Maalla ja mailla Maissa maiden tavoilla

suomalaisuus

Tärkeää, että tiedämme mistä ruoka tulee

Maaliskuun alussa järjestän jo seitsemännen kerran Kaksi viikkoa vain suomalaista ruokaa -kampanjan. Kahden viikon ajan jälleen seuraamme vielä normaaliakin tarkemmin mitä kaupasta ostamme ja mitä lautaselle otamme. Kun vuonna 2013 ensimmäisen kerran tämän tempauksen järjestin, oli tilanne hyvin erilainen. Kaupasta oli jopa vähintäänkin hankala, jos ei jopa mahdoton löytää täysin suomalaista ruokaa.

Mistä musulle poliittinen koti

 

Terve. Olen liittymässä Muinaissuomalaisiin. Muinaissuomalaisiin pääsyyn on kuulemma vain yksi edellytys. Etnisyyden eli verenperimän pitää sisältää yli puolet suomalaista DNA-perimää. Muita edellytyksiä ei kaiketi olekaan. Mielipide asiasta kuin asiasta saa olla ja pitääkin olla mitä tahansa. Musut ovat ylpeitä etnisestä olemuksestaan mutta eivät pidä itseään muita parempina, no ehkä jääkiekossa.

 

 

Puulla juuret, ihmisellä maa

Eräänä päivänä kävelyllä ollessani katselin syksyistä maisemaa ja ruskan väreissä hehkuvia puita. Aloin miettiä, että suomalaisuudessa - ja elämässä yleensäkin - on jotain samaa kuin niissä puissa. Jokainen meistä kasvaa, kukoistaa ja jonakin päivänä jokainen meistä pudottaa sen viimeisen lehtensä. Kaiken avain on kuitenkin jatkuvuus. Samoin kuin puut alkavat aina jälleen keväisin vihertää, jatkuu myös suomalaisen kansan tarina yhä uusien sukupolvien kautta. Tämä kaikki tuntuu hyvin luonnolliselta ja kauniilta.

Minullakin on unelma

Itsenäisyyspäivän aikoihin on hyvä pohtia suomalaisen yhteiskunnan peruskysymystä: mitä on olla suomalainen.

On selvää, että Suomi kuuluu länteen. Mitä länsi minulle tarkoittaa? Se tarkoittaa liberaalidemokratiaa, oikeusvaltion laillisuusperiaatetta, yksilönvapauksia ja hyvää elämää. Suomalainen hyvinvointivaltio ei syntynyt tyhjästä. Se syntyi lujalla tahdolla ja ennen kaikkea kovalla työllä. Nyt ne, jotka tuon työn aikoinaan tekivät, tarvitsevat eläkkeidensä maksajat ja perintönsä jatkajat.

Laura Huhtasaari on meidän oma Bobbymme

Laura Huhtasaari on meidän oman aikamme sankari, suomalaisten oma "Bob Marley"!

Laura puolustaa meidän maatamme globaalia "ahneuden Babylonia" vastaan, hän uskaltaa sanoa että "nyt riittää meidän pienen, sorretun kansakuntamme lyöminen!" Laura uskaltaa nousta hengetöntä, materialistista globaalia voimaa vastaan, ja puolustaa pientä kansakuntaa ulkopuolista alistajaa ja käskijää vastaan!

Suomalais-kristillisiä arvoja on puolustettava

Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten.

Näin totesi sotiemme veteraani, Mannerheim-ristin ritari, kenraali Adolf Ehrnrooth.

***

Tässä viisaudessa on paljon opittavaa. Mutta heikolta näyttää, kun katsoo tiettyjä ulostuloja.

Suomalaisen kirkko ja esoteerinen nationalismi

Suomalaisilla on perinteisesti maailman mittakaavassa tarkasteltuna ollut uniikki suhde luontoon. Kun suomalainen lähtee kävelylle sateen jäljiltä raikkaalle tuoksuvaan metsään, hän kokee tietynlaista tunnetta. Se on erikoinen yhdistelmä rauhaa, kuulumisen tunnetta ja hengellisyyttä. Usein sanotaan, että metsä on suomalaisen kirkko. Siellä mielen on mahdollista kohota arkisen yläpuolelle, kohti jotain ikiaikaista ja mystistä.

Minun identiteettini ei ole sinun kriisisi

Ranska voitti futiksen maailmanmestaruuden. Kaikkia joukkueen jäseniä – heidän kirjavista etnisistä taustoistaan ja juuristaan huolimatta – juhlitaan maassa ranskalaisina. Kun etelä-afrikkalainen koomikko kutsuu tiimiä Jenkeissä afrikkalaiseksi, saa tämä Ranskan suurlähettilään nousemaan puolustamaan joukkuetta.

Afrikkalainen mies kiipeää monta kerrosta talon ulkoseinää pitkin ja laittaa oman henkensä alttiiksi pelastaakseen pikkulapsen. Ranska palkitsee hänet maan kansalaisuudella.

Epäselvä suomalaisuus-käsite on aiheuttanut mediamylläkän

Suomalaisuudesta on saatu kyhättyä kokoon mediassa melkoinen mylläkkä, johon on otettu ahkerasti kantaa. Suomen Uutiset on julkaissut aiheesta hieman provosoivan kirjoituksen

Milloin maahanmuuttajaa aletaan pitää suomalaisena?

Äskettäin eräs maahan muuttanut ja Suomen kansalaisuuden saanut henkilö valitti julkisuudessa, että vaikka hän tuntee olevansa suomalainen, häntä ei kohdella suomalaisena, vaan häntä vieroksutaan – esimerkiksi kukaan ei istu hänen viereensä bussissa. Lehtikuvassa hän oli pukeutunut afrikkalaiselta näyttävään asuun.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä