*

Maalla ja mailla Maissa maiden tavoilla

Sauli Niinistö

Sauli Niinistö ei ole minulle paras ehdokas

Presidenttimme on mielestäni tehnyt ihan asiallista työtä, eikä häntä voi mitenkään surkeaksi moittia. Kotipuolueen ehdokkaana hänen pitäisi olla minulle selvä valinta mutta mitä enemmän pohdin, sitä enemmän totean että juuri minulle hän ei ole paras vaihtoehto. Ehkä se on hyväkin juttu että presidenttiä etsii yksilön kantilta eikä puoluekirjalla.

Putin muisti Suomea

Putin muisti Suomea

Presidentti Putinin tervehdys presidentti Sauli Niinistölle itsenäisyyspäivänä

*

Väyrynen on ainoa vaihtoehto Niinistölle

Presidentinvaalit ovat suomalaisille mahdollisuus puhua kansakuntaa huolestuttavista asioista: liitetäänkö Suomi sotilasliitto Natoon kansalta kysymättä; onko suomalaisille oikeus päättää maamme rajoista ja siitä, ketkä tänne tulevat tai siirretäänkö päätösvalta kansalaistemme eläkerahastoista Brysseliin.

Mikä loi Sauli Niinistön ”pohjoiskorealaisen” suosion?

# Muistamme, miten suvereenisti Paavo Lipponen otti pääministerin paikan v:n 1995 vaaleissa, jolloin Sdp sai 63 kansanedustajaa eli enemmän kuin miesmuistiin. Lipponen ryhtyi hallitsemaan kuin ison talon isäntä yhdessä Kokoomuksen kanssa. Hän sai pian valtiovarainministerikseen Sauli Niinistön (Kok.).

Mitä tapahtui presidentille?

Äänestin edellisissä presidentinvaaleissa Sauli Niinistöä. Se vaikutti järkivalinnalta.

Lähinnä ajattelin, että Niinistö pystyisi ehdokkaista parhaiten pyyhkäisemään suomettuneisuuden hilseet ulkopolitiikasta. Oletin, että Niinistö haluaisi turvata Suomen turvallisuuden kaikissa oloissa ja ehdottaisi, että Suomi liittyisi läntisten demokratioiden puolustusliittoon.

Onko Niinistöstä tullut yhtä korvaamaton kuin Kekkosesta?

YLE:n tuorein presidenttigallup näyttää siirtäneen Suomen takaisin Urho Kekkosen aikaan. Tällä kertaa puolueet eivät sentään mene yhtä jalkaa kukkapuskien kanssa pyytelemään Tamminie... korjaan Mäntyniemen herraa ehdokkaaksi. Puolueiden sijaan tämän on tällä kertaa tehnyt kansa kaikkivaltias.

Demokratiaa suomalaisittain?

Kas kummaa. Minua ihmetyttää demokratian toteutuminen Suomessa. Kun presidentti Niinistöllä on varsin hyvä etumatka gallupeissa sitä pidetään pahana. Hyvä asia monen mielestä olisi, jos kisa olisi tasapäinen. Siis Suomessa kansa ei saakaan päättää vaaleissa.

Voiko Väyrystä olla ikävä?

Tein Helsingin Sanomien presidentinvaalikoneen (tulos liitteenä), ja mieleeni palasi Bruno Bozzetton mainio animaatio Italians vs Europeans:

Tarkalleen ottaen kohta 2:08, jossa kuvataan eroja vaaleissa. Suomi eroaa tosin Italiasta siinä, että enemmistö vetää salkoon vaaleissa hävinneen lipun. 

Näin voi mielestäni päätellä Nolanin kartan vasemmassa alakulmassa olevasta ruuhkasta, joka on muodostunut edellisen kakkossijan haltijan Haaviston ympärille.

Niinistön linja -haastaja puuttuu !?

Katselin eilen lähes puolitoistatuntia presidentin vaaleihin liittyvää keskustelua. Niinistö toimi ns. ylipappina ja toiset myötäili, jopa hänen tyyliään. Poikkeuksena Kainuun emäntä Merja Kyllönen.

Selkeää Niinistön linjan arvostelijaa ja vaihtoehtoa ei nykyisestä ehdokasporukasta löydy. Pientä sinne tänne heittoja löytyi, mutta kertakaikkista irtiottoa Niinistön linjasta ei kuultu eikä nähty.

Mikäli keskustelu jatkuu tällä tasolla, voi olla kansalaiilla loppuu kinnostus presidentin vaaleja kohtaan ja koko kampanja saa farssin piirteet.

Presidentinvaalit. Missä on energia, missä on intohimo, missä on haastaminen?

Paasikivi-seuran, Suomen YK-liiton, UKK-seuran ja Ilta-Sanomien järjestämä presidentinvaalitentti ei tarjonnut yllätyksiä. Olisiko kenties johtunut siitä ettei kyseessä edes ollut mikään tentti, puhumattakaan väittelystä, vaan enemmän tuttujen kesken käyty keskustelutuokio kahvikupillisen ääressä?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä