Maalla ja mailla Maissa maiden tavoilla

Rauli Virtanen: ”Ei saa menettää toivoa”

  • Kuva: Rauli Virtanen
    Kuva: Rauli Virtanen
  • Kuva: Rauli Virtanen
    Kuva: Rauli Virtanen

Tasan neljäkymmentä vuotta sitten Nicaraguassa tapahtui vallankumous. Nicaragualaiset syrjäyttivät Yhdysvaltojen tuella maata hallinneen diktaattorin Anastasio Somoza Debaylen. Vallankumousta johtivat sandinistit (Frente Sandinista de Liberación Nacional, FSLN).

Taistelu Somoza dynastiaa vastaan kesti vuosia. Ratkaiseva käänne tapahtui tammikuussa1978. Tuolloin Nicaraguan päälehden La Prensan päätoimittaja, Somozan vastustaja Pedro Joaquín Chamorroa tapettiin Somozan käskystä keskellä katua Managuassa. Somoza menetti keskiluokan tuen ja taistelu voimistui kansannousuksi. Kesä- ja heinäkuussa Somozan armeijan lentokoneet pommittivat eri kaupunkeja. Arvioiden mukaan 35 000 nicaragualaista, josta yli puolet siviilejä, kuoli.

Nicaraguan kansannousua oli seuraamassa lukuisia ulkomaalaisia toimittajia. Heidän joukossaan oli Ylen kirjeenvaihtaja Rauli Virtanen. Virtanen oli Nicaraguassa juuri kriittisillä hetkillä. Internetin sopukoista löysin sitaatin Rauli Virtasen kirjasta Saigonista Bagdadiin: "Ontrooppinen kuutamoyö ja helikopterit laskeutuvat palmujenkatveeseen. Sotilaiden taskulamput valaisevat kenttää. Miehet jalaukut tulevat ja lähtevät pimeydessä. Sitten diktaattorinkuuluisa musta Cadillac ajaa saattueessa tietä pitkin, ilmeisestiLas Mercedesin lentokentälle, jonne helikopterit vievät osankuormaa, jota moni nicaragualainen nimittää myöhemminryöstösaaliiksi. Uskomaton näky! Somoza lähtee silmieni edessä!". Rauli Virtanen näki sellaista mitä moni nicaragualainen ei nähnyt edes television välityksellä.

Kysyin Rauli Virtaselta mitä muuta hän muistaa 40 vuoden takaisesta vallankumouksesta. Virtanen kertoi, että Nicaraguassa oli klassinen vallankumous, keskiluokka, opiskelijat, yrittäjät maanviljeilijät yhdistyivät kaikki Somozaa vastaan. Vallankumous sai tukea myös ulkomailta. Kuten Yle areenasta katsottavissa olevassaraportissa Virtanen kertoi, että paitsi Yhdysvallat, myös Guatemala, EL Salvador ja Honduras tukivat Somozaa, kun taas Costa Rica ja Panamá asettuivat sandinistisissien puolelle. Costa Rican asennoituminen on ymmärrettävissä, koska Somozan lentokoneet pommittivat myös Costa Rican rajaseutua.

Rauli Virtanen jatkoi, että taistelut voimistuivat sitä mukaa kun sissit lähestyivät pääkaupunkia. Somozan lähdön jälkeisenä päivänä hän kävi sissien kanssa Somozan bunkkerissa. Kysyin Virtaselta mikä oli kirjeenvaihtajan varalisin hetki Nicaraguan sodan keskellä. Virtanen kertoi, että samassa hotellissa Somozan lähipiiriin kuuluvat etsivät juovuksissa hotellihuoneista ulkomaalaisia toimittajia ja pahoinpitelivät heitä. Etsijät uhkasivat aseella kysyessään tiettyjen toimittajien olinpaikkaa.

Entä mikä oli Virtasen mieleenpainuvin hetki työssään Nicaraguassa? Virtanen sanoi, että hienoin hetki oli se, kun maanjäristyksessä tuhoutunut Managuan tuomiokirkko ja kirkon aukio alkoi täyttyä iloisista juhlijoista. Ihmiset olivat riemukkaita ja he uskoivat, että kaikki kääntyy parempaan päin.

Itse olin vasta 12 vuotias, kun Somoza lähti maasta ja vallankumouksen voittoa juhlittiin. Toisin kuin Virtanen, joka näki juhlat livenä, itse näin televisiosta kun sissit saapuivat juhlallisesti Managuan torille juhlimaan. Jälleen näkemisen ilo ja toivo paremmasta tulevaisuudesta oli käsin kosketeltavissa. Sama kokemus yhdistää Rauli Virtasta ja minua.

Rauli Virtanen, nyt jo eläkkeellä, on seurannut viime vuoden huhtikuusta alkanutta nicaragualaisten protestiaaltoa Daniel Ortegan hallinnon politiikkaa vastaan. ”On pakko todeta, että vallankumous syö lapsensa ja valta korruptoi.” Virtanen viittaa Zimbawen Robert Mugabeen, joka nousi valtaan suurena sankarina ja myöhemmin muuttui hirmuhallisijaksi.

Kerroin Virtaselle, että vaikka Ortega on vapauttanut poliittisia vankeja ja hallinnon propagandakoneisto väittää, että Nicaraguassa kaikki olisi normaalia, näin ei ole. Sorto jatkuu. Virkamiehet pakotetaan osallistumaan Ortegan puolueen juhliin, ja Nicaraguan poliisivoimat vainoavat ja pidättävät kansalaisia, jotka asettuvat Ortegaa vastaan. Kahden tiedotusvälineen omaisuutta on yhä takavarikoituna. Noin 80 toimittajaa on joutunut pakenemaan Nicaraguasta. Mitä sinä sanoisit kokeneena kirjeenvaihtajana nicaragualaisille kollegoille?

Rauli Virtanen sanoo, että pitää yrittää jatkaa työtään toimittajina, verkostoitua ja uskoa siihen, että sorto ei voi jatkua loputtomiin, vaikka esimerkiksi Venezuelan pitkän kestäneen kriisin valossa voisi luulla niin. Virtanen toteaa, että valitettavasti Venezuelan kriisi on viime kuukausina vienyt huomiota Nicaraguan kriisistä. Nicaraguan kriisin ratkaisu riippuu osittain Venezuelan kriisin ratkaisusta, tukevathan Maduro ja Ortega toisiaan. Rauli Virtanen korostaa, että toivoa ei saa menettää.

Espanjaksi: Rauli Virtanen: "No hay que perder las esperanzas"

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset