Mitä tapahtuu viikon päästä Venezuelassa?
Jännitys tiivistyy sitä mukaa kun Venezuelan väliaikainen presidentti Juan Guaidón julkisuuteen antama päivämäärä lähestyy. Viikon päästä venezuelalaiset lähtevät liikkeelle suurella karavaanilla hakemaan ruoka-apua Kolumbiasta, ja eri kaupungeissa venezuelalaiset valmistautuvat avun vastaanottamiseen ja jakeluun. 600 000 ihmistä on jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi talkootöihin.
Eilen ilmoitettiin, että Yhdysvallat on lähettänyt lisää ruoka-avustuksia Kolumbian ja Venezuelan rajalle. Cúcuta on se kaupunki, joka on vastaanottanut eniten apua. Guaidó vetoaa armeijaa, jotta ruoka-apu pääsisi perille.
Jännitys suuren ruoka-apuoperaation ympärillä ei olisi niin suuri, ellei Venezuelan entinen presidentti Maduro suhtautuisi apuun hyvin kielteisesti. Maduro on toistanut jo useita päiviä, etteivät venezuelalaiset ole kerjääläisiä. Madurolle on ihan sama, vaikka lapsilla ja ikäihmisillä olisi nälkä ja puutetta lääkkeistä. Maduron varapresidentti Delcy Rodríguez väitti viime viikolla, että ruoka-avun ruuat on myrkyllisiä ja aiheuttavat syöpää! Pelottelu on vanha taktiikka vihollista vastaan.
Venezuela tarvitsee nyt kaikkien demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavien ihmisten tukea. Siksi olisi karhunpalvelus Guaidólle ja muille demokraattisille venezuelalaisille luoda vastakkainasetteluja oikeiston ja vasemmiston välille, kuten moni nyt tekee valitettavasti Suomessakin. Luin tänään Kauppalehden toimittajan kirjoituksen, jossa hän kehottaa Lia Anderssonia ja Sanna Marinia matkustamaan Kuubaan ja Venezuelaan. En tiedä Anderssonin ja Marinin kannoista Venezuelan kriisistä, mutta minusta toimittaja nyt erehtyy pahasti. Olenhan minäkin demari ja täysin sitoutunut demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamiseen. Suomessa ainoastaan kommunistit tukevat Maduroa.
Nicaraguan tilanne on yhä sekava
Nicaraguassa Ortega kokoontui eilen kokoustamaan suljetuin ovin katolisen kirkon ja suuryrittäjien edustajien kanssa. Kukaan ei tiedä, mitä tuossa kokouksessa keskusteltiin ja mitä sovittiin. Julkiset lausunnot ovat olleet hyvin lakonisia. Uutinen on vastanotettu kovilla kritiikillä. Ortegan tarkoitus on pelata lisää aikaa, jotta hän saisi pysyä vallassa mahdollisimman pitkään vastaamatta rikoksistaan ihmisyyttä vastaan.
Pari päivää sitten Amerikan valtioiden järjestön edustaja kävi Managuassa juttelemassa Ortegan kanssa. Julkisuuteen ei ole kerrottu, mitä on keskusteltu. Tietävästi vaalilakia ollaan uusimassa. Se, miten vaalilakia ja vaalijärjestelmää muutetaan, tulee vaikuttamaan siihen, millaisiin presidenttivaaleihin ollaan valmiita osallistumaan. Ortega ei myönnä mitään eikä taivu. Hän kun haluaa aina olla se joka voittaa, maksoi mitä maksoi. Nyt tilanne näyttää yhtä sekavalta ja epäilyttävältä kuin ennen.
Samalla vainot ja pidätykset eri mieltä olevia vastaan jatkuvat.
https://yle.fi/uutiset/3-10650300
https://www.lavanguardia.com/internacional/20190214/46459382686/vicepres…
Hyvä kirjoitus ja hyvää tietoa molemmista maista. Kolumbialaisten apu sisarkansalle esimerkillistä.
Pieni korjaus : Alaotsikkoon on jäänyt kaksi kertaa ä-pisteet.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos korjausehdotuksesta! Onneksi nyt Kolumbia ei ole ainut maa, joka auttaa. Espanja on luvannut kaksi miljoonaa euroa humanitaarista apua Venezuelalle ja Kanada lupasi 40 miljoonaa dollaria.
Ilmoita asiaton viesti
Jos USA ja heidän apurinsa J.Guaido, M.Pompeo:n Guiado:ksi nimittämä, oikeasti olisi huolissaan venezuelalaisten hädästä, he purkaisivat välittämästi saartonsa ja sanktionsa sekä sallisivat hallituksen ostaa lääkkeitä ja ruokaa oljytuloillaan.
Samaten olisi hyvä palauttaa hallitukselta m.m. UK:ssa ryöstettu kulta jotta se pystyisi maksamaan ensi kuussa erääntyvät lainaerät.
Maduro lieneekin oikeassa, että tuo apu ei ole oikeasti avuksi venezuelalaisille tarkoitettu vaan savuverho invaasiolle kaatamaan epäsopivaksi koettu hallintovalta jonka venezuelalaiset ovat itse valinneet.
Ilmoita asiaton viesti
Myyryläiselle pari nasevaa toistoa aloituksesta:
– Jännitys suuren ruoka-apuoperaation ympärillä ei olisi niin suuri, ellei Venezuelan entinen presidentti Maduro suhtautuisi apuun hyvin kielteisesti. Maduro on toistanut jo useita päiviä, etteivät venezuelalaiset ole kerjääläisiä. Madurolle on ihan sama, vaikka lapsilla ja ikäihmisillä olisi nälkä ja puutetta lääkkeistä.
– Suomessa ainoastaan kommunistit tukevat Maduroa
Olihan se melkoinen saavutus: tehdä Etelä-Amerikan ”Norjasta” mantereen köyhimmän kerjäläisvaltion. Partido Socialista Unido de Venezuela eli PSUV pystyi siihen…
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin pakotteita olisi, jos Maduro ei sortamiseen kansansa. Jo lähes tuhat venezuelalista on alle kuukauden aikana vangittu. Syynä se, että ovat vastustaneet Maduron politiikkaa. Guaidolle he eivät ole tehneet mitään koska USA varoitti. Maduro ja Diosdado Cabello ovat kovia uhoamaan, mutta USA: n varoituksia he noudattavat.
Ilmoita asiaton viesti
Gutiérres Sorainen spekuloi kontrafaktuaalisesti josko sanktioita olisi jos Maduro ei sortaisi.
Ehkä hänen kannattaisi muistella millaista meno oli ennen bolivaristoja ja miksi H.Chavez aikoinaan tuli valituksi. Siksikö, että elämä silloin oli tavallisille ihmisille auvoista ja yltäkylläistä vapautta jota nykyinen oppositio, silloiset vallanpitäjät, tarjoilee?
P.s. Schepel:ille tiedoksi, että toisto ei lisää todenperäisyyttä vaikka monet propagandan levittäjät tietävätkin niin höperömmänkin viestin saavuttavan maalinsa. Eri konsulenttikoulukuntien mukaan joko kolme tai seitsemän kertaa tekevät tehtävänsä saaden ihmiset uskomaan juttuihin ominaan. Tai sitten ei.
Ilmoita asiaton viesti
”Olihan se melkoinen saavutus: tehdä Etelä-Amerikan ”Norjasta” mantereen köyhimmän kerjäläisvaltion”.
Aivan. Ja tehdä kymmenessä vuodessa Etelä-Amerikan onnellisimmasta valtiosta sen ylivoimaisesti onnettomin. Tällaisen romahduksen synnyttäminen ei onnistunut edes Syyriassa. Ja kaikista ihmeellisintä on, että tälle kurjistamiselle löytyy täältä puolestapuhujia.
Ilmoita asiaton viesti
En haasta sinua väittelemään aatteesta, tiedän sen turhaksi koska olen tuntenut monia 1960- ja -70-luvuilla ”herätyksen” saaneita. Ehdoton ja pohjaton viha Yhdysvaltoja kohtaan on yksi kyseisen lahkon näkyvimmistä ominaispiirteistä.
Itse vuonna 1980 syntyneenä olen tuota aina hämmästellyt. Olen jo näet melko varhain ymmärtänyt, että ilman Yhdysvaltojen maailman asioihin puuttumista olisi ollut aivan mahdollista, että olisin itse syntynyt siperialaiselle vankileirille karkotetuille vanhemmille, jos syntynyt lainkaan; suvussani kun on jo sata vuotta sitten ollut ainakin oppikoulun käyneitä ihmisiä, jollaisia vanhat kommunistit yli kaiken Suomessakin vihasivat (itse kuultua ja nähtyä).
Mutta kerrohan, miten omiin käsityksiisi asioista sopii se, että Venezuelassa esimerkiksi on kenraalikunta, jossa on enemmän jäseniä kuin NATO:lla yhteensä, ja jonka asema perustuu laajaan ja selkeään korruptioon, ja joka kontrolloi maasta muualle suuntautuvaa huumekauppaa? Puhumattakaan siitä, että tuo joukko on miehittänyt suuren osan maan hallituksen ministerinpaikoista, millä ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa?
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin tunnen monenmoista herännyttä ja vielä nukkuvaakin. Kysyihän Y.Kallinenkin ”elämmekö unessa?”. En kuitenkaan lähtisi heidänkään, nukkuvien ja jo heränneiden, uskomustensa perusteella vetelemään kontrafaktuaalisia spekulaatioita. Ne, vaikka kuinka ovatkin joskus hauskoja punaviinilasillisen ylitse, ovat vain spekulaatioita siitä miten olisi käynyt jos toisin olisi käynyt. Ilman sen suurempaa todenperää.
Mitä venezuelalaiseen kenraalikuntaan tulee niin se on peruja jo ajalta ennen bolivaristoja. Ajalta jolloin on muotoiltu myös heidän hassunhauskat uniformunsa joissa näyttäisi olevan enemmän messinkiä kuin kangasta. Tavat ovat yleisiä koko n.s. latinalaisessa Ameriikassa. Viitteitä niiden alkuperästä saa vaikkapa tarkkailemalla Välimeren rantojen vastaavia.
Toisaalta myös Suomen armeijassa on kenraaleja enemmän kuin kohtuullista. Pitihän NATO-yhteensopivuuden vuoksi arvoja lisätä ja nyt kissoja on enemmän kuin Alkon pullottamassa viskissä.
Ilmoita asiaton viesti
Tapanani ei ole sekoittaa punaviinilasia ja silmälaseja keskenään. Mitä noihin nk. kontrafaktuaalisiin pohdintoihin tulee, niihin tunnutaan suhtauduttavan kovin eri tavoin aihepiiristä riippuen.
Kontrafaktuaaliset pohdinnat vaikkapa siitä, mitä olisi tapahtunut jos punaiset olisivat voittaneet Suomessa v. 1918, ovat tulleet Uuden Suomenkin blogimaailmassa parin nimekkään (vasemmalle kallistuvan) tutkijan lyttäämiksi ”hyödyttöminä”. Toisaalta esimerkiksi aivan yhtä kontrafaktuaaliset pohdinnat siitä, mitä olisi tapahtunut jos nk. Prahan Kevät olisi jätetty kukistamatta (kysehän olisi edelleen ollut sosialismista) saavat elää ja voida hyvin. Sellaista se nyt vain tuntuu olevan.
Ilmoita asiaton viesti
Kovinpa harvassa olen nähnyt n.s. Prahan keväästä tuollaisia spekulointeja mutta toki niitäkin. Yleensä kuitenkin ovat sisällyttäneet niin kovinkin moninkertaisia konditionaaleja lisättynä toiveajatteluksiksi itsekin tunnustettua haikeutta omien pilvilinnojen pariin.
Vuoteen 1918 liittyvät kontrafaktuaalit ovat pääsääntöisin kumpujen yöstä miuruavia dystopioita.
Joka tapauksessa yleensä kaikissa muodoissa ne ovat vain spekulaatioita siitä mitä ei ole tapahtunut. Sellaisia ne ovat myös siinä tapauksessa, että jotain muutoksia voisikin perustella reaalimaailman mahdollisuuksilla. Niitä seuraavat tapahtumat kuten kaikki muut tapahtumiin vaikuttavat liikkuvat osat ovat kuitenkin arvioijilta saavuttamattomissa.
P.s. Joskus pieni tilkka punaviiniä kirkastaa havaintokykyä paremmin kuin huonot silmälasit. Mutta liika on toki liikaa, siinäkin suhteessa.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä vuodesta 1918 käytävää keskustelua maustaa se (tietenkin itsessään positiivinen) tosiasia, että täällä voidaan puhua dystopiasta siinä missä monessa lähialueemme maassa kyse on 1900-luvun mittaan toteutuneista kehityskuluista, joista saamme kyllä aika paljon vertailukohtia.
Pitää esittää kysymys, olisivatko suomalaiset punaiset hoitaneet vallankumouksensa ”loppuun asti viemisen” jotenkin ”siistimmin” kuin vaikkapa venäläiset kollegansa. En siihen oikein jaksa uskoa, varsinkaan kun vältän käyttämästä silmälaseina paitsi punaviinilasia, myös nykyään yleisesti hyväksyttyjä yhteiskunnallisia käsityksiä. Suomi sata vuotta sitten kun kuitenkin on eri asia kuin Suomi nykyään.
Ilmoita asiaton viesti
Mihin katosivat Venezuelan öljymiljardit? Suomessa ei ole öljyä pisaraakaan, eikä oikein muutakaan puuta lukuun ottamatta.
Miksi luonnonraroiltaan rikas maa on käytännössä konkurssissa…
Ilmoita asiaton viesti
Asiaan tarkemmin en ole paneutunut mutta kuten Tähtinen olen ihmetellyt että mihin valtavat öljytulot ovat menneet ja mihin ne menevät tällä hetkellä. Olen ymmärtänyt etteivät kuitenkaan USAaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olligarkien luksuselämään, asuntoihin, ym. Kuulemma Maduron vaimo käy viikonloppuisin Milanossa ostoksilla! Mielenkiintoinen aihe, muuten. Venezuelan öljyntuotanto on vain 1 miljoonaa barrelia päivässä. Tehoton tuotanto on myös syynä siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Matti Säisä
Maailman suurimmat öljyntuottajat, Yhdysvallat (14 milj brls/D), Saudi-Arabia (12milj), Venäjä (11), Canada (5milj), Kiina (5milj) etc.
Venezuelan öljyntuotanto on tällä hetkellä n 1 milj brls/D vaikka Venezuela on maailman öljyrikkain valtio. USA:ta tästä alhaisesta tuotannosta on turha syyttää, koska Yhdysvallat ostavaa lähe 50% öljytuotannosta dollareilla käteisellä. Venezuelan valtio saa 75 % dollarituloistaa tällä myynillä.
Venäjän ja Kiinan inresseissä ei ole muuta kuin yrittää saada Venezuelan velat näille maille maksettua. Se tapahtuu nyt lähinnä viemällä öljyä pois maasta velkaa vastaan.
Kiinnostavaa on, että suurin velkoja on venäläinen valtio-omisteinen Rosneft joka on ollut mukana kehittämässä Venezuelan öljyntuotantoa. Muuta ei jäänyt kuin parinkymmenen miljardin konsulttipalkkiot Venezuelan kansalle !!!.
Nyt näyttää siltä, että velat öljyn kautta ovat vaarassa jäädä saamatta ja nyt Venäjä on Venezuelan kultavarantojen kimpussa.
Minusta on ollut pitkään selvää, että Venäjä on tehnyt kaikkensa, että Venezuela ei pääse kansainvälisille öljymarkkinoille. Tehokas öljyn tuotanto Venezuelassa laskisi merkittävästi öljyn hintaa, alle $40/brl. Tämä hintataso sopisi Kiinalle, mutta Venäjälle se olisi täysi katastrofi.
Venezuela kuuluu OPEC maihin ja on joutunut sopeutumaan järjestön yhteiseen vaatimukseen tuotannon leikkamisessa. Ei armoa. Venäjä on ollut mukana järjestön ulkopuolisena maana leikkaamassa tuotantoaan sovitulle tasolle. Venäjä on tulkinnut sääntöjä omalla tavallaan. Venäjä viivytteli edellistä leikkauspäätösta kolmella kuukaudella ja itse asiasa lisäsi tuotantoaan. Mistähän tuo mahtaa kertoa?
Yhdysvallat ja Kanada ovat öljyntuottajamaita joiden valtion talous ei perustu öljyn vientiin. Öljyntuotantoa hallitsee yksityinen energiasektori ja pääasiassa koko tuotanto kulutetaan Yhdysvalloissa.
Halpa öljy on maailmantalouden kasvun veturi, mutta öljyriippuvaisesta tuotannosta ja viennistä riippuvaiset maisa halpa öljy kaataa näiden maiden talouden.
Ilmoita asiaton viesti
Säisä kyselee öljymirjardien perään.
Aiemmin H.Chávez:ia syytettiin hänen syytäneen ne sosiaaliohjelmiin, asuntoihin j.n.e. hyvitelläkseen köyhiä äänestäjiään.
Säisä myös epäilee, etteivät miljardit ole päätyneet USA:han. Kuitenkin aiemmin ennen Chávez:ia öljytuotanto oli USA-laisten öljy-yhtiöiden ja nykyisen opposition taustavoimien hallussa. USA:n johto, riippumatta vallassa olevasta presidentistä, on tehnyt kaikkensa romuttaakseen Venezuelan öljykaupan tilanteessa jossa valtaosa siitä on perinteisesti suuntautunut USA:han. Nytkin PVDSA:n USA:ssa sijaitseva omistus on varastettu ”parempiin” käsiin.
Luulenpa rahareikiä jo ennen Chávez:ia köyhässä maassa on riittänyt rahareikiä ilman oikeisto-opposition sabotaashejakin. Unihtamatta myöskään vallanpitäjien taskuja.
Ilmoita asiaton viesti
Jorma Myyryläinen
PVDSA:n omistama CITGO toimii USA:ssa niinkuin ennenkin. Ei sitä kukaan ole varastanut parempiin käsiin !
https://www.citgo.com/products/business-opportunit…
CITGO liiketoiminta USA:ssa jatkuu normaalisti. Öljynjalostamot ja jakeluasemat toimivat häiriöittä. Poikkeuksena tällä hetkellä on, että CITGO pitää varojaan tileillä joihin Maduro ei pääse kenraaleineen käsiksi.
Myyryläinen et taida olla tietoinen, että Maduro on aikeissa myydä 48 % PVDSA osakekannasta Rosneftille velkojen kuittaamiseksi. Venäjä on Maduron ainoa toivo !
Russia is Venezuela’s lender of last resort, the last and only place the government can turn in search of a financial lifeline.
In November, Presidents Nicolás Maduro and Vladimir Putin agreed to a refinancing package of $3.15 billion in bilateral loans to Venezuela, putting off almost all payments until after 2023.
This was not generosity but pragmatism. With the Venezuelan treasury increasingly bare, Putin realized that Venezuela simply could not repay its debts. While official statements brim with the language of generosity, flexibility and friendship, the reality is more threadbare — Venezuela has no other option.
Ilmoita asiaton viesti
PVDSA:n omistaa Venezuelan valtio, ei oppositio tai USA. Sama koskee Venezuelan kultavarantoa.
Kai venezuelalaistenkin pitää velkansa maksaa?
Itse asiassa myös Kiina on rahoittanut Venezuelaa ja aikoo, ainakin tämänhetkisten tuietojen mukaan, myös jatkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Valtamedialta unohtuu aina mainita, että Venezuelassa on sota sosialistihallituksen ja USAn tukeman miljardööri talouseliitin välillä. Valtamedian agenda on selvä.
Tässä hiukan lisää tietoa:
https://www.quora.com/What-is-happening-in-Venezue…
Ilmoita asiaton viesti
Luultavasti Venezuelan kurjuus ja väkivalta ei lopu niin kauan, kuin maan öljytulojen vuosikymmeninen ryövääminen harvojen taskuihin jatkuu.
Ilmoita asiaton viesti
Sosialistihallituksien ongelma oli niiden kyvyttömyys rakentaa sisämarkkinoita silloin kun öljyn hinta oli korkealla. Syynä saattoi tietenkin olla valtava korruptio, mutta myös se, että ne olivat kuitenkin omaksuneet monetaristista talousmyytistöä.
Viimeistään talouspakotteiden alla olisi valtiojohdon tullut ottaa sisämarkkinoiden kehittämisen tiukasti asialistalleen. Toki talouseliitti on Venezuelassa liian vahva kampittaessaan hallitusta. Venäjällä talouspakotteet ovat laittaneet liikkeelle sisämarkkinoiden kehityksen. Venezuelassa näin ei ole tapahtunut, enkä tiedä johtuuko se korruptiosta, talouseliitin kampituksesta vai siitä ettei valtiojohto ole riittävän vahva siellä. Todennäköisesti syy johtuu kaikista noista.
Venezuelan opetus on se, ettei sellaista talouseliittiä saa koskaan päästää syntymään maahan, jolla on voimaa vastustaa valtion politiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Venezuelan sosialistiset vallanpitäjät eivät ole rakentaneet ”sisämarkkinoita”, koska he ovat sosialisteja.
”Venezuelan opetus on se, ettei sellaista talouseliittiä saa koskaan päästää syntymään maahan, jolla on voimaa vastustaa valtion politiikkaa.”
Täysin päinvastoin, länsimaisen demokratian synnyn ja kehityksen eräs peruspilari on ollut se, että yhteiskunnassa on ollut muutakin valtaa kuin valtiovalta. Esimerkiksi Venäjällähän tällaista muuta valtaa ei oikeastaan koskaan ole ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Yhteisö eli käytännössä valtio on kaiken kehityksen avain. Kehityksen siemen on kansan kouluttaminen. Koulutus luo ne taidot ihmisille, joilla rakennetaan, keksitään, opetetaan, ohjataan, hoidetaan, johdetaan…. Sosiaalipolitiikka on olennainen osa kehityksen ylläpitämistä ja yhteisön vakautta. Yhteisö rakentaa sen infran, joka tarvitaan talouden luomiseen. Yhteisön toimet luovat sen tilan ja paikan, jota ihmiset kutsuvat markkinoiksi.
Useita sukupolvia kestäneenä urakkana luotiin pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta.
…ja ilman näitä yhteisöllisiä elementtejä, pelkästään ihmisten ahneisiin intresseihin tukeutuen, ei hyvinvointiyhteiskuntaa voi rakentaa. Optimaalinen valtion koko on se, jossa ihmiset kykenevät solidaarisuuteen toista kansalaistaan ja hänen jälkeläistään kohtaan. Maailmassa, jossa valtioiden rajoja on piirrelty imperialistien viivottimella, on epäonnistumiset pikemminkin sääntö….tai voidaanko puhua epäonnistumisesta, kun tavoitteena ei ole koskaan ollutkaan kansasta huolehtiminen tai hyvinvointi.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä Guaidon taustaa, ja sitä mekanismia miten imperialismi nykyään toimii:
https://www.globalresearch.ca/the-making-of-juan-g…
Ilmoita asiaton viesti
Linkin takana oleva uutislähde ei ole uskottava. Tyypillistä salaliittohömppää väärällään.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä, mutta argumenttivirheillä toisten esittämät argumentit eivät kaadu.Eli argumentteja peliin. Kyseiset kirjoittajat omaavat sentään jotain uskottavuutta ja esittävät väitteitä, jotka sinun pitäisi kumota.
Ilmoita asiaton viesti
Helpointa on etsiä syyllisiä Yhdysvalloista. Tuossa salaliittoteoriassa ei ole mielikuvitusta. Toistetaan Guaidosta samoja fraaseja kuin Maduro toistaa. Enemmän kuin Yhdysvaltojen tahtoon, uskon eri oppositiojohtajien suunnitteluun ja sopimukseen, jonka jälkeen Marco Rubio, ym. lähestyivät Trumpin lähipiiriin.Guaidossa hyvä on se, että juuri hän oli tuntematon nuori, joka toki on ollut mielenosoituksissa ja tullut niissä ammutuksi, kuten moni muu nuori.
Ilmoita asiaton viesti
Guaido on selvästi tilanteeseen kasvatettu marionetti, siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Hänen opeillaan Venezuela ei ainakaan nouse. Hän on puhdas uusliberaali, eli sen talousideologian kannattaja, jolla Suomikin saatiin lamaantumaan koko 2010-luvuksi. Myydään kansallisomaisuus, alennetaan rikkaiden verotusta, ay-liike nurin, jos sellaista on jäljellä jne…. Olkoon Venezuelan sosialistihallitus miten huono tahansa niin tämän Guaidon tavoitteet johtavat vielä huonompaan Venezuelaan. Valtamedian tarina Venezuelasta on puhdasta kuraa. Jotta voisi ymmärtää mitä siellä tapahtuu, täytyy etsiä lähteitä muualtakin.
Ilmoita asiaton viesti
Viime vuonna ja kaikissa niissä, jolloin Maduro on ollut vallassa on tuntunut siltä, ettei kukaan muu johtaja voi olla yhtä huono kun Maduro. Ja tämä ei ole ainoastaa mielipiteni. Sinulla on niin absoluuttinen mielipide Guaidósta, vaikka mies ei ole ehtinyt toimia rauhassa oikeana presidenttinä. Sen sijaan MAdurolla on ollut tarpeeksi aikaa näyttää mihin hän pystyy. Katsotaan miten Venezuela muuttuu ja mihin suuntaan ilman Maduroa ja uudella johdolla, olisi se johto mitä tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Gutierrés Sorainen laskee, että Madurolla olisi ollut aikaa näyttää mihin pystyy. Eikö Guaidón edustamalla nykyisellä oppositiolla, entisillä vallanpitäjillä ollut ennen H.Chávezia aikaa näyttää mihin pystyvät? Mihin parempaan he nyt pystyisivät?
Chávezia edeltäneellä hallinnolla oli rauhansa hoitaa asioita, toisin kuin bolivaristoilla jotka ovat koko vallassaoloaikansa olleet entisten vallanpitäjien ja heidän ulkomaalaisten tukijoidensa sabotaasin kohteena.
Edes Guaidó ole vielä julistautunut ”oikeaksi” presidentiksi vaan ”vain” väliaikaiseksi perustuslain pykäliä väännellen. Mutta sekin aika tullee, jos vallankaappaus pääsee eteenpäin. Onhan Trumpkin vast’ikään julistanut, että USA ei suvaitse läntisellä pallonpuoliskolla sosialisteja valtaan. Jos siis homma jatkuu USA:n viitoittamaa tietä, Maduroa uhkaa Allienden kohtalo eikä siinä venezuelalaisilta kysellä.
Venezuelan johto ei kuitenkaan ole, ainakaan vielä, vaihtunut vaikka USAn johto julisti jo viime kuussa, että vallanvaihto on 24h juttu.
P.s. Sinällään hyvä, että Gutierrés Sorainen kirjoittaa Maduro-luonnehdinnastaan, että ”tuntuu”. Ehkä kuitenkin kannattaisi laajentaa tietolähteidensä kirjoa sillä Madurostakin on monenlaista tietoa liikkeellä. Silloin voisi ehkä myös mahdollisesti saada toisenlaisiakin tuntemuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä on aika kiva analyysi siitä mitä Venezuelassa on tapahtunut. Vaikka tämä onkin 1,5 vuotta vanha, ei perusasetelma ole muuttunut mihinkään:
https://www.youtube.com/watch?v=le86H7Xfjrc&featur…
Ilmoita asiaton viesti
Risto Salonen, valokuvasi puuttuu, mutta jotta kommenttisi ei joutuisi roskikseen, laitan se tähän:
”Eiköhän ole parasta mahdollisimman nopeasti lopettaa taas yksi sosialismi-kokeilu. Ei se ole toiminut köyhemmissäkään maissa. Maduroa fiksumpi Chavez yritti voittaa talouslait, mutta markkinatalous tuli vastaan, kuten Neuvostoliitossa aikoinaan.
Kärsimys vain kasvaa, mitä kauemmin Maduro hangoittelee vastaan.
Viisaampi luopuisi vallasta ennenkuin sotilaat kaappaavat sen.”
Ilmoita asiaton viesti
Tässä on tavallaan kolme ongelmaa , joihin on vaikea ottaa yhtäaikaa sama kanta – joka vielä tyydyttäisi omaatuntoa:
1. Kansa kärsii. Talous on raunioina .
2. Oppositiota vainotaan.
3. USA on hyvin suurelta osin tilanteen synnyttäjä ja nyt yrittää esiintyä kansan pelastajana.
Tässä on varmaan syy, miksi monien vasemmistolaisten on vaikea yksiselitteisesti tukea USAn tukemaa oppositiojohtajaa. .
Ilmoita asiaton viesti
”3. USA on hyvin suurelta osin tilanteen synnyttäjä ja nyt yrittää esiintyä kansan pelastajana.”
Käskikö USA pystyttää Venezuelaan yhteiskuntajärjestelmän, joka Euroopassa todettiin epäonnistuneeksi 30 vuotta sitten?
Ilmoita asiaton viesti
Mitähän Norbäck mahtaa tarkoittaa epäonnistuneeksi todetulla yhteiskuntajärjestelmällä? Ehkä kannattaisi ottaa selvää edes aatehistorian alkeista. Silloin olisi ehkä edellytyksiä arvioida erilaisten yhteiskuntien eri- ja samankaltaisuuksia noinniinkuin järjestelmämielessä.
Ilmoita asiaton viesti
Sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä epäilemättä aikoinaan vaikutti hyvinkin toimivalta Marxin ja Leninin kirjoituspöydillä, mutta se ilmentää 1800-luvun tieteellistä maailmankuvaa, joka jo reippaasti yli 100 vuotta sitten havaittiin riittämättömäksi.
Lenin ei ollut demokratian vaan diktatuurin kannattaja, sen hän itse teki aivan riittävän selväksi. Bolshevikkipuolue sellaisena kuin miksi Lenin kumppaneineen sen 1900-luvun alkuvuosina muotoili, ei ollut puolue termin Suomessa tai muissa länsimaissa sisältämässä merkityksessä, vaan enemmänkin myöhempien IRA:n, PLO:n tai vaikkapa al-Qaidan kanssa vertailukelpoinen terroristi- tai taistelujärjestö, johon kuulumiseen ei riittänyt pelkkä aatteen ”sympatisoiminen”. Tällaisella ei – turha edes mainita – ole mitään tekemistä ainakaan ”liberaalin demokratian” tai edes ”Valistuksen perinnön” kanssa. Molemmat kuitenkin asioita, joihin nykyiset vasemmistolaiset mielellään usein viittaavat.
Enkä nyt alkaisi muutenkaan kutsumaan ”onnistuneeksi” esimerkiksi sellaista yhteiskuntajärjestelmää, jossa ”tasavallasta pakeneminen” on rikos (DDR). Maat, joissa reaalisosialismia toteutettiin, eivät olleet valtioita vaan suurikokoisia vankiloita.
Ilmoita asiaton viesti
Takaisin kirjojen ääreen, hopi hopi … on vielä opiskelut pahasti kesken.
Ihan aluksi voisi vaikka aloittaa siitä mitä ovat tuotantosuhteet, millasia niitä on ollut ja on sekä kuinka minkinlaisten sellaisten vallitessa yhteiskunta muotoutuu. Marx:han ei piirtänyt pöytänsä ääressä sosialistista yhteiskuntajärjestystä eikä hän muotoillut ajatuksiaan tulevaisuudesta sen näköisiksi kuin olemassa oleva joissakin realisosialismiksi hassusti nimitetyissä olosuhteissa muotoutui.
Ilmoita asiaton viesti
En puhunut Marxin teorian ”selitysosuudesta” vaan yhteiskunnallisista utopioista.
Ilmoita asiaton viesti
Marx ei juurikaan kuvaillut millainen tulevaisuuden yhteiskunta tulisi olemaan vaan pääasiallisesti tuotantosuhteiden muutoksia. Utopiat ovat muiden rakennelmia, tulkintoja sekä Marx:n teorioista ja hypoteeseista että muiden kuvitelmista niiden pohjalta ja muuten.
Kannattaa pitää erillään vakava tieteen tekeminen siihen kuuluvine hypoteeseineen, teorioineen ja terminologioineen sekä toisaalta unelmointi ja siihen liittyvät kielikuvat, ihan niinkuin Marx ja myös Lenin:kin piti.
Ilmoita asiaton viesti
”Vakavaan tieteentekemiseen” kuuluu myös kyky tarvittaessa pystyä uudistamaan omaa tieteellistä maailmankuvaansa, mikäli se on vanhentunut.
Kuten sanoin, Marxin ja Leninin teoriat saattoivat olla aivan päteviä 1800-luvun tieteellisen maailmankuvan (”deterministinen kellokoneistomaailma”) kontekstissa, mutta eivät enää 1900-luvun tieteellisen maailmankuvan näkökulmasta.
Eikä ”vakavasti otettava tieteentekijä” muuten ole määritelmä, jota ensimmäiseksi Leninistä käyttäisin. Paremminkin ”ammattivallankumouksellinen” tai ”terroristi”.
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkin, jos syytä on, kannattaa revisioida näkemyksiään. Marx teki tiedettä pääasiassa filosofian ja taloustieteen parissa. Niiltä osin ei paljon ole korjailtavaa vaikka tokikin täsmennettävää aina löytyy, ottaen huomioon ettei hän saanut kaikkea aikomaansa valmiiksi. Pääteoriat, etenkin kapitalismin lainalaisuuksista ovat kestäneet hämmästyttävn hyvin aikaa. Tosin hän ei osannut ottaa huomioon oman työnsä pohjalta nousseiden poliittisten ideoiden ja niistä muodostetun ideologian, variaatioineen, vaikutusta historian kulkuun. Esimerkiksi ylimmäksi talousviisaaksi nostettu S.Korkman pitää Marx:ia äärimmäisen ajankohtaisena etenkin näinä aikoina.
Lenin oli myös tieteilijä joka tutki kapitalismin kehitystä ja valtio-oppia. Mutta totta on myös, että hän oli ammattivallankumouksellinen. Lisäsihän hän marras-/joulukuun vaihteessa tutkielmansa ”Valtio ja vallankumous” loppusanoiksi ”Tämä kirjanen on kirjoitettu elo- ja syyskuulla 1917. Olin jo laatinut suunnitelman seuraavaa lukua varten: ”Venäjän vallankumousten kokemukset vuosilta 1905 ja 1917”. Mutta otsikkoa lukuunottamatta en ennättänyt kirjoittaa tästä luvusta riviäkään: ”esteeksi” tuli poliittinen kriisi, Lokakuun vallankumouksen aatto v. 1917. Tälläisestä ”esteestä” voi vain iloita. Mutta kirjasen toinen osa (joka on omistettu ”Venäjän vallankumousten kokemuksille vuosilta 1905 ja 1917”) on ehkä lykättävä pitkäksi ajaksi; mieluisampaa ja hyödyllisempää on ”vallankumouksien kokemuksia” tehdä kuin niistä kirjoittaa.” (Lähde: V.I.Lenin; Valtio ja vallankumous; Akateeminen sosialistiseura ja Työväen kulttuurirahasto; 1945). Se kuvastanee hänen suhtautumistaan kahteen lempipuuhaansa, tutkimukseen ja tutkimisen aiheiden tekemiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Karl Marx ei ollut pelkästään tutkija ja ajattelija, hän oli myös lehtimies ja poliittiseen toimintaan osallistunut sosialistisen työväenliikkeen organisaattori. Tämän toimintansa vuoksihan hän joutui siirtymään manner-Euroopasta Isoon-Britanniaan.
Mutta Marx käsittääkseni suuntasi poliittisen sanomansa alun perin Länsi-Euroopalle; Lenin taas risteytti keskenään Marxin opit ja perinteisen venäläisen hallintojärjestelmän, mikä mielestäni tavallaan lopulta sääti neuvostososialismin päivien määrän.
Ilmoita asiaton viesti
Marx:lla oli myös nuo puolensa. En kuitenkaan sanoisi häntä, ainakaan kovin suurilla kirjaimilla, organisaattoriksi. Ensinnäkin hän oli sosialistisen poliittisen liikkeen organisoinnin osalta enemmänkin pre- kuin pro-. Lisäksi hän ei liene ollut kummoinenkaan organisaattori vaan pikemminkin yksinpuurtaja.
Leninin suhteen olen myös ainakin tuon verran samaa mieltä. Lenin jakoi Marx:n käsityksen, että sosialismia tulee edeltää kehittynyt kapitalismi. Hän myös tunnisti ettei Venäjällä sellaista ollut. Hän kuitenkin uskoi, että jos Venäjän silloisessa I Maailmansodan jälkeisessä tilanteessa tehdään vallankumous, se voi toimia ehkä katalyyttinä kehittyneemmässä länsieurooppalaisessa kapitalismissa eläville, vaikka oikeasti niiden täytyy tehdä se itse. Hän uskoi tilanteen olevan kypsä monessakin paikassa.
Hänen omine sanoineen jotenkin niin, että jos vaikka vallankumouksen teossa Venäjä on eturintamassa niin vallankumousten tapahduttua teollistuneissa maissa, se on jälleen Euroopan takapajula. Lenin kuitenkin erehtyi sillä läntisten teollisuusmaiden vallankumoukset eivät onnistuneet ja Neuvosto-Venäjä jäi yksin. Saksankin vallankumous kaatui sosialidemokraatti G.Noske:n konekivääreihin.
Tämä lienee Leninin suurin erehdys. Hänen vallankumoukselliseksi havainnoimansa tilanne ei ollutkaan sosialistista sellaista edeltävä. Se oli Venäjällä feodalismista kapitalismiin siirtymistä eikä läntisemmässä Euroopassa tilanne ollut vielä sellainen. Mahtaneeko olla vieläkään vaikka olemmekin likipitäen finanssikapitalismin jatkuvan kriisin oloissa. BtW: Kiinassakin ovat havainneet sen ja elävät nyt kapitalismia pikakelauksella.
NL:lla oli siis minunkin mielestäni todellakin epäonnistumisen siemenet jo lähtökohdissaan mutta sen lopullisesti aiheutti (oik. ranskalaisperäinen) byrokraattinen suunnittelu yhdistettynä poroporvarilliseen suuria lukuja rakastavaan vallanhimoon.
Ilmoita asiaton viesti
Mukavaa huomata, että ainakin asioiden historiallisessa kuvailussa meillä on yhteneviäkin näkemyksiä. 😉
Marxista vielä sen verran, että manner-Euroopan tuolloisten vallanpitäjien (ainakin Preussissa, Ranskassa ja Belgiassa) näkökulmasta hän oli riittävän vaarallinen karkotettavaksi; britit kait noudattivat tuolloin sikäli liberaalia linjaa, että maassa saattoi vähän erikoisempiakin ajatuksia esittävä oleskella, mikäli ei puuttunut suoranaisesti saarivaltion asioihin. Siksihän bolshevikitkin (tai ilmeisesti alun perin oikeammin Venäjän sosialikdemokraatit) saattoivat myöhemmin pitää kokouksiaan Lontoossa.
Mutta minun on joka tapauksessa historiaan jonkin verran perehtyneenä myönnettävä se, että 1800-luvusta puhuttaessa termin ”sosialisti” merkitys on huomattavasti laajempi tai sanoisinko ”kirjavampi” kuin siinä 1900-luvun jälkipuoliskon kontekstissa, jossa näitä tämän hetken keskusteluja useimmiten käydään.
Mitä taas Kiinaan tulee, pidän siellä tapahtuvaa kehityskulkua tietyllä tavalla varsin vaarallisena. Jos unohdamme hetkeksi puolueiden nimet ja lippujen värit, sikäläisessä kehityksessä voidaan nähdä yhteisiä piirteitä sen kanssa, mitä tapahtui Saksassa Bismarckin yhdistettyä maan 1871. Voidaan puhua ”modernisaatiosta ilman demokratiaa”, jonka tuloksena on ulospäin äärimmäisen yhtenäinen ja voimakas, teknologisesti hyvin edistynyt nopeisiin ratkaisuihin myös puhtaan voimapolitiikan saralla pystyvä suurvalta. Tämähän on jo suurelta osin toteutunut, ja pelkäänpä että pääsemme jossakin vaiheessa nauttimaan kehityksen hedelmistä.
Ilmoita asiaton viesti
Olisin erimieltä yhtenevyydestä Bismarckin ajan Saksaan. Hän kannatta aristokraattina ja konservatiivisena sellaisena kannatti harvainvallan säilyttämisistä mutta tunnisti kapitalismin olevan voittamassa ja sen tarvitsevan yhtenäisiä ja suurempia (kansallis-)valtioita kuin silloin.
Molempien osalta toki on kyse väistämättömän kehityksen ohjaamisesta niin silti erot ovat suuremmat sillä kiinalaiset näkevät laajemman kuvan tuotantosuhteiden muutoksesta. Sellaista Bismarck ei koskaan nähnyt. Hän oli konservatiivinen rojalisti alusta loppuun, toisin kuin kiinalaiset jotka jo hahmottelevat tämän nyt elävänsä kapitalismin seuraajaa.
Sosialismi oli epämääräisempi ja hähmäisempi käsite ennen Marx:ia ja Engels:iä. Vaikka toki heidän jälkeensäkin on sosialismi vetänyt puoleensa kaikenlaista sakkia E.Bernsteinista ”kolmannentien” ranskalaisia myöten. Ydin on kuitenkin tuotantosuhteiden järjestämisessä niin, että tuotantovälineet ovat niiden käyttäjien hallussa ja yhteiskunnan kaikki osa-alueet kattavassa demokratiassa.
P.s. Kun oikein pöyhitään niin jotain yhteistä löytyy. Kuten tuo brittien suhtautuminen toisinajatteluun. Hyvä niin ettei mene ihan vastakkain jankkaamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, Bismarck oli konservatiivi ja monarkisti, saksalaisen historioitsijan Lothar Gallin käyttämän nimityksen mukaisesti ”Der weisse Revolutionär”, joka Preussin perinteisen eliitin aseman 1800-luvun muutosten keskellä säilyttääkseen suoritti eräänlaisen ”vallankumouksen ylhäältä”. Sisäisten ajatusmaailmojen osalta erot Kiinan nykyjohdon kanssa ovat toki suuret.
Aasinsilta 1800-luvun lopun Saksasta nykyiseen Kiinaan kuitenkin syntyy mielestäni juuri siitä, millainen valtio tästä ”modernisaatiosta ilman demokratiaa” syntyy suhteessa ulkomaailmaan, varsinkin suuren kansakunnan kyseessä ollessa. Lopulta kyse on kuitenkin vallasta, sen hankkimisesta ja säilyttämisestä.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, kyse on vallasta ja sen tuomista eduista, Guaidó:sta Bismarck:iin, Washington:sta Beijing:iin. Tilanteet ja olosuhteet sekä niissä käytettävät keinot vain muuttuvat koska tuotantosuhteet muuttuvat.
M.Waltarin sanoin: ”Niin on ollut ja niin on aina oleva. Köyhät tulevat entistä köyhemmiksi, rikkaat entistä kirkkaammiksi ja kadunkulmissa soi Syyrian rämisevä musiikki” (muistinvaraisesti lainattuna). Toivottavasti me ihmiset kuitenkin sivistymme ja tietoistumme pitääksemme puolemme sekä oppiaksemme hoitamaan itse omat yhteiset asiamme yhdessä. Silloin voisimme osoittaa Waltarin olleen väärässä Sinuhe egyptiläisen tarinaan Raamatun sanontoja asetellessaan.
Ilmoita asiaton viesti
Waltari epäilemättä asetteli Sinuhen suuhun myös omia (ja monien kaltaistensa) tunnelmiaan toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa.
Historiassa tapahtuu kriisejä ja katkoksia, joiden yhteydessä osat vaihtuvat ja resurssit jakautuvat uudelleen, tämä lienee ollut pelin henki alusta asti. Rikkaat, jotka rikastuvat ja köyhät, jotka köyhtyvät eivät kuitenkaan ajasta aikaan edusta samoja tahoja.
Itse en usko tasa-arvon olevan mahdollinen siinä mielessä kuin sosialistit siitä puhuvat; ihmiset ovat aina olleet, ovat nyt ja tulevat olemaan kyvyiltään ja ambitioiltaan erilaisia. Totalitaarinen yhteiskuntajärjestelmä saattaa pakkokeinoin saada näennäisen täyden tasa-arvon voimaan joksikin aikaa, mutta toiset ovat kuitenkin lopulta ”tasa-arvoisempia kuin toiset”.
Kuten Sinuhen salaa tapaamalla Amon-jumalan korkea-arvoisella papilla, joka ”halusi vain jokaisen saavan mittansa täytenä”, minunkin kannattamani tavoitteet ovat pienempiä. On järkevää, että eriarvoisuus pyritään pitämään siedettävissä mittasuhteissa (näinhän ei ollut asianlaita esim. keisarillisella Venäjällä), mikä on eri asia kuin täyden tasa-arvon kannattaminen. On yhteiskunnassa demokratian puitteissa käytävän keskustelun asia, mitä ”siedettävä” merkitsee.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaisi ehkä tutustua sosialismin teoriaan ja sen variaatioihin ennenkuin antaa kovin vankkoja todistuksia sen tasa-arvokäsityksistä(-kään). Ne eivät mene ihan niin yksioikoisesti kuin Norbäck esittää.
P.s. On totta, että Waltari sijoitti teoksiensa roolihenkilöiden suihin paljonkin omia käsityksiään jotka olivat sodan jälkeen kovinkin pessimistiä (sen vuoksi häntä on epäilty natsisympatioista *)). Ison osan niistä hän poimi muista lähteistä. Esimerkiksi ajatuksen kaiken säilymisestä pohjimmiltaan samanlaisena hän otti Raamatun VT:n Saarnaajan kirjasta, alkuosan sanasta sanaan.
Erityisesti Waltarin ajatusmaailmaa avannee hänen historiallisten teostensa rooliasetelma jossa päähenkilö on oppinut mutta tumpelo älykkö ja hanellä on oppimaton mutta käytännöllinen ”sidekick”: Sinuhe ja Kaptah, Mikael ja Antti j.n.e. Asetelma lienee lainaus M.Cervantes:n Don Quijote manchalaiselta.
—
*) Aihetta syytöksille antoi toki myös hänen innokas osallistumisensa sodanaikaiseen propagandatuotantoon mutta se selittynee pikemmin ahkeralla senttaamisella.
Ilmoita asiaton viesti
Waltari varmaankin käytti Raamatun kieltä myös luodakseen jotenkin ”muinaista” tunnelmaa. Huvittavaa sinänsä, sillä suomalaisen raamatunkielen alkujuurena oli Agricolan ja Gezeliusten ajoista lähtien ollut Lounais-Suomen, ennen muuta Turun seudun kansankieli, jota sitten 1800-luvun aikana loivennettiin itäsuomalaisuuksilla.
En ehkä tunne kovin tarkoin sosialismin kaikkia variaatioita, jotain laajempaa käsitystä minulla on tosiaan vain näistä kutakuinkin nykyaikaan asti säilyneistä.
Parhaiten tunnettu versio lienee se, jota pyrittiin aikoinaan toteuttamaan Suomen itänaapurissa. Muiden versioiden jäämiseen osittain sivuun oli oma vaikutuksensa sillä, että itänaapurimme ja heidän kannattajansa suhtautuivat näihin muihin suuntiin varsin kielteisesti. Enkä nyt edes laske tähän mukaan sosialidemokraatteja.
Tässä tunnetuimmassa versiossa tuo George Orwellin tokaisu tasa-arvosta kuitenkin oli täysin paikkansa pitävä.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaisi vertailla neuvostotodellisuutta edes tuntemiinsa sosialismin teorioihin eikä vääntää joistakin sen ilmentymistä teorian sisältöä.
Siis niin, että jos todellisuus X vastaa teoriaa A niin X on A:n mukainen, A:ta. Jos taas todellisuus ei vastaa teoriaa niin pitää etsiä muita teorioita jos haluaa sellaisen löytää. Mutta ei niin, että todellisuus X:stä väännetään teorian A sisältö vaikka sillä jo aiemmin on oma teoreettinen sisältönsä.
G.Orwell (oik. E.Blair) oli aristokraattinen snobi ja individualisti joka joissakin havainnoissaan oli toki tarkka mutta yläluokkainen ja ylimielinen asettuen huonompina ja tyhmempinä pitämiensä yläpuolelle. Hän ei esimerkiksi suostunut matkustamaan yhdessä rahvaan kanssa koska he kuulemma haisevat. Hän osui myös monissa Eläinten vallankumous -teoksen havainnoissa mutta ylimielisyydessään tuli myös huteja. Mutta kannattaa huomioida hänen tarkkailleen nimen omaan anglosaksista maailmaa ja hänen kuuluisimpien teostensa tapahtumapaikka oli nimenomaan Oceania, ei Eurasia eikä Eastasia. Mutta pääsääntöisesti hän halusi olla huomattu häirikkö kaikissa piireissä joihin osallistui, siis tunnustettu älyllisyydestään ja sanavalmiudestaan usein myös sisällön ja johdonmukaisuuden kustannuksella.
En siis nostaisi hänen havaintoaan irti sen kontekstista miksikään yleismaailmalliseksi totuudeksi vaikka sen kuvaama riski onkin läsnä kaikkialla. Siksi Orwell:n inhoaman rahvaan tulisikin olla valppaana, ettei meitä vietäisi kuin pässiä narussa.
Ilmoita asiaton viesti
En suinkaan yritä vääntää neuvostotodellisuudesta sosialismin teorian sisältöä. Mutta neuvostotodellisuus (siis omassa maailmassaan elävä eliitti ja – omissa silloiseen hyvin nuoreen mieleeni iskostuneissa uutiskuvissa – kurjana ja lannistetun näköisenä säilykkeitä ja viinaa kaupasta jonottava kansa) toimii itselleni vahvistuksena siihen johtopäätökseen, että kyse oli – kylläkin varsin pitkälle kehitetystä – teoriasta.
En tunne hyvin Orwellin taustaa, mutta huomiosi hänestä tuovat mieleeni edesmenneen toimittajan Seppo Heikinheimon ”Mätämunan muistelmissaan” (Otava 1997) antaman kuvauksen prof. Erik Tawaststjernan tavoista. Tämä ei kuulemma milloinkaan liikkunut raitiovaunuilla, koska niissä oli ”alemman luokan yleisöä, jolta saattoi saada tuntemattomia basilleja”. Heikinheimo käytti tätä vertauksena prof. T:n ”snobiudesta”, mutta tosiasia on, että Tawaststjernan (1916-1993) nuoruudessa hänen viiteryhmänsä lapset opetettiin välttelemään räkivää ”rahvasta”, koska tuolloin tuberkuloosi vielä oli varsin yleinen sairaus. Orwellin kohdalla voi olla kyse osin samoista asioista.
Ilmoita asiaton viesti
Orwell nimen omaan perusteli itse rahvaankammoaan meidän hajullamme ja tyhmyydellämme, ei bakteerikammolla. Sitä hän tuskin koki sillä hän ei välittänyt yrittää suojella itseään juurikaan tuberkuloosilta johon hän sittemmin kuolikin. Hän ei esimerkiksi noudattanut mitään lääkäreiden määräämiä ohjeita ennenkuin oli jo liian myöhäistä.
Toisaalta hän oli snobismissaan hyvin moderni sillä hän käytti hienoimpia räätäleitä tekemään hänelle hieman mutta harkitysti huolimattoman kuvan antavia vaatteita. Hienolaatuisia kankaita mutta ”sopivasti väärin” leikattuina, sillee boheemisti. Sama tapa lienee nykyisinkin vallalla n.s. paremmissa piireissä ja rahvaanomaistunut jo hipstereille. Pian meille rahvaallekin jolloin, tietysti, Orwell:n jalanjäljissä kulkevien on keksittävä jotain uutta itseään elähdyttääkseen.
Havainnoista vedetyt johtopäätökset johtavat joskus ja joskus useinkin harhaisiin johtopäätöksiin ilman kunnollista perehtymistä a) teoriaan ja b) todellisuuteen. Norbäckin kuvailema päättelyketju kuulostaa kovasti samanlaiselta kuin kuuluisa syytös jäätelönsyönnin aiheuttamista hukkumiskuolemista eli hienommin sanottuna ”Cum hoc ergo propter hoc” -argumentaatiovirhe.
Ilmoita asiaton viesti
Hipsterit ovatkin aivan oma lukunsa.
Erotan toki toisistaan korrelaation ja kausaalisuuden. Neuvostojärjestelmän epäonnistuneisuus ei kuitenkaan ole kiistettävissä oletettuja argumentaatiovirheitä etsimällä. Esimerkiksi niiden miljoonien ja taas miljoonien ihmisten, jotka Neuvostoliitossa joutuivat poliittisista syistä ammutuiksi, pakkotyöleireille tai karkotetuiksi, kohtalo oli rikos, ei argumentaatiovirhe.
Ilmoita asiaton viesti
Tuollainen väite neuvostotodellisuuden olevan joku todiste sosialismin puolesta tai vastaan perustuu juurikin kyseiseen argumentaatiovirheeseen tai on vain silkkaa henkistä laiskuutta joka johtaa siihen.
P.s. Neuvostoliitossa tapettiin todellisuuteen perustuvien selvitysten mukaan n. miljoona ihmistä, pääasiallisesti poliittisiksi vihollisiksi koettuja. Toki jonainen niistä on liikaa ja määrä hisrvittävä mutta miljoonista puhuminen on taas toinen argumentaatiovirhe. Sellainen jonka mukaan suurimpien lukujen esittäjä on suurin asiantuntija.
Ilmoita asiaton viesti
Tieteellisistä kysymyksistä käytävään keskusteluun kuuluu yhtenä (välttämättömänä) osana mahdollisten argumentaatiovirheiden etsiminen ja osoittaminen. Ilman tätä toimintaa uskoisimme yhä, että Maa on litteä jne. Tätä en yritä ollenkaan kiistää.
Mutta totalitaarisen yhteiskunnan harjoittamien poliittisten vainojen uhrit eivät ole argumentaatiovirhe, ja jos sellaista ylipäätään on tapahtunut, ei tarkasta lukumäärästä kiisteleminen ole relevanttia, kuten se ei ole vaikkapa Holokaustinkaan kohdalla.
Lisäksi, vallankäyttö on vallankäyttöä, eikä se tule ”hyväksi” tai ”oikeudenmukaiseksi” sillä, että vallankäyttäjänä on ”kansa” tai vaikkapa ”yleistahto” tai mitä termejä niitä nyt olikaan. Eikä se, että jokin taho – olkoon nyt vaikkapa ”kansa” – on aiemmin ollut sorretussa asemassa, suinkaan tee tästä tahosta jostakin syystä valtaan päästyään ”hyvää” tai ”oikeudenmukaista” vallankäyttäjää. Minusta esimerkiksi Yhdysvaltojen perustajilla oli näihin asioihin melko terve suhtautumistapa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä mutta tuollaisilla sosialismin arvioiminen on harhaa, joko tarkoituksellista tai ymmärtämättömyyttä. Ihan koska sosialismin sisällöstä tuollaisia asioita ei vain yksinkertaisesti löydy. Sosialismia tulee arvioida teoreettisen lisäksi käytännössä vain sellaisen perusteella jonka pystyy osoittamaan sosialismiksi.
NL:n johtokin määritteli neuvostotodellisuuden sosialismiksi vasta 1970-luvun lopulla ja silloinkin vastoin marksismi-leninismin asiantuntijoiden valtavirtaa. Heidän mielestään NL ei ollut vielä edes saavuttanut kapitalismin ja sosialismin välitilaa, ”proletariaatin diktatuuria” (marksilainen termi kuvaamaan 1800-luvun loppupuolen olotilan, porvariston diktatuurin, dialektista vastakohtaa).
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin toistaiseksi se sosialismi, jota sinun näkemyksesi mukaan saisi sosialismina arvostella, näyttää pysytelleen siellä Platonin hahmottelemassa kuolemattomien ideoiden maailmassa, ja me kait sitten olemme niitä luolaan selkä suuaukkoa kohti kahlehdittuja.
Aika harvassa lienevät muuten esimerkiksi Suomessa vaikkapa juuri 1970-80-luvuilla olleet sellaiset julkiset keskustelijat, jotka olisivat väittäneet Neuvostojärjestelmän olleen jotakin muuta kuin sosialismia, yleisesti ”kylähulluina” pidettyjä lukuun ottamatta nyt tietenkin. Jopa silloiset koulujen oppikirjat kertovat melkoisesta myötäkarvaan silittämisestä.
Ilmoita asiaton viesti
Sosialismin on todellakin melko pitkälti vielä teorian asteella. En ole vielä nähnyt yhteiskuntaa jota sellaiseksi voisi nimittää. En edes hahmoteltua siirtymävaihetta. Toki siitä on ollut ja on tälläkin hetkellä ituja monessakin paikassa mutta ne ovat vielä kovinkin pieniä. Esimerkiksi joitakin osuustoiminnallisia piirteitä voisi kai sellaisina pitää mutta matkaa valmiiseen todellakin riittää. Mutta ymmärrän toki, että monellakin on erityisiä himoja sitä mollata, jopa objektiivisia etujakin siinä ajettavana.
NL:ssa käytiin 1970-luvulla ammattimaisissa marksisti-leninistipiireissä laajaa keskustelua NL:n yhteiskunnallisista oloista eli miksi NL:a olisi pitänyt luonnehtia, juurikin tuon NKP:n johdon ehdotuksen tiimoilta. Se jäi täällä silloin huomaamatta koska eihän voinut olla mahdollista NL:ssa keskustellun ja osittain koska sikäläistä yhteiskunnallista lehdistöä ei seurattu. Olisihan paksujen kirjamaisten, pienellä kirjasinlajilla painettujen kuvattomien tiedejulkaisujen lukeminen ollut tylsää, ja olisi vielä pitänyt lukea ja ymmärtää venäjää.
Suomessakin täkäläiset sosialistit keskustelivat paljonkin aiheesta mutta lähinnä keskenään koska porvareille ei haluttu antaa jutunjuurta. Esimerkiksi SKDL:ssä oli hyvinkin monenlaisia käsityksiä neuvostotodellisuudesta, aleniuslaisista kainuslaisiin.
BtW: K.Sorsa oli 1970-luvulla Suomen silloisista oloista mieltä, että tälläistä tämä sosialismi on. Hänekään kanssaan kovin harva oli samaa mieltä,niin oikealla kuin vasemmallakaan puolellaan.
Kaikenkaikkiaan 1970-luku oli monimielistä aikaa. Silloin yhteiskuntaan mahtui paljon suurempi mielipiteiden kirjo ja asioista keskusteltiin enemmän. Nykyään sallitaan paljon vähemmän sillä elämme ememmän yhdentotuuden maailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko tuolle täällä tapahtuneelle NL:ssa käydyn väittelyn huomiotta jättämiselle (jonka kyllä uskon tapahtuneen) ollut kuitenkin vahvana syynä se, ettei täkäläinen yliopistoväki halunnut leimautua jonkin tietyn NL:n sisällä esiintyneen suuntauksen kannattajaksi tai vastustajaksi?
Olihan tuolloin jo hyvin tiedossa, että siellä saattoivat ”epäsuosioon” joutuneet yhteiskunnalliset keskustelijat yllättäen saada uuden asuinpaikan kauempana Moskovasta. Väärien hevosten veikkaaminen olisi varmasti täälläkin voinut muodostua kompastuskiveksi uralle myös yliopistoväen edustajille, kuten asianlaita politiikankin puolella oli.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan ihmisillä kaikenlaisia urasuunnittelmia ja ottavat sellaisissa monenmoisia asioita huomioon, joskus ja aika usein epärationaalisestikin.
En kuitenkaan usko, että urasuunnittelu tuossa mielessä esimerkiksi täkäläisissä yliopistoissa olisi johtanut tuollaiseen. Pikemminkin yleinen tiedepiirien epäluulo NL-laista yhteiskunnallista tutkimustoimintaa kohtaan on saattanut vaikuttaa sielläkin.
Olisinkin taipuvainen ajattelemaan noita aikoja muistellessa, että kiinnostuminen tuosta keskustelusta olisi edellyttänyt yhtä aikaa kiinnostusta sosialismiin, neuvostotodellisuuteen, NL-laiseen tieteelliseen keskusteluun ja venäjän kielen taitoa. Kovinkin harvinainen yhdistelmä silloin. Kuin myös etenkin nykyisin sillä nyt ehdottomana edellytyksenä olisi lisäksi henkilökohtainen hyöty yliopistohallinnon asettamilla talouden ”painopistealueilla” jotka eivät silloin vielä olleet yhtä näkyvässä asemassa kuin nykyisessä täkäläisessä tieteenteossa.
P.s. Kyseiset neuvostokeskustelijat eivät käsittääkseni joutuneet muuttamaan keskusteluunosallistumisensa ja siinä esittämiensä kannanottojen takia mihinkään sen enempää kuin heidän uraputkensa heitä vei yliopistoista toiseen, ihan niinkuin missä tahansa yliopistoihinsa panostavassa maassa. Stalinin aikana olisi ehkä voinut päätellä menneen toisinkin mutta se on kontrafaktuaalista spekulointia koska silloin ei tuollaisia keskusteluja käyty.
Ilmoita asiaton viesti
Muuttamaankin joutuneista neuvostoliittolaisista yhteiskunnallisista keskustelijoista on esimerkkejä, kuten vaikkapa Andrei Saharov, mutta hänen oppiarvonsa tietysti oli toiselta alalta.
Venäjän kieli on, näin olen sitä taitavien kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta ymmärtänyt, paitsi tunnetusti kirjoitusjärjestelmältään, myös puhtaasti kielellisiltä ominaisuuksiltaan länsimaisista suurista kielistä varsin vahvasti poikkeava kieli. Siksi sen opiskelu tasolle, jota tieteellisten julkaisujen tulkitsemiseen riittävä ymmärtäminen edellyttää, tuottaa yksilön kannalta kysymyksen ajankäytön järkevyydestä, ellei tarkoitus ole varsinaisesti erikoistua sikäläisiin asioihin.
Toisaalta ne, jotka sen tien todella valitsevat, joutuvat syventymään venäläiseen ajatusmaailmaan niin vahvasti että muuttuvat itsekin helposti ajatusmaailmaltaan venäläisiksi. Tämänhän huomaa selvästi eräistä suomalaisistakin asiantuntijoista.
Toisaalta venäläiset olisivat – mikäli olisivat halunneet – pystyneet levittämään julkaisuja myös vaikkapa englanninkielisinä. Vähemmän ”arkojen” aihepiirien kohdalla he niin ovat tehneetkin. Esimerkiksi omassa hyllyssäni on kolme Neuvostoliitossa kirjoitettua ja painettua paksua korkeampaa matemaattista analyysiä käsittelevää englanninkielistä opusta. Erittäin pätevää tavaraa, itselleni toisinaan terveellisenä muistutuksena siitä, että sellaisen osaamisen puutteeseen Neuvostoliitto ei kaatunut.
Mutta mitä taas 1970-lukuun tulee, uskon etteivät aikakauteen meillä liittyvät epäselvyydet ja tulkinnanvaraisuudet tai niiden aiheet tosiaankaan ole Neuvostoliitossa, vaan Suomessa, eikä asiasta ole vielä kunnollista kuvaa. Täällähän on vielä asemissa poliittisen tai tieteellisen toimintansa juuri tuolla aikakaudella aloittaneita. Siitä puolestaan voi seurata kaikenlaista hiekkaa rattaisiin. Esimerkiksi eräs kanssani yliopistossa yhtä aikaa historiaa opiskellut valitsi alakseen Suomen poliittisen historian. Graduvaiheessa häntä oli enemmän tai vähemmän hyväntahtoisesti ”päähän taputellen” yritetty estää käsittelemästä 1970-lukua. Tämä ei häntä pysäyttänyt, vaan lopulta hän väitteli aiheesta tohtoriksi. Esimerkki kuitenkin on kuvaava.
Ilmoita asiaton viesti
Saharovin kohtalo liittyy hänen erityisalaansa josta ei pidä unohtaa hänellä ollutta hyvinkin salassa pidettäväksi kaikkialla tulkittua tietoa.
Kyse oli NL:n sisäisestä keskustelusta jossa pohjustettiin puoluejohdon haluamaa perustuslain muutosta oman valtion ja yhteiskunnan luonteesta. Olisi todella ollut mielenkiintoista avoimmuutta pohtia sitä kansainvälisessä tieteellisessä keskustelussa ulkomaiden kielillä. Sellainen olisi ollut silloin tavatonta ja myös nykyään, ihan kaikissa yhteiskunnissa.
Venäjän kielen vaikeudesta olen hyvinkin samaa mieltä suhteessa tutkijanuran edistämiseen tuolloin ja edelleenkiin. Siitä oli paljolti kyse. Sama ongelma koskee myös tiedotusvälineitä. Olihan tuohon aikaan ihan yleisenäkin tapana laittaa NL:on kirjeenvaihtajiksi henkilöitä joilla ei ollut kielitaitoa selvitä edes jokapäiväisistä arkiaskareista sijoitusmaan kielellä saati sitten seurata edes poliittista keskustelua tieteellisestä puhumattakaan. Eikä heidän itsensä eikä työnantajiensa kiinnostuksen kohteisiin juurikaan kuulunugt tieteelliset keskustelut aiheista joita täällä tieteilijät eivät juurikaan pitäneet edes tieteenä.
1970-luvullakin oli muotiaiheensa joihin suuntauduttiin ja ohjattiin sekä vähemmän seksikkäät aiheet. Nykyään taitaa ohjaus olla yliopistoissamme vieläkin rajumpaa kun on miellytettävä ulkopuolisia rahoittajia ja heidän etuaan ajavia hallintoja.
Mitä historiantutkimukseen tulee niin olisi kai hyvä pitää jotain perspektiiviä tai hajurakoa tutkimuskohteeseen. Ihan jotta vältyttäisi puolueellisuuden pahimmat sudenkuopat. Niinpä ihan lähimenneisyyttä pitäisi kai lähestyä pikemminkin vain dokumentoiden mutta kauemmista ajoista voinee jo esittää kausaliteetteja hakevia johtopäätöksiä. 1970-luku alkanee jo nyt tulla siten turvalliseksi tutkimuskohteeksi vaikka toki vieläkin on erilaisissa vallankahvoissa kiinni ihmisiä joilla on omakohtaisia riippuvuuksia noilta ajoilta.
Ilmoita asiaton viesti
Eivätköhän seuraavat noin 10 vuotta luonnollisella tavalla korjaa suomalaisen historiantutkimuksen 1970-lukuun liittyvät ongelmat.
Mitä tulee siihen, että suomalaiset tiedotusvälineet saattoivat käyttää riittämättömällä kielitaidolla varustettuja Neuvostoliiton-kirjeenvaihtajia, mahtoiko kyse olla myös siitä ettei heidän haluttukaan pystyvän liian itsenäisiin tutkimuksiin paikan päällä ja saavan siitä syystä mahdollisesti lähtöpasseja? Tai vaihtoehtoisesti, arveltiinko myös että venäjää paremmin osaavien joukossa tuolloin oli myös juuri aatteellisesti Neuvostoliittoa liian lähellä olevia?
P.S. Keskustelu on mielenkiintoinen, mutta mahtaako olla edennyt jo liian etäälle blogin pitäjän alkuperäisestä avauksesta?
Ilmoita asiaton viesti
Tiedotusvälineiden omistajien ja heidän palkkaamiensa toimivien johtojen edustajat tietysti toteuttivat firman ansaintalogiikkaa rekrytoidessaan ja johtaessaan toimituksellista työtä. Jota myös myöhempinä aikoina selitellään kulloisenkin tilanteen mukaan tyyliin ”kyllähän me mut’ku …”. Olen aistivinani nykyisissäkin jutuissa tietynlaisia kiertoilmauksia ja takaportteja joihin voi joskus myöhemmin jälkikäteen toisenlaisissa oloshuhteissa vedota samaan tyyliin.
En pidä ajallista ja ajatuksellista läheisyyttä oikeastaan ongelmana vaan pikemminkin tunnistettavana ja tiedostettavana olosuhteena joka on otettava huomioon sekä tutkijoiden että tutkimusten hyödyntäjien unohtamatta niitä jotka noihin hyödynnöksiin törmäävät.
P.s. Olemme tokikin jo hyvin kaukana Gutiérres Soraisen alkuperäisestä aiheesta ellei tuosta ensimmäisestä kappaleesta rakenna aasinsiltaa nykyiseen Venezuelaa koskevaan uutisointiin. Päteehän se toki siihenkin. Hän on kovin ystävällisesti sallinut meidän hortoilla ihan toisissa ilmansuunnissa, ajoissa ja paikoissa josta kiitokset hänelle. Liekö tarpeellista jatkaa enää pidemmälle tällä kertaa?
Ilmoita asiaton viesti
Itsekin kiitän blogin pitäjää ystävällisyydestä hänen sallittuaan tämän pitkän sivupolun.
Sen verran tarkennan tuota esimerkkiäni 1970-lukuun kohdistuvassa tutkimuksessa esiintyvistä ongelmista, että siinä ei käsittääkseni ollut varsinaisesti kyse siitä, että olisi pitänyt tunnistaa lähihistorian tutkimiseen liittyvät ongelmat, vaan siitä että oli ilman kunnollista perustelua annettu ymmärtää olevan suotavaa kokonaan jättää jokin aihepiiri pois, mikä on täysin eri asia. Tapausta ei voida kuitenkaan valitettavasti avata enempää, koska opinnäytetyön tekijän ja ohjaajan väliset keskustelut ovat kahdenvälisiä, eikä niistä siis jää kuin ”sana vastaan sana”.
Päätän omasta puolestani tähän tästä aihepiiristä, kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta.
Ilmoita asiaton viesti
Maduro karkoitti viisi euroedustajaa Venezuelasta. Nyt linkissä olevan uutisen mukaan euroedustajat aikovat lauantaina saapua Venezuelaan Kolumbiasta ruoka-avustusten kanssa. Ilman muuta euroedustajien läsnäolo Kolumbiassa on tärkeä, jos Maduro aikoo vastata ruoka-avun kuljetuksiin väkivallalla. Nyt hänen on pakko miettiä kahdesti.
http://www.ntn24america.com/america-latina/venezue…
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoittaako Gutiérres Sorainen, että EU:n parlamentin jäsenten pitäisi olla varmistamassa humanitaarisuuden nimissä tehtävän intervention onnistumista? Kyseessähän tökerö Venezuelan suvereeniuden ja itsenäisyyden loukkauksen peittely-yritys.
Jos ”avun” tarjoajat olisivat vilpittömällä mielellä niin sanktiot ja boikotit olisi purettu jotta normaali ruuan ja lääkeiden toimittaminen olisi mahdollista. Ja ruoka-avunkin kanssa olisi toimittu toisin, eikä yritty tunkeutua väkisin itsenäiseen maahan. Jopa kansainvälinen Punainen ristikin on nähnyt toiminnan läpi eikä suostu yhteistoimintaan USAID:n kanssa Venezuelassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulostat Kuuban armeijan kenraalilta. Kuubalaisten sotilaiden läsnäolo Venezuelassa on loukkaus. Lauantaina Kuubassa sotilaat vannoivat taistelevansa Maduron puolesta. Guaidón ilmoittautuneet vapaaehtoiset kuljettavat ruoka-apua. Toivon mukaan Maduron aseistetut soturit eivät ammu siviileja. Tässä tilanteessa ollaan Maduron itsepäisyyden takia. Valta turmelee. Kuuban ja Venäjän motiiveista on selitetty sinulle, mutta ei se mene jakeluu. Toistat Maduron ja Maduron tukijoiden propagandaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten näissä keskusteluissa ikävällä tavalla joutuu huomaamaan, Suomessa valitettavasti on edelleen varsin monia aivan julkisesti vanhakantaisella tavalla ajattelevia kommunisteja. Tämä johtuu siitä, että vuoden 1991 muutokset eivät aikoinaan Suomessa toteutuneet aivan yhtä perusteellisesti kuin muissa Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuuluneissa maissa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskinpa kuulostan minkään armeijan miltään sotilaalta sillä sen verran pasifisti olen. Tuskinpa mikään sotajoukko huolisi minunkaltaista joukkoonsa.
Joka tapauksessa kuubalaiset sotilaat ovat siellä laillisen hallituksen kutsusta, ei kutsumatta kuten USAID sinne pyrkii.
Luottaisin hyvinkin paljon kansainvälisen Punaisen Ristin kykyyn arvioida tilanteita ja he eivät halua olla tekemisissä USAID:n kanssa tässä asiassa.
En toistele kenenkään propagandaa vaan pyrin ottamaan selvää asioista mahdollisimman monesta suunnasta ja silloin USAID:n kaltaiset orgaanit näkyvät kovinkin synkässä valossa enkä pysty yhdistämään niitä aitoon ja vilpittömään apuun.
On totta, että myös muilla on etunsa ajettavana. Toki tietysti Venäjä, Kiina, Kuuba jamitäniitäonkaan haluavat sijoituksilleen tuottoa. Eivät nekään hyvää hyvyytään venezuelalaisia auta. Sitö tekisivöt vain venezuelalaiset ja heilläkin omat kullakin ryhmittymällä ja yksilöllä omat etunsa. Mutta erityisesti on naurettavaa kuvitella USA-laisten niin tekevän tai Guaidon olevan vilpittömästi vain hyväällä asialla.
Ilmoita asiaton viesti
Kun venezuelassa sosialismi epäonnistuu se on usan/lännen/pääomapiirien ja kolmannen tien kulkijoiden ja revisionistien vika,,-ei suinkaan sosialismin,,samoin n-liiton kaatuminen,prahan kevät,unkari -56 etc etc !
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia blogista.
Venezuelan korruptoitunut eliitti on kurjistanut kansaansa jo pari vuosikymmentä. Tuki oppositiolle ei ehkä muuta mitään, mutta totalitaristinen sosialismi ei nyt ainakaan toimi.
Chavezin korruptoitunut eliitti ansaitsee loppunsa. Toivottavasti kansa löytää liberalismin, omistusoikeuden, demokratian ja markkinatalouden kaiken kurjuuden jälkeen.
Näyttäisi menevän ”Kuinka maat kaatuvat” -kirjan oppien mukaan. Toivottavasti myös nousu tästä ahdingosta. Hyvät instituutiot voimaannuttavat.
http://www.terracognita.fi/tc/product/miksi-maat-k…
Ilmoita asiaton viesti
Ruoka- ja lääkeapua olisi myös Caracas:n lentokentällä mutta jostakin syystä se ei herätä intohimoja läntisissä tiedonlevitteissä. Johtuisiko siitä, että se on toimitettu Venäjältä ja luvan kanssa, ilman n.s. ”humanitaarista interventiota”.
Ilmoita asiaton viesti