Maalla ja mailla Maissa maiden tavoilla

Latinalaisessa Amerikassa poliittiset voimat ovat murroksessa

  • Satelliittikuva Amerikan mantereesta vuodelta 2002. (Wikipediasta)
    Satelliittikuva Amerikan mantereesta vuodelta 2002. (Wikipediasta)

Meksikossa on 119 530 753 asukasta. Meksiko on hiljattain saanut uuden presidentin, Andrés Manuel López Obradorin (AMLO). AMLOa kuvataan vasemmistolaiseksi, mutta hän on ennen kaikkea populistinen johtaja. AMLO kutsui omaan vallanastujaisseremoniaansa sekä Nicaraguan että Venezuelan diktaattoreita. Ortega ei osallistunut, mutta Maduro kyllä osallistui Meksikon opposition vastusteluista huolimatta. Katsoin eilen videon, jossa venezuelalainen nainen kysyy AMLOlta, aikooko hän moittia Maduroa Venezuelassa tapahtuneiden ihmisoikeusrikoksien takia ja aikooko AMLOn Meksiko olla tunnustamatta Maduron hallintoa. AMLO vastasi kysymykseen sanomalla, ettei hän puutu toisen maan asioihin. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen eivät ole eikä niiden pitäisi olla vain ja ainoastaan sisäinen asia, vaan ihmisoikeudet ovat universaaleja ja jakamattomia.

 

Brasiliassa on 202 656 788 asukasta. Myös Brasilia on saanut uuden presidentin, Jair Bolsonaron. Bolsonaroa kuvataan äärioikeistolaiseksi, mutta myös hän on populistinen johtaja. Toisin kuin AMLO, Bolsonaro ei kutsunut Kuuban, Venezuelan ja Nicaraguan johtajia vallanastujaisseremoniaan. Tai oikeastaan kutsu lähti, mutta Bolsonaro perui sen myöhemmin sanoen, ettei hän kutsuu diktaattoreita omaan juhlaansa. Erikoista, koska Bolsonaro on sanonut ihailevansa diktatuureja. Demokratian ystävien ympäri maailmaa pitäisi seurata, mitä Bolsonaro tekee ja minne hän vie Brasilian lähivuosina.

Jo suurista väkiluvuista johtuen Meksikon ja Brasilian asemoituminen Latinalaisen Amerikan poliittisessa kentässä on tärkeää. Yhdysvaltojakaan ei pidä koskaan unohtaa. Joku on sanonut, että Brasilian ja USA:n oikeistohallintojen puristuksessa on nyt vasemmistolainen Meksiko. Ihan kuin hampurilaisessa. Mausteina tuossa hampurilaisessa on ilman muuta Kiina, mutta en väheksyisi myös Venäjän kasvavaa roolia Latinalaisen Amerikan maiden politiikassa.

Joulukuun lopussa, sen jälkeen kun Amerikan valtioiden järjestön maiden edustajat olivat kokoontuneet keskustelemaan Nicaraguan kriisistä, kuuntelin Venäjän ulkoministeriön edustajan haastattelun, jossa hän toisti Ortegan hallinnon propagandan, että ulkomaista käsin yritetään masiinoida vallankaappausta Ortegaa vastaan, ja että Venäjä ei pidä Ortegan hallinnon toimia kansainvälisenä turvallisuusriskinä. Myös Kiinasta on saatu samansuuntaisia viestejä. Saa nähdä, kasvaako nyt Kiinan ja Venäjän vaikutus Meksikon hallintoon. Sanoisin, että merkkejä siitä on olemassa.

Pari päivää sitten niin kutsuttu Liman ryhmän, Grupo de Lima, maiden ulkoministerit kokoontuivat keskustelemaan Venezuelan Maduron 10.1. alkavasta toisesta valtakaudesta. Kokouksen seurauksena syntyi julkilausuma, jossa 12 Latinalaisen Amerikan maata ja Kanada sanovat, että eivät tunnusta Venezuelan hallinnon uutta toimikautta. Sen lisäksi nämä 13 maata haluavat, että Maduro luovuttaisi vallan parlamentille, kunnes maassa voidaan pitää vapaat vaalit. Kävin läpi eri uutisia suomalaisissa tiedotusvälineissä ja on hyvä selventää, että parlamentti, jolle valta tulisi noiden maiden ulkoministereiden mielestä luovuttaa, on Nicolás Maduron hajottama parlamentti, joka oli vapailla vaaleilla valittu, toisin kuin nykyisin Venezuelassa toimiva edustajisto, joka valittiin kansanäänestyksellä, mutta ehdolla oli vain Maduron liittolaisia. Aikovatko EU:n maat ja Suomi taas vain katsoa sivusta? Jos EU ei tunnusta Venezuelan terrorihallintoa, se olisi hyvin vahva viesti ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. Nyt jopa Espanjan vasemmistohenkisen Podemosin pomo Pablo Iglesias on sitä mieltä, että Venezuelassa on kyse diktaktatuurista.

Liman ryhmä perustettiin vuonna 2017 sen jälkeen, kun yli 125 ihmistä kuoli Maduron vastaisissa mielenosoituksissa. Ryhmään kuuluu keskeisiä maita niin Etelä- kuin Pohjois-Amerikastakin, muun muassa Brasilia, Argentiina, Peru, Kolumbia, Kanada ja Meksiko. Merkittävää eilisessä Liman ryhmän kokouksessa oli Meksikon edustajan poissaolo. Liman ryhmä kokoontui Perun aloitteesta. Pitää muistaa, että Latinalaisen Amerikan maista Peru on se maa, joka eniten vastaanottaa venezuelalaisia turvapaikanhakijoita.

Mutta lisää kylmää vettä on tulossa Maduron niskaan. Juuri 10.1. Amerikan valtioiden järjestö (OAS) yli kolmekymmennen maiden edustajat kokoontuvat pohtimaan Venezuelan tilannetta. Arvelen, että tulossa on tuostakin kokouksesta kovia kannanottoja Maduron hallintoa vastaan. Saattaa olla, että myös OAS:n maat eivät tunnusta Maduron hallintoa.

Uruguaylaisen vasemmistolaisen Luis Almagron johtama OASillä on kiireisiä päiviä tulossa, koska 11.1. järjestön jäsenmaiden edustajat kokoontuvat keskustelemaan Nicaraguan kriisistä. Odotettavissa on keskustelu ja äänestys Nicaraguan erottamisesta järjestön riveistä, vastalausena Ortegan veriselle sortopolitiikalle.

Tämän päivän Latinalaisessa Amerikassa poliittiset voimat ovat murroksessa. Enemmän kuin kamppailu oikeiston ja vasemmiston välillä, kyse on kamppailusta korruption, totalitarismin ja ihmisoikeusrikoksia vastustavien ja hyväksyvien välillä. Latinalaisen Amerikan historiassa on ollut hirmuhallitsijoista eri poliittisista suunnista. Kannattaisi siis olla myös sekä Meksikon ja Brasilian tulevaisuudesta varovainen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset