hieman oikaista heidän epäisänmaallisia tekstejään.

Väite: "EUROOPAN UNIONIN ampuma-asedirektiivin tarkoituksena on huolehtia siitä, että ampuma-aseiden sisämarkkinat toteutuvat ja EU-kansalaisten turvallisuus taataan."

Euroopan maiden kansalaisia on viimevuosina kohdannut useita ampumavälikohtauksia, joissa on käytetty luvattomia sarjatuliaseita, jotka eivät ole peräisin yksityisiltä kansalaisilta, vaan rikollisin keinoin Schengen-alueella valmistetuista tai tuoduista entisistä sotilasaseista. Tällaisiin aseisiin ei voida vaikuttaa vaikeuttamalla yksityistä aseenomistusta missään Euroopan maassa, vaan ainoa keino on parantaa rajavalvontaa ja poliisien resursseja. Tätä ei tietenkään Paatero ja Tuomioja halua myöntää, sillä heille rehellisten aseenomistajien kiusaaminen on tärkeämpää kuin rikolliset.

Väite: "Lähtökohtana on estää erityisen vaarallisten aseiden ja niiden osien päätyminen vääriin käsiin."

Yksityisillä kansalaisilla ei ole hallussaan erityisen vaarallisia ampuma-aseita, eikä siviiliaseilla ole tehty vakavia joukkosurmia. Yksityinen aseenomistus ei ole uhka yleiselle turvallisuudelle ja järjestykselle. Päinvastoin. Yksityinen aseenomistus parantaa kokonaisturvallisuutta ja kykyämme suojata maatamme, läheisiä ja omaisuutta.

Väite: "Toisin kuin ammunta- ja aseharrastajien lähettämässä runsaassa palautteessa väitetään, esitys ei millään tavoin vaikeuta Suomen eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen laajaa reserviläistoimintaa."

Esitys toteutuessaan estää yhdistyksiä hankkimasta puoliautomaattikivääreitä normaalikokoisilla lippailla ja antaa vain MPK:lle oikeuden järjestää reserviläisammuntoja nykyisellä tasolla. Tämä taas alentaa reserviläisten kenttäkelpoisuutta, heikentää kokonaisturvallisuuttamme ja kykyämme reagoida erilaisiin uhkiin nopeasti. Kenties tämä on Paateron ja Tuomiojan tarkoitus?
 

Väite: "Harhaanjohtavinta toimeenpanolakia vastustavassa kampanjoinnissa on pyrkimys antaa täysin virheellinen käsitys, että Suomen puolustusjärjestelmä ja reservin kouluttaminen perustuisivat joiltain osin reserviläisten kotona säilyttämiin aseisiin."

Puolustusvoimien resursseja kouluttaa ja ylläpitää reservin ampumataitoa on viime vuosikymmenenä rapautettu mittavasti, jolloin läheskään kaikkia sijoitettuja reserviläisiä ei voida kouluttaa eikä heidän muitakaan reserviläistaitoja voida ylläpitää. Ainoastaan MPK:n ja reserviläisyhdistysten toteuttama vapaaehtoinen ja omakustanteinen koulutus ylläpitää reservin taitoja. Tämä on fakta, jonka myös puolustusvoimien kenttäväki tietää. Ampumataito säilyy ja kehittyy vain ampumalla, ei kirjekursseilla.
 

Väite: "Suomen puolustusjärjestelmä ei ole milloinkaan perustunut yksityiseen aseenomistukseen. Tällä ei ole myöskään merkitystä valmiuden ylläpidon kannalta. Puolustusvoimat kykenee varustamaan sekä kouluttamaan ammattitaitoisesti ja vastuullisesti kaikki sodan ajan joukot."

Ei aiemmin, nykyään kyllä, koska puolustusvoimien resurssit ovat ajettu niin ahtaalle. Puolustusvoimat ei kykene asianmukaisesti varustamaan saati kouluttamaan läheskään kaikkia sodan ajan joukkoja, koska sillä ei ole riittäviä henkilöstö tai kalustoresursseja. Aktiivisten reserviläisten omakustanteisesti hankkima varustus on laadullisesti jopa puolustusvoimien varastoissa makaavaa varustusta laadukkaampaa. Tämän vuoksi aktiivisia reserviläisiä tulee palkita, ei rangaista.

Väite: "Ampuma-aseharrastukselle ei ole tarvetta esittää maanpuolustuksellista oikeutusta tai yhtymäkohtaa. Myöskään reserviläisten sijoittaminen sodan ajan joukkoihin ei perustu ampumataitoon. Sodan ajan suorituskyvyn kannalta merkitystä on yksilön toimintakyvyllä, joka on laaja kokonaisuus. Tässä ampuma­taito on toki eräs – jokseenkin pieni – osatekijä."

Ampuma-aseharrastus nimenomaan on maanpuolustuksellisesti merkittävä asia. Se parantaa yhteishenkeä ja motivaatiota. Yksilön toimintakyvyn kannalta ammuntaharrastus on merkittävä tekijä, koska varsinkin rasituksen alainen ammunta on todella fyysinen laji. Se parantaa siis toimintakykyä monella tasolla. Ampumataito on sotilaan yksittäisistä taidoista merkittävin.
 

Väite: "Väärä on myös käsitys siitä, että yksityisillä aseilla voisi olla merkitystä sodan aikana hyödynnettävinä sotavarusteina. Yksityisille aseille ei kyetä järjestämään huoltoa, varaosia tai edes sopivia patruunoita. Tällainen sekalaiskalusto muodostaisi todennäköisesti logistisen kaaoksen."

Suuri osa reserviläisten käyttämää kalustoa käyttää samaa ampumatarviketta kuin puolustusvoimienkin aseet. Logistiikka on taito- ja tahtolaji. Kaikki on järjestettävissä, kun siviilipuolen resurssit ja logistiikkaketju toimii yhdessä puolustusvoimien kanssa. Sotiemme sankarit kykenivät tähän, miksi me emme?

 

"Lukuisissa palautteissa on korostettu, kuinka suuri aseita harrastava yhteisö Suomessa on. Poliisin asetilastoa tarkastelemalla nähdään kuitenkin se, että niin sanottu reserviläis­ammunta on pienen vähemmistön harrastus. Tämä vähemmistö on ikärakenteeltaan sellainen, ettei sen varaan rakenneta todellisia suorituskykyjä."

Kirjoittajilla ei liene mitään käsitystä siitä mistä suorituskyky muodostuu. Yhteishenki, yhdessä tekeminen ja sen tuoma motivaatio on voima, jota ei kannata aliarvioida. Ammuntaharrastus kiehtoo nuoria ja varsinkin nuoret naiset hakeutuvat tällä hetkellä vapaaehtoiseen asepalvelukseen sankoin joukoin. Kun katsoo MPK:n järjestämiä koulutuksia ja koulutusvuorokausia JA reserviläisyhdistysten omaa toimintaa, voidaan sanoa, että harrastajamäärät ovat vain nousussa. Ja ymmärtääkseni demokratiassa myös pienillä vähemmistöilläkin on oikeus harrastaa niitä harrasteita, joita kokevat omakseen. Miksi kirjoittajien mielestä pienen vähemmistön harrastus pitäisi kieltää tai vaikeuttaa? Suomi niittää mainetta maailmalla niin practicalissa, haulikko- ja kasa-ammunnassa. Väitteissä heijastuu yleinen asevastaisuus ja pelaaminen maanpuolustuksen heikentämiseen, jota väitteillä tosiasiallisesti halutaan hakea.


"Lakiluonnoksen mukaan aktiivinen reserviläinen voisi jatkossa saada aseluvan direktiivissä kiellettyyn ampuma-aseeseen tietyin edellytyksin. Eduskuntakäsittelyssä on syytä perehtyä tarkasti siihen, millaisia nämä edellytykset olisivat ja onko tällainen lupakategoria ylipäätään tarpeellinen. Näkemyksemme on, että niin aselain kuin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain kohdalla on pyydettävä myös perustuslakivaliokunnan lausunto."

Tällainen lupakategoria on ehdottoman tarpeellinen. Eduskuntakäsittelyssä olisi syytä myös perehtyä tarkasti siihen, onko tällaiset isänmaanvastaiset ulostulot kansanedustajilta tarpeellisia ja keiltä ne on tilattu. Herää kysymys siitä, yrittääkö ulkopuolinentaho puuttua suomalaiseen maanpuolustukseen vaikuttamalla kansanedustajiin? Kenen asialla kansanedustajat ovat ja kenen tosiallisia tarpeita he palvelevat?

Eduskunnan tehtävä on palvella kansaa ja sen hyvinvointia. Ei tehdä epäisänmaallista politiikkaa. Toivottavasti kansalaiset muistavat tämän myös äänestyspaikoilla seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Kuopiossa, 10.6.2018

Aktiiviset reserviläiset,

Samuli Voutila ja Esa Nyyssönen  

]]>
24 http://samulivoutila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256633-vastine-paateron-ja-tuomiojan-asevastaiseen-seka-epaisanmaalliseen-kirjoitukseen#comments Asedirektiivi SDP Vapaaehtoinen maanpuolustus Sun, 10 Jun 2018 08:07:41 +0000 Samuli Voutila http://samulivoutila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256633-vastine-paateron-ja-tuomiojan-asevastaiseen-seka-epaisanmaalliseen-kirjoitukseen