*

Maalla ja mailla Maissa maiden tavoilla

Maaseudulla asuva vähemmistö

  • Tänään metsässä oli paljon sieniä. <3
    Tänään metsässä oli paljon sieniä. <3

Täällä maalla on mukava asua ja tehdä jopa etätöitä. Maaseudullakin moni maksaa veronsa. Maanviljeilijöitä tarvitaan jatkossakin. Suomi ei pidä olla täysin riippuvainen ulkomaalaisesta ruokatuotannosta.

Tuula Haatainen ilmaisi sen hyvin, ettei vastakkainasettelua tarvitaan: ”Kyse ei ole vain pääkaupunkiseudusta vaan koko maan kasvukeskustenkehittämisestä. Voimistuvat kasvukeskukset säteilevät hyvinvointia ympäröiväänmaaseutuun. Kaupunkiväestö puolestaan tarvitsee elinvoimaista maaseutua jopelkästään huoltovarmuuden vuoksi, Haatainen sanoo.” 

Haatainen sanoo myös, että Suomen tasapainoisen kehityksen keskeinen voimavara on kattava koulutusjärjestelmä.

Suomen lähikoulun ryhmän tiedotteessa sanotaan, että viimeisen 25 vuoden aikana puolet Suomen peruskouluista on lakkautettu. Maaseudulla tämä luku on liki 70%. Koulumatkat kestävät monella lain enimmäismäärän eli 2,5 tuntia (alle 13-vuotiailla) tai 3 tuntia (yli 13-vuotiailla) päivässä. 

Nyt kirjoitan maaseudulla asuvana. Moni on muuttanut kyliin kyläkoulujen läheisyyden takia, mutta monen koululaisen isä ja äiti asuu perintötiloissa. Pitäisikö heidän hylätä kaikki, palvelujen perässä? Toiseksi maalla on mukava kasvattaa lapsia. Monissa maaseudun kylissä yhteisöllisyys elää vahvana. Kylä kasvattaa lapsia ehjinä yksilöinä. Tervetuloa esimerkiksi meidän lohjalaiseen Ikkalan kylään!

Ikkalassa kaupunkilaiset voivat havaita omin silmin kuinka kovalla vaivalla istutettu viljapelto makaa tuhoutuneena sään armoilla. Ei ole helppoa saada ruokaa ja rahaa viljelemällä. 

Suomessa on kehittymässä ainakin kaksi luokkaa: kaupunkilainen ylempänä ja maaseudulla asuva. Maaseudun asukkaiden syyllistäminen on yleistä jopa päättäjien keskuudessa. Valtuustoissa istuvat päättäjät tulevat etupäässä kaupunkikeskustoista tai suurista taajamista.  Ymmärrän, että kaupungissa asuva, jolla ei ole kontaktia maaseutuun on vaikea ymmärtää millainen se elämä täällä on. 

Kiitos vihreälle Fatim Diarranille sellaisen asenteellisen ajattelun paljastamisesta. Vaikka kuinka Tuula Haatainen olisi oikeassa, maaseudulla asuvat olemme jo nyt kuin yksi uusi vähemmistö.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (53 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Asuin 16 vuotta stadissa, minkä jälkeen 50 neliön töölöläiskaksio vaihtui 1890-luvulla rakennettuun hirsirunkoiseen pirttiin, 10 hehtaariin peltoa ja metsää, järvenrantaan, pieneen yhteisölliseen kylään ja mitä kauneimpiin maisemiin aintulaatuisessa saaristossa...

Eiku oikeesti, muutin tänne hakatakseni vaimoani ja harrastaakseni insestiä.

Käyttäjän amgs kuva

Juu, moni elää miettien, että maaseudulla eletään yhä kuin 1800 -luvulla. :) Kyseisen päättäjän kommentti oli riman alitus. Toivon mukaan myös tämä vihreä kaupunkilainen päättäjä nyt oppii, että kaikki mitä "vitsinäkin" kirjoitetaan ei vastaanoteta sellaisena ja silloin kirjoittaja vastaa itse sanomisista. Se pätee kaikkiin päättäjiin.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Enpä minä täällä Nurmeksen Porokylässäkään kauheasti oloani kiroile. Kauppakeskukseen (Alko, posti, pankki jne.) on vähemmän matkaa kuin Espoon Tuomarilassa asuttaessa, itse asiassa niin vähän että ainoa järkevä kulkutapa on apostolin kyyti (Espoossa piti käyttää autoa). Lähimpään karhuhavaintopaikkaan on alta kilometri kuten lähimmälle pellolle ja niin ikään lähimmälle korvasieniapajalle on viisi kilometriä. Mutta sen verran on tullut totuttua urbaaniin elämiseen, että kerrostalossa asutaan. Missähän se maaseudun ja kaupungin raja menikään?

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Ana Maria, voisitko kertoa millaisen väestömäärän Suomi pystyy nykyisellä elintarviketuotannollaan ruokkimaan ja entä kun siirryttäis täysin luomuun ja Olliohraan, eli alkuperäislajikkeisiin.

Käyttäjän amgs kuva

Kuinka moni suomalainen osaa vastata tuohon kysymykseen? Osaatko itse?

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Siis vastakysymys, mutta lienee noin 300000 paikkeilla, lehmällä ja nauriilla oli tärkeä merkitys.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Siis vastakysymys, mutta lienee noin 300000 paikkeilla, lehmällä ja nauriilla oli tärkeä merkitys.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Kaupunkilaislapset luulevat maidon tulevan eläintarhasta. Tarvitseeko enempää kertoa?

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Sähkö tulee seinästä, vesi hanasta, ruoka kaupasta. Taitaa olla monen aikuisenkin käsitys. Ei tätä näkemystä tarvitse ryhtyä oikomaan, jos eivät itse huomaa. Liian suuri urakka.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

...ja raha nyhjäistään tyhjästä. Oikeesti.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Meidät vietiin aikoinaan 1960- ja -70-lukujen vaihteessa keskikoulusta tutustumiskäynnille paikalliseen meijeriin (oik. meijjäri). Emme nähneet siellä yhtään lehmää. Purkituskoneen vieressä tuli maitoletku seinastä ja seinän toisella puolella oli kone. Purkituskoneesta tuli kotoa tuttuja maitopurkkeja ja maistiaiset todistivat havainnon oikeaksi.

Jo muutamaa vuotta aiemmin oli mummoni vienyt minut maalla naapurin ökytaloon. Siellä emäntä ja piika (oik. emäntäkokelas) lypsivät lehmistä sellaista vaaleanharmaata ohutta litkua joka maistui pahalle eikä ollenkaan maidolle.

Empiirisesti todeksi osoitettu johtopäätös: lehmillä ei ole mitään tekemistä oikean maidon kanssa.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Minusta kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelu on ihan yhtä tyhmää kuin vaikka eläkeläisten ja opiskelijoiden. Monella eläkeläisellä on opiskelevia lapsenlapsia eikä näitä lapsenlapsiakaan kiinnosta ajaa mummoa lumihankeen ilman yhteiskunnan tukea.

Samalla tavoin meillä asuu ihmisiä eri paikoissa, joissa on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Ei ole kaupunkilaisen etu, jos maalaisilla menee huonosti tai päinvastoin. Kehitys vie siihen suuntaan, että yhä useampi asuu isommassa asutuskeskuksessa, syvällä maaseudulla asuu muistaakseni enää selvästi alle 10% suomalaisista.

Pääkaupunkiseudulla monelle kaikki suurten kaupunkien ulkopuolinen Suomi on maaseutua, peltoa ja metsää mutta todellisuudessa suurin osa suomalaisista elää kuitenkin aika lailla samanlaisissa olosuhteissa, kuin me elämme täällä suurissa kaupungeissa. Erojen luominen eri paikassa asuvien suomalaisten välille ei palvele mitään hyvää tarkoitusta.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Muuten samaa mieltä, mutta lestadiolaisvoittoisella ahdasmielisellä Pohjois-Pohjanmaan pikkupaikkakunnalla nuoruuteni viettäneenä on pakko sanoa, että tuo "maaseudun kylien yhteisöllisyys" tarkoittaa valitettavan usein huikeaa korruptiota, kiusaamista ja aivan umpiankeaa ilmapiiriä. Kaupunkien työmahdollisuudet eivät suinkaan ole ainoa syy miksi jotkut muuttavat maalta pois. Etenkin korkeasti koulutettuja voidaan katsoa pienillä paikkakunnilla todella pahasti, tai ihan suoraan kiusata. Pahaa "eliittiä" tms. kun ovat paikallisten mielestä. Tai muuten vain paholaisen kätyreitä kun niin maallisiakin ovat mokomat.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Ojutkankaan kommenttia on syytä täsmentää tai täydentää:

Jos menet pois sieltä "ahdasmieliseltä Pohjois-Pohjanmaan" seudulta, vaikkapa keskisen Suomen, savolaisalueen ja itäisen Suomen järvisempiin ja metsäisempiin maisemiin, niin tuskin törmäät lestadiolaiseen "umpiankeuteen". Ehkä enemmänkin päinvastoin.

Eli maaseutukaan ei ole mikään monoliitti eikä pidä levittää yleistäviä luonnehdintoja kovin kevyesti.

Epäilen pitääkö Ojutkankaan kuvaus myöskään Pohjanmaasta paikkansa. Kävin tämä kesänä luokkakokouksessa Haapavedellä (Pohjois-Pohjanmaata) ja sain erilaisen kuvan mitä Ojutkangas väittää.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Luokkakous ei varmaankaan ollut Rauhanyhdistyksellä, vai oliko ?

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Mietinkin jo kommenttia kirjoittaessani, että siitä ehkä tulee jotain sanomista. Lyhyeen kommenttiin kun ei mahdu kaikkea. Ei mahdu tähänkään, mutta täydennän silti vähän parhaani mukaan. Kokemukseni perustuvat ennen kaikkea Raahen kupeessa sijaitsevaan Siikajoen kuntaan 90-luvulta. 2007 se yhdistyi Ruukkiin ja sen myötä kunnan keskustakin sijaitsee nykyisin Ruukissa. Kuntaliitosta edeltävä Siikajoen kunnan keskusta on nykyisin nimeltään Siikajoen kylä.

Yhtä kaikki, omat kokemukseni tuolta (ja paikoin muualtakin Pohjois-Pohjanmaata) ovat sellaisia, että kun joku puhuu "yhteisöllisyydestä" minulla nousee karvat pystyyn. En tällä hetkellä itse voi asua maalla vaikka haluaisinkin, mutta jos/kun siellä asun yritän kaikin mahdollisin keinoin olla sekaantumatta tuohon "yhteisöllisyyteen". Eli pyrin olemaan paikallisten kanssa niin vähän tekemisissä kuin mahdollista. Tämä on sikäli helppoa, etten harrasta metsästystä, en ole kiinnostunut urheilusta ja niin edelleen, eli minulta puuttuvat suurinpiirtein ne kaikki kiinnostukset kohteet ja harrastukset joita "normaaleilla" miehillä oletetaan pienillä paikkakunnilla olevan. En myöskään halua, että henkilökohtaisia asioitani levitellään ympäri kyliä kuten pienillä paikkakunnilla usein tapahtuu. Mitä enemmän keskustelee paikallisten kanssa, sitä enemmän sinusta kerrotaan tarinoita pitkin pitäjiä, niin keksittyjä, valheita kuin jotain siltä väliltä. Näin tuntuu käyvän ihan aina vaikka kuinka ihmiset vakuuttelisivat olevansa luotettavia ja pitävän kaiken omana tietonaan. En pidä tätä minään suurena pahuutena, vaan ehkä enemmänkin neutraalina seurauksena sille kun virikkeitä on maaseudulla vähemmän. Ihmisillä on paljon ylimääräistä aikaa pyörittää paikallista puskaradiota. Itse en kuitenkaan halua olla osa sitä, sillä arvostan liikaa yksityisyyttä.

Lestadiolaisesta ja yleisemminkin uskonnollisuudesta vielä jokunen sana. 90-luvulla paikallinen uskonnollisuus vaikutti myös siihen mitä kirjoja kirjasto saattoi pitää hyllyssään. Eräs teosofi tarjosi kirjastoon ilmaiseksi aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, mutta kirjastonhoitaja ei suostunut niitä ottamaan koska hän pelkäsi oman työpaikkansa puolesta. Itseäni ei teosofia tai muukaan tuollainen suuremmin kiinnosta, mutta se kyllä kiinnostaa että vanhoillisella uskonnollisuudella on noin suuri vaikutusvalta kirjaston sisältöön. Tuskin monikaan noita teosofisia kirjoja olisi lainaillut, mutta merkittävää on se ettei niitä edes suostuttu ottamaan hyllyyn työpaikan menettämisen pelossa. Enkä usko, että tuon kyseisen teosofin tarjoamat kirjat olivat ainoita jotka jäivät hyllystä puuttumaan. Tuollainen pelon ilmapiiri on jotain mitä en maalta ikävöi. En pidä kaupungeissakaan suurista väentungoksista tai vaikkapa jatkuvien rakennustöiden metelistä. Yhtä vähän pidän maaseudun pienten paikkakuntien ahdasmielisyydestä. Se on kuitenkin jossain määrin välttämätön paha jos maalla haluaa asua, aivan kuten rakennusmeteli on pakko hyväksyä jos haluaa asua kasvavan kaupungin keskustan tuntumassa.

Itsehän en halua, että maaseutu tyhjenee kiihtyvällä vauhdilla niin että palvelut katoavat ja siellä asuvien ihmisten elämä hankaloituu. Minua myös syljettää kaupunkivihreiden ylimielinen suhtautuminen maaseutuun ja sen väestöön, joka tässä Fatim Diarran ulostulossakin tuli esiin. Noista seikoista huolimatta minun ei ole vakea myöntää, että maaseudun ihmiset tekevät usein itsekin kaikkensa häätääkseen vähänkin erikoisemmat ja kouluttautuneemmat ihmiset pois noista kylistä. Vähän kuin haluttaisiin varmistaa, että maaseudulta kaupnkeihin yliopistoihin opiskelemaan lähteneet eivät koskaan harkitsisikaan palaavaansa kotiseudulleen. Tällainen aivovuoto on hyvin paljon maaseudun ihmisten oman käytöksen seurausta. En niele sellaista ajatusta, että pienten kylien väki olisivat vain jotain vastuuttomia uhreja. Kyllä heidänkin teoilla ja käytöksella on oikeasti vaikutuksensa tähän usein ikäväksikin äityvään maaseutu vs. kaupungit -vastakkainasetteluun.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin Vastaus kommenttiin #28

Melko erikoinen on tuo Ojutkankaan kokemusmaailma. Erilainen kuin minulla.

Piipahdan kesäisin "savolaismetsissä". Ihmisten tapaamiset, vanhojen tuttujen ja uusien tuttujen, ovat enemmän riemukkaita, huumorin sävyttämiä, kaikenlaista juttujen kerrontaa ja sen sellaista. Näin siis tänä päivänä.

Aiemmilta ajoilta muistan kuinka naapurit piipahtelivat toistensa luo, helposti jäivät juttelemaan tuntikausiksi ja juttelijoille jäi hyvä mieli. Syntymäpäiviä noteeraamaan kokoontuivat suurin porukoin.

Kylällä oli torpanoloisia taloja ja varakkaampia taloja. Mutta mitään ristiriitaa ei ollut. Jos torppalainen tarvitsi rahaa johonkin hankintaan, käväisi isomman talon juttusilla, joka käveli säästöpankkiin ja käski antaa rahaa. Ja rahaa tuli.

Tällaista meininkiä oli ja on "savolaismetsissä".

Kun tänään joku heittää huulta insestistä ja huutavista vaimoista, niin se on loukkaus. Oikeasti loukkaus, sanokaa mitä sanotte.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas Vastaus kommenttiin #28

Pienilläkin paikkakunnilla on kuitenkin omat vastarintasolunsa. Esimerkiksi tuolla Siikajoenkylällä (joka muuten tunnettiin ennen kuntaliitosta Keskikylänä) taajamaan ohjaava Keskusta-opastekyltti on saanut peräänsä kysymysmerkin. Vieläkin se jaksaa kesäasukasta hymyilyttää, mutta voipi tietenkin olla paikallisille... no, eipä siirrytä vihapuheeseen.

Vietin muuten lapsuuteni siinä Siikajoen pienessä naapurikunnassa. Olihan meilläkin kunnassa se omituinen lestadiolaisVÄHEMMISTÖ, joita kait voisi kuvat Douglas Adamsin sanoin: Enimmäkseen harmiton. "Ne" olivat niitä, jotka jäivät luokkaan kuuntelemaan radiota, kun me muut katsoimme hiihtokilpailuja televisiosta. "Ne" olivat niitä, jotka vitsin mukaan kertoivat, että "Me muut" joutuisimme helvettiin, vaikka eipä niistä jutuista välituntikeskusteluissa juuri puhuttu. 1980-luvulla, kun molemmat kunnat olivat kuihtuvia alle 1500 asukkaan maaseututaajamia meidän koululaisten joukossa pyöri vitsi. "Kuntien väliset liitosneuvottelut kariutuivat. Siikajokisille ei kelvannut meidän ehdotuksemme uuden kunnan nimestä. Otetaan Lumijoesta se Lumi, ja Siikajoesta se joki..."

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas Vastaus kommenttiin #35

Oikeassa olet Kari tuossa, että pienillä paikkakunnilla on omat vastarintasolunsa. Se on vähän kaksipiippuinen juttu. Osasta näistä hioutuu timantteja, vahvoja persoonia jotka joskus saatetaan pitkin hampain jopa lopulta hyväksyä osaksi yhteisöä vähintään jonkinlaisena kylähulluna. Toisaalta moni ei tuota mankelia kestä ja lähtee pois. Kyse ei välttämättä ole mistään "ääri-individualismista" vaan ihan vaikka siitä, ettei hyväksytä osaksi yhteisöä edes 10 vuoden asumisen jälkeen koska ei ole syntynyt ko. pienellä paikkakunnalla. Samaan aikaan kunnan johto yrittää houkutella vakituisia asukkaita myymällä tontteja edulliseen hintaan kun kyläläiset itse suhtautuvat nuivasti kaikkiin ulkopaikkakuntalaisiin. Vähän kuin rekeä yritettäisiin vetää kahteen suuntaan yhtä aikaa. Tuolta osin monet pienet kunnat ovat ihan itse oman ahdinkonsa tuottaneet. Jos paikalliset ei tulokkaita hyväksy, sitten ei hyväksy ja sillä siisti. Sielläpähän ovat sitten keskenänsä. Nuoretkaan tosin eivät kaikki viihdy tuollaisessa ilmapiirissä ja siirryttyään opiskelemaan jonnekin isompaan kaupunkiin eivät ehkä haluakaan palata kotiseudulleen. Varmaan tuosta syystä ne kaikkein huonoitsetuntoisimmat kyräilijät jäävät sitten kuntiin vapaasti määrittelemään ilmapiirin ja yleisen epäsuvaitsevaisuuden tason.

Kritiikin vastapainoksi on kuitenkin todettava jotain myönteistäkin syrjäseutujen edellä mainituista hiotuista timanteista. Heistä monet ovat paljon avarakatseisempia ja viisaampia kuin Fatim Diarran kaltaiset turbokaupunkilaiset jotka ovat tottuneet elämään paljolti omassa samanmielisten kuplassaan. Syrjäseudulla on vähän pakko yrittää tulla edes jotenkin toimeen hyvin eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Kaikista ei ole pakko pitää, mutta toimeen on parempi tulla kuin muutakaan ei oikein voi. Kaupungeissa voi taas samantien sukeltaa valmiiksi kaikesta samaa mieltä olevien kuplaan ja uida siellä kuvitellen, että todellisuus on mustavalkoinen ja itse näkee kaiken tuosta (muka) ainoasta oikeasta näkökulmasta.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Suuri muutos on ollut hakkuiden (=puun kaadon) koneellistuminen. Entisvanhaan (=lapsuudessani) pienviljelijät elivät talvisin tehtävillä metsätöillä. Nyt sitten ei ole pienviljelijöitä ja väestö on painottunut kaupunkeihin.

Asennevikaa on varmaan sekä siellä että täällä.

Maatalous Suomen routaisilla pelloilla on nykyään hiukka keinotekoista, kun saman huoltovarmuuden voisi saavuttaa niinkin, että isompi osa pelloista tuottaisi jotain vientiin kelpaavaa ja hätätilassa siirtyminen omavaraisuuteen elintarviketuotannossa taattaisiin isommilla varastoilla. Samallahan kehitysapu voitaisiin muuntaa ruokatarpeiden ostoksi kehitysmaista.

Päivän pöyristys, sellaista palstaa kaivataan.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Enpä osaa oikeastaan mainita yhtään todellista negatiivista asiaa mitä nyt maalla asumiseen tulee.
Kahdenkymmenen Helsingin vuoden jälkeen muutin tänne Sydän-Hämeeseen ja vieläpä haja-asutusalueelle. Katunut en ole päivääkään. Täällä on kaikki mitä tarvitsen; tilaa, luonto alkaa tuosta ulkorapulta, pihalla tallustelee kymmenkunta touhukasta maatiaiskanaa, täysin vapaana, ei ole edes tarhaa. Kala on täällä, toisinkuin taajamissa, aina tuoretta kun itse kalastan.
Sanoisin, että maalla asuminen on lähes täysin asennekysymys, ei muuta.
Kauppa ja kapakka sijaitsevat tuolla seitsemän kilometrin päässä, samoin muut "lähipalvelut".
Kulunut fraasi mutta maalla viihtyy kun omaa oikean asenteen.

Käyttäjän amgs kuva

Eikä maalla asuva ihminen vaadi sitä ja tätä. Tietenkin moni, joka on menettänyt kyläkoulunsa ei näe nykyistä kehitystä hyvällä. Suuret yksiköt ovat muodissa. Ne perustellaan sillä, että suurissa yksiköissä kaikki olisi hyvin, mutta se ei pidä aina paikkansa. Koulumatkojen pituus kasvaa ja lapset menettävät aikaansa koulumatkoilla. Lapsen oman yhteisön vaikuttamismahdollisuudet kaukana olevaan koulun ja koululaisten asioihin pienenevät ja kapenevat. Tuntuu myös siltä, että koulumatkojen ympäristövaikutuksista ei puhuta. Miksi?
Koulun lakkauttaminen merkitsee monesti kylien alasajo. Monissa kylissä kyläkoulu on ollut ainut kunnallinen palvelu. Jos sanoo äänen, että maaseudulla asumismahdollisuuksia kavennetaan ja, että verorahat menevät kaupunkeihin tai isompiin taajamiin ja muita syrjitään, olet populisti ja vastakkainasettelua ei saisi nyt tehdä. Päätöksenteko on kuitenkin tänä päivänä sellainen, kuten kerroin. Päättäjät priorisoivat oman kotinurkan asioita ja koska valtuustoissa suurin osa päättäjistä tulee suurimmista asutuksista, niin priorisoidaan niihin, mutta se ei ole silloin mitään populismia vain järkevä päätös. Tasapainoa kaupunkien, isojen taajamien ja pienten kylien kehityksessä tarvitaan. Se ei ole helppoa, mutta hyvin mahdollista, jos päättäjät näin tahtovat.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Kyläkoulu ei suinkaan ole aina mikään paratiisi. Ahdasmielinen uskovaisuus ja väkivaltainen kuritus ovat olleet monen suomalaisen kyläkoulukokemuksen mätää ydintä. Yhä tänä päivänä uskovaiset ”valtaavat” kyläkouluja omiksi pikku puuhamaikseen.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan Vastaus kommenttiin #18

Kyläkoulun ilmapiiri ja sieltä saatavat eväät riippuvat lähes täysin koulun opettajasta.
Tiedossai on kuvaamiasi tapauksia, mutta olen myös havainnut aivan päinvastaista: pienessä koulussa hyvät eväät mukaansa saaneita lapsia jotka selviävät sitten myös suuressa koulussa keskimääräistä paremmin ja hankkiutumatta vaikeuksiin.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Nimenomaan asenne.
Landella on niukasti töitä ja maallemuuttajan pitää yleensä tuoda työt tullessaan. Etätyönteko on teknisesti usein mahdollista mutta asenteet edelleen estävät, jos ei ole työpaikalla ei ole oikeasti töissä.

Aika moni raapii elantonsa sieltä sun täältä mutta se edellyttää yrittäjähenkisyyttä ja tietynlaista epävarmuuden sietämistä. Toisaalta vastaavasti menot ovat pienemmät kuin suurempien kaupunkien keskustoissa.

Itse olen asunut metsän keskellä nyt reilu kahdeksan vuotta eikä vielä ole tainnut tulla aamua, jolloin ei olisi tallustellut pihamaalle kaffekuppi kädessä ja hymyillyt katsellessaan ympärillä olevia peltoja ja metsää ja nauttinut rauhasta. Jos kaipaa menoa, tunnissa pääsee Turkuun ja kahdessa Helsinkiin. Sama aika voi mennä helposti vaikka Stadin sisäisessä liikenteessä, jos pyrkii laidoilta keskustaan metro- tai junalinjan ulkopuolella.

Käyttäjän IlkkaNielsen kuva
Ilkka Nielsen

Kaupunki on vain pieni pala maaseutua, jolle on ahtautunut ihan liian paljon ihmisiä.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Maaseutu on nykyään paljon muuta kuin alkutuotantoa. Tätä ei tajuta ja se vaikeuttaa keskustelua huomattavasti. Maataloudessa työskentelee todellisuudessa pieni vähemmistö kylien asukkaista. Maisemassa (ja vesistöjen kunnossa) se tietenkin on yhä hallitsevassa roolissa. Ruoantuotantoa on siis turha liikaa sotkea keskusteluun siitä taajamien ulkopuolisesta Suomesta ja sen tulevaisuudesta. Ratkaisuja on haettava muusta suunnasta.

80% suomalaisista asuu jo taajamissa. He eivät silti kaikki ole kaupunkilaisia.

Käyttäjän amgs kuva

Kaupunki ei sovi kaikille, kuten maaseutu ei sovi yhdelle ja toiselle Diarranille. Tässä kohdin voitaisiin puhua myös onnellisuudesta. Jos ihminen ei ole onnellinen kaupungissa, miksi hänen olisi pakko asua siellä? Nykyinen kaupungistumisen trendi pakottaa monia muuttamaan kaupunkiin palvelujen läheisyyteen. Eikö maaseudun palveluja voitaisiin kehittää toisin kuin nykyisin. Nyt palveluja lakkautetaan yrittämättä korvata niitä uusilla. Esimerkiksi kirjastobussin tapainen palvelukonsepti olisi yksi vaihtoehto. Lääkärin, neuvolan, sairaanhoitajan palvelut voisivat kulkea vaikkapa kerran tai kaksi viikossa eri kylissä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Ei Diarran ole ainoa joka ei viihdy maaseudulla. Jostakin kumman syystä sen ääneen sanominen aiheuttaa melkeinpä primitiivireaktioita. Tosin reaktioihin vaikuttaa myös sanojan ulkonäkö ja tausta.

Mutta toivokaamme, että ihmiset joskus saisivat mahdollisuuden ja vapauden itse valita asuinpakkansa ja -tapansa.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas Vastaus kommenttiin #25

Diarralla on oikeus mielipiteeseensä siinä missä kenellä tahansa muullakin. Ongelma on kuitenkin siinä, että hän itsekin on toisaalla ilmoittanut kannattavansa politiikkaa jossa otetaan huomioon kaikki ihmiset – myös maaseudulla asuvat. Tässä lyhyt ote Opettaja-lehdestä 10/2014: "Diarra haluaa työskennellä sen puolesta, että jokaisella lapsella ja nuorella on samat mahdollisuudet oppia ja osallistua yhteiskuntaan kulttuuritaustasta, sosioekonomisesta asemasta tai asuinpaikasta riippumatta."

Minun puolestani Diarra tai muut vihreät saavat dissata maaseutua aivan kaikessa rauhassa. Toivon, että tekevät sen suoraselkäisesti ja avoimesti. Samalla pitäisi kuitenkin lopettaa tuollaisten "kaikille hyvää asuinpaikasta riippumatta" -väitteiden esittäminen kun selväksi on tehty, että maaseutu halutaan tyhjentää asutuksesta ja palveluista. Kakkua ei voi syödä ja säästää. Vihreät on selvästi "modernin" urbaanin ihmisen puolue ja sellaiseksi sen tulisi selkeämmin profiloitua, ajamaan kaupunkilaisten asiaa. Tietysti toiseenkin suuntaan voi lähteä, mutta se on hyvin pitkä ja kivinen tie sillä Diarran tavoin ajattelevia puolue on täpötäysi. Juuri siksi heidän pitäisi lopettaa väittämästä, että haluavat muka jotain hyvää maaseudun lapsille ja nuorille. Ainoa hyvä mitä he heille haluavat on edistää heidän mahdollisuuksia muuttaa nopeasti kaupunkeihin.

Käyttäjän amgs kuva
Ana María Gutiérrez Sorainen Vastaus kommenttiin #25

Jos Hakkaraista moititaan ja tuomitaan "vitseistä" minusta tämän helsinkiläisen valtuutetun "vitsi" oli yhtä mauton ja vie keskustelu maaseudun kehittämisestä ihan sivulle.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #32

Mauttomuudesta olen ihan samaa mieltä mutta tuskinpa Diarran kommentit vievät kehitystä yhtään mihinkään, yhtä vähän kuin yhtä mauttomat Hakkaraisenkaan jutut. Kehitys kulkee, jos on yleensä kulkeakseen, ihan toisaalla.

Käyttäjän pasikayhko kuva
Pasi Käyhkö

Suomessa kaupungistuminen tulee jatkumaan voimakkaana vielä kauan. Tämä on vasta alkusoittoa, joka on kylläkin jatkunut jo vuosikymmeniä.
Määrällisesti odotellaan vielä n. 700 000 ihmisen muuttavan maalta kasvukeskuksiin.
Tällä hetkellä vuosittainen muutto pääkaupunkiseudulle, Helsinki, Espoo ja Vantaa, on 17 000 henkilöä.

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Maaseudulla asuu vähemmistö ja osa heistä hyvinkin pienellä omavaraisesti toimeen tullen, mutta miksi heitä ollaan ajamassa kaupunkitaajamiin sosiaaliturvan varaan asumaan sillä maaseudulta poistuu palvelut vieläpä keskustan valtakaudella yhä kiihtyvään tahtiin.

Käyttäjän amgs kuva

Hyvä Niilo, juuri näin! Ja maaseutu voi avata uusia mahdollisuuksia niille, jotka eivät ole vielä asuneet maalla, mutta kuvittelevat, että se ei ole heidän jutunsa.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Olen syntynyt ja kasvanut maaseudulla. Aikusiällä muutin perheeni kanssa työn perässä Helsinkiin ja sieltä Vantaalle. Palasin synnyinseudulle, kun olin eläkkeellä. Asuimme aluksi nuoruudessani rakentamassani omakotitalossa, joka oli välillä toiminut vapaa-ajan asuntonamme. Mukavalta tuntui niin kauan kuin jaksoi tehdä kesällä pihatyöt ja talvella lumien kolaukset. Ei tuntunut missään.

Vaan iän karttuessa tilanne muuttui. Huiluutauot pitenivat niin ruohon leikkuussa kuin lumitöissä ja puiden pilkkomisessa. Välttämättömät työt eivät olleetkaan enää vain mukavaa puuhastelua. Siinä vaiheessa ryhdyin yhdessä pikkuporukan kanssa suunnittelemaan yhteisötaloa Saarijärven keskustaan.

Perustimme asumisoikeusyhdistyksen. Suunnittelussa ja muissa valmisteluissa kului 7 vuotta. Tokokuussa 2015 pääsimme muuttamaan uuteen Saarijärven keskustaan rakennettuun puukerrostaloon. Se oli varmasti viimeinen muutto upouuteen asuntoon. Asunto täyttää viiden K:n vaatimukset: Kirkko, kapakka, kauppa, kirjasto ja kuntosali uimahalleineen ovat rollaattorimatkan päässä. Auto kuluineen ei ole enää välttämättömyys.

Sen totean, että asumisen tarpeet ovat erilaisia eri perheillä ja samallakin perheellä, kun olosuhteet muuttuvat ja kunto heikkenee. Olen elämäni aikana kokenut kaikki asumismuodot; no ei aivan. Rivitalossa en ole asunut. Tässä tilanteessa tämä nykyinen on minulle ja vaimolleni sopivin. Aikuiset lapset asuvat Helsingissä ja Espoossa. Jos emme olisi aikoinaan etelään muuttaneet, olisi heillä työhön ja ammattiin pääsy ollut kovasti vaikeampaa. Vastavia töitä ei Keski-Suomen maaseudulla ole.

Käyttäjän amgs kuva

Yhdessä tekeminen ja siinä onnistuminen on mahtava juttu. Varmasti tilanne vaihtelee ihmisestä toiseen ja kunnasta toiseen. Moni korostaa, että kaupunkilaiset maksavat maaseudulla asuvien palveluita. Jos maaseudulla olisi palveluita, väite pitäisi paikansa, mutta näin nykyisin ei aina ole. Erityisesti kuntaliitoskunnissa on nähty kuinka palvelut lopetetaan ja niitä viedään suurempiin kaupunkeihiin tai taajamiin. Haja-asustusalueilla asuvien pitää turvautua autoon. Se ei ole kovin ympäristöystävällinen ratkaisu, mutta ei kai nyt sillä ole päättäjien mielestä välilä, koska tärkeintä on ne säästöt eikä kuntalaisten hyvinvointi!

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Tasapainotus hyödyttää sekä maaseutua että kaupunkikeskittymiä:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2238...

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Suomen rikkain ihminen Antti Herlin asuu maalla, Kirkkonummella.

Käyttäjän amgs kuva

Pekka, mikä on se pointti? Pitikö Herlinin asua Helsingin Kaartinkaupungissa tai Eirassa?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Voisiko joku paremmin kepulaista ajatuksenjuoksua ymmärtävä selittää miten sikäläinen kansanedustaja M.Kärnä pystyy yhdistämään F.Diarran epäonnistuneet kommentit n.s. Sallan tautiin? Hänhän on epäillyt nettipoliisille epäilevänsä Diarran loukanneen e.m. tautia sairastavia.

Kyseessähän on periytyvä suomalaiseen erikoiseen tautiperimään kuuluva sairaus joka ei erottele asuuko sairastunut kaupungissa vai metsässä tai niiden välillä.

(Kärnä ei ole avannut omalla palstallaan tästä aiheesta keskustelua joten siksi sijoitin kysymyksen tänne samaista Diarraa käsittelevään Gutiérres-Soraisen säikeeseen)

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Nyt löysin yhteyden: F.Diarra viittasi sallalaisiin juuriinsa ja se meni M.Kärnältä vitsinä ohi tai hän näki mahdollisuuden somehuomioon kalasteluun.

Käyttäjän HannuPeltola kuva
Hannu Peltola

Jotenkin ristiriitaista. vihreät vaativat lähiruokaa ja sitten kun sitä tuotetaan, halveksitaan sitä tuottaja vähemmistöä. ha toisekseen, uusimpien tutkimusten myötä maalla elävien hiilijalanjälki on pienempi kun kaupunkilaisen, monestakin syystä, maaslla kätytetään aurinkopaneeleita, ilmalämpöpumppuja, eikä kuluiteta lähellekään siinä määrin kun klaupungissa, kasvatetaan lähes aina kotitarpeiksi omaa ravintoa, omenista marjoihin ja terve kasvuympäristö aikuisille ja lapsille, lista on loputun, itse lähdin karkuun tänne maalle juuri tuon kaltaisia ihmisiä ja ajattelua ja liinennemeteliä. pakokaasuja ja jatkuvia ruuhkia ja vihaisen kiireisiä onnellisia kaupunkilaisia

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Halveksiko Diarra lähiruokaa, ei minusta. Sen sijaan hän väänsi erinomaisen huonoa, mautonta ja epäonnistunutta vitsiä metsissä asuvista.

Kaikkea lähiruokaa ei tuoteta metsissä eikä "metsäläisten" toimesta. Sitä tuotetaan jopa suurkaupunkien ytimissä. Mutta toki pääsääntöisesti taajamien ulkopuolella seuduilla jotka kaikki nekään eivät ole metsää.

Diarran möläytys oli toki kertaluokkaa töykeämpi kuin aikoinaan vuosikymmeniä sitten, siis vähemmän korrekteina aikoina, kuulemani luonnehdinta osasta maalaisia ihmisinä jotka toki asuvat tienvarressa mutta ikkunat ovat metsään päin.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Tuula Haataisen kommentti särähti korvaani. Hän antaa ymmärtää, että maaseutulaiset ovat kyllä ihan ok, mutta kaikki rahat ja voimavarat tulisi antaa pääkaupungille ja osin muille kasvukeskuksille. Nykyään on valitettavan muodikasta levittää sellaista ajattelua, että kaupungeissa tehty työ on välttämättä aina tuottavampaa kuin työ maaseudulla. Haatainen antaa ymmärtää, että maaseudun hyvinvointi syntyy niin, että kaupungit tekevät tuottavaa työtä, ja osa tuon työn hedelmistä putoaa maaseudullekin.

Käyttäjän amgs kuva

Tuossa kohdassa Tuula Haatainen kertoo faktasta. Se tosiasia ei valitettavasti ole enää mielipidekysymys. Asun maalla, mutta täältäkin moni lähtee töihin Karkkilaan, Lohjaan ja hyvin moni Helsinkiin asti. haatainen korostaa tasapainon Kaupungin ja maaseudun välillä. Minusta kun puhutaan vaikkapa koko kunnan edusta, koko kunnan etu on se, että kunnan eri maantieteelliset alueet kehittyvät tasapuollisesti eikä niin, että vain yksi asutuskeskus imee mehut muilta. Sitten on se riippuvuus kuntien tai kaupunkien välillä. Esimerkiksi Espoon, Vantaan ja Helsingin hyvinvointi heijastuu muihin lähiseudun kuntiin.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Se on fakta, että ihmisiä muuttaa kaupunkiin töiden perässä. Se ei ole mielestäni mikään todistettu fakta, että Suomen talouden kannalta olisi kannattavaa siirtää valtaosa ihmisistä suurmpiin kaupunkeihin. En siis pidä tuollaista nykyään muodossa olevaa keskittämisajatusta lainkaan perusteltuna. Enkä sitä, että kaikki maan kehitttämishankkeet (ja tähän liittyvä valtion rahoitus) tulisi keskittää kaupunkeihin. Isot kaupungit tietenkin haluavat ja vaativat tätä. Käytännössä jokainen kunta yrittää haalia rahaa ja kasvua itselleen. Tämä on normaalia paikallispatriotismia, mutta suurimpien kuntien ylivalta näissä vallan ja rahan kahmimisoperaatioissa ei sis ole välttämättä koko Suomen etu.

Esimerkiksi Suomen vientiteollisuudesta suuri osa sijaitsee maakunnissa. Ei metallimiehen työn tulos parane yhtään siitä, että hänet siirretään Helsinkiin. Etäisyys vientisatamaan voi hieman lyhentyä, mutta elinkustannukset ja yrityksen kustannukset kasvavat.

Helsinkiin siirtymiseen on monia muita syitä, jotka eivät liity taloudellisuuteen, kuten se, että urakehityksen kannalta ihmisten on kannattavaa pyrkiä lähemmäs keskusjohtoa. On myös normaalia, että keskusjohto (julkinen ja yksityinen) on taipuvainen keräämään "hovia" ympärilleen. Keskittymiskehitys on sis lähes luonnonlaki, mutta sitä johtopäätöstä ei voi vetää, että tarkoituksellinen keskittäminen parantaisi maan taloutta. On jokseenkin yhtä järkevää tukea Ponssen kehitystä Vieremällä, Genelecin Iisalmessa ja Lillbackan Alahärmässä kuin jonkin metallipajan tuotantoa Helsingissä (en tosin kannata runsasta tukiaisten käyttöä mihinkään suuntaan).

Suuret keskukset synnyttävät maaseutua tehokkaammin ylopistojen ympärille uusia korkean teknologian pienyrityksiä. Mutta tämä toiminta ei vaadi suurten joukkojen muuttoa kaupunkikeskuksiin. Yliopistot ja niiden ympärillä tapahtuva kuhina riittävät. Tuollaiset uudet yritykset voivat usein toimia yhtä hyvin maallakin, kunhan niiden kehittäjät ensin valmistuvat yliopistoista. Nykyisinä nettiaikoina tietotekniikan ympärillä pyörivät yrtykset voivat onneksi toimia jokseenkin yhtä hyvin pienissä kaupungeissa ja maalla ja kukaaties hajautettuinakin.

Se ei siis mielestäni ole tasapainoa kaupungin ja maaseudun välillä, että kaikki valtion tuki ja kasvuponnistelut pyritään keskittämään suurimmille. Tuen ajatustasi siitä, että kuntien kannattaisi kehittää kaikkia alueitaan. Saman tulisi koskea koko Suomea. Maan kaikkien alueiden tulisi elää symbioosissa. Maaseudun hyvinvointi heijastuu kaupunkeihin siinä missä kaupunkien hyvinvointi maaseudulle.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas Vastaus kommenttiin #46

Yksi turbokaupunkilaisuutta kannattavien ristiriidoista onkin siinä, että hehkutetaan etätyötä uutena mahtavana mahdollisuutena (senhän mahdollistaa teknologia jonka palvonta korvaa modernille kaupunkilaiselle jo paikoin uskonnon paikan yhteiskunnassa) mutta olisi ikään kuin sen "väärinkäyttöä" soveltaa sitä maaseudulla. Moni turbokaupunkilainen (henkilö joka ottaa täysin annettuna luonto/kulttuuri-dikotomian ja pitää edistyksenä erottaa ihminen täysin luonnosta) luulee teknologiaa neutraaliksi, tai ajattelee sen käytön aina tähtäävän tuohon luonnon ja kulttuurin erottamiseen toisistaan, kuten vaikka maaseudun tyhjentämiseen asutuksesta. Tämä on ironista jo siksi, että esimerkiksi tämä paljon hehkutettu Internet on hajautettu järjestelmä ja senkin käyttö tekee vaikkapa tietotyöläiselle mahdolliseksi työskentelyn syrjäseudulla. Freelance-kääntäjän ei ole pakko asua Suur-Helsingin alueella, mutta moni silti asuu mm. siksi että korkeasti kouluttautuneiden ihmisten keskuudessa se on jonkinlainen normi ja ihmiset (ainakin useimmat) kaipaavat kaltaistensa fyysistä seuraa kokemuksia ja ajatuksia jakaakseen.

Tässä kohtaa maaseudun ihmisillä olisi myös runsaasti parantamisen varaa. Maaseudun ihmiset tekevät tietotyöläisten yms. korkeakoulutettujen etätyöntekijöiden elämän paikoin todella hankalaksi. Pahimmillaan yliopistokoulutuksen saaneita kohdellaan kuin vihollisina, osana eliittiä jotka haluavat tuhota maaseudun, riippumatta siitä ovatko nämä ajattelultaan Fatim Diarran kaltaisia turbokaupunkllaisia. Yleensä eivät ole jos he asuvat maalla tai harkitsevat sitä vakavasti. Siksi heitä ei tulisi myöskään kohdella automaattisesti sellaisina, kuvitellen että he ovat osa "pahaa akateemista eliittiä".

Tuota edellistä vieläkin yleisempi akateemisten ihmisten nuivimisen muoto maalla on heidän työn silmitön väheksyntä. Maaseudun väen on hyvin vaikea käsittää kääntämistä tai muuta tietotyötä työnä ollenkaan. Se on niin abstraktia ja paikoin epälineaarisesti tapahtuvaa tekemistä, ettei se mahdu maaseudulla yleiseen kapeaan käsitykseen työn olemuksesta. Tästä seuraa akateemisten ihmisten kuten kääntäjien työn huikea vähättely. Monella maaseudun ihmisellä on matalampi koulutus joka valitettavan monen kohdalla johtaa itsetunto-ongelmiin suhteessa itseään korkeammin koulutettuihin. Tulee tarve lytätä toisen koulutus ja siihen perustuva osaaminen, vaikka vastapuoli, korkeasti koulutettu akateeminen henkilö voi itse kovastikin arvostaa maaseudun ihmisen ammattitaitoa tämän omalla alallaan. Suomalaisille heikko itsetunto on usein enemmän sääntö kuin poikkeus ja ehkä se sitten johtaa helposti tällaiseen, että toisia pyritään lyttäämään ja vähättelemään sen minkä ehtii. Tuota lyttäämistä monet akateemiset ihmiset eivät jaksa kuunnella vuodesta toiseen ja siksi suosiolla hautaavat haaveensa asua syrjäseudulla vaikka se tulisi edullisemmaksi ja silloin voisi nauttia rauhallisesta ympäristöstä ja ympäröivästä luonnosta.

Moni ei siis lopulta päädy Suur-Helsinkiin vain siksi että ovat turbokaupunkilaisia, vaan siksi etteivät oikein muutakaan voi kun maaseudun ihmiset haluavat omalla suhtautumisellaan pitää kaikki "lukutoukat" ja "elitistit" poissa tieltä kuleksimasta. Enkä ihmettele, jos osa noista akateemisista joilla oli joskus haaveita asua maalla päätyvät lopulta myös äänestämään Diarran kaltaisia ihmisiä. Vastakkainasettelun kierre sen kun jatkuu ja sitä pitävät yllä niin kaupungeissa asuvat kuin maaseudunkin väki kummatkin omilla ikävillä tavoillaan.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #47

> luonto/kulttuuri-dikotomian ...

Vierastan nykyistä vihreidenkin kannattamaa Hesingin väestön puolitoistakertaistamista. Ei mikään ympäristöystävällinen juttu. Puhdasta kasvuideologiaa vain.

> kaipaavat kaltaistensa fyysistä seuraa

Pääsuuntaus lienee nykyisin jo henkisen seuran haku verkosta. Globaalien yhteyksien aikana jokainen kaupunki, suurikin, on vain kylän asemassa. Fyysisillä ompeluseuroillakin voi olla jotain annetavaa, mutta aiempaa vähemmän. Myös se maaseudun perinne, että parannetaan maailmaa naapureiden ja kaikkien kanssa on ihan hyvä.

> Pahimmillaan yliopistokoulutuksen saaneita kohdellaan kuin vihollisina

Kai noinkin joskus, mutta kai pääsääntö on edelleen se, että koulutettuja ihmisiä ja heidän mielipiteitään arvostetaan.

> Maaseudun väen on hyvin vaikea käsittää kääntämistä tai muuta tietotyötä työnä ollenkaan.

Kai kunnan virkamies on maallakin ihan arvosettu ammattilainen. Ja herravihaa on kai kaupungeissakin. Tietotyö on aika näkymätöntä fyysisesti, mutta sitä jos mitä arvostetaan nykyään kaikkialla.

> Monella maaseudun ihmisellä on matalampi koulutus joka valitettavan monen kohdalla johtaa itsetunto-ongelmiin suhteessa itseään korkeammin koulutettuihin.

Toisaalta voisi sanoa, että kaupungeissa ihmiset ovat jakaantuneet erilaisiin yhteiskunnallisiin keroksiin ja ryhmiin, joiden välillä on epäluuloa, kun taas maalla (harvemman asutuksen vuoksi) perinne on se, että kaikki keskustelevat kaikkien kanssa ja ovat tavattaessa samalla tasolla. Luokka-ajattelu on Suomessa syntynyt kaupungeisa, ei maaseudulla. Ehkä jossain kartanon ympäristössä on ollut vähän kahta kerrosta, mutta pääsääntö on ollut se, että kuntalaiset ovat kuntalaisia, ja vain nimismies ja pappi muodollisesti hieman ylemmällä tasolla, ja opettaja ja lääkäri muuten vain sivistyneitä.

> Tuota lyttäämistä monet akateemiset ihmiset eivät jaksa kuunnella vuodesta toiseen

Mikä olisi tyypillinen maaseutulaisten "lyttäämmisrepliikki", jota toistettaisiin jatkuvasti? Voin kuvitella heittoja "Helsingin herroista", mutta vaikeampi keksiä jotain tyypillistä paikallisten koulutettujen halveksuntarepliikkiä. Maaseudulla myös vierastetaan vahvasti kapunkilaistyöläsimallista herravihaa, eli kannatetaan sellaista asennetta, että kaikki rehellinen työ on kannattettavaa rehellsitä työtä.

> Moni ei siis lopulta päädy Suur-Helsinkiin vain siksi että ovat turbokaupunkilaisia, vaan siksi etteivät oikein muutakaan voi kun maaseudun ihmiset haluavat omalla suhtautumisellaan pitää kaikki "lukutoukat" ja "elitistit" poissa tieltä kuleksimasta.

En ole kokenut asiaa niin, että maalla kasvaneita mutta kouluttautuneita jotenkin halveksuttaisiin. Sen ymmärrän, että joku voi paeta maaseudun pienten yhteisöjen kaikki naapurienkin asiat tietävää kulttuuria kaupunkiin esimerkiksi siksi, että henkilön seksuaalinen suuntautuminen asettaa hänet helposti muiden silmätikuksi, mutta en näe sivistyneisyyttä ja lukeneisuutta ongelmana.

Ehkä joskus menneinä vuosikymmeninä Kalle Päätalon tyyliin työntekoa on arvostettu enemmän kuin "turhaa" lukemista, mutta nuo ajat lienevät jo takana päin, sillä vapaa-aikaa lukemiseen ja TV:n katseluun on jo kaikilla.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas Vastaus kommenttiin #48

Eri ihmisten kokemukset ovat erilaisia. Ehkä omasi ovat tosiaan parempia kuin minun. Omat kokemukseni ovat Pohjois-Pohjanmaalta. Siellä tuollainen lyttäämiskultturi on yleistä muutenkin, olivatpa sen kohteet kouluttautuneita tai sitten eivät. Sitä kohdistetaan tämän tästä omiin läheisiin, sukulaisiin ja tuttaviin. Viesti on se, että sinä et ole yhtään mitään, yrität vain olla olevinasi jotain vaikket ole. Melkeinpä mitä tahansa teet niin sinut yritetään vetää heti alas kuvitteelliselta "jalustalta" takaisin muiden "normaalien" joukkoon. Oma uskomukseni on, että tästä syystä esimerkiksi yritystoiminta ja muu vastaava omaehtoinen toiminta on Pohjois-Pohjanmaan kunnissa vähäistä jos vaikka vertaa Etelä-Pohjanmaahan. Jälkimmäisessä on mielestäni huomattavasti kannustavampi ilmapiiri.

Kyse on tosiaan empiiriseen kokemukseen perustuvasta uskomuksesta jonka voi tietysti todeta virheelliseksi siksi, ettei se perustu tutkimukseen tai muuhun konkreettiseen. Nykyaikana tuntuu olevan vaikea keskustella mistään verkossa ilman, että vaaditaan laittaa argumenttien tueksi jonkin tutkimuksen, tilaston tai muun vastaavan. Keskusteleminen tällaisista asioista kuin maaseudun ilmapiiristä, kaupungistumisesta yms. on kuitenkin vaikeaa jos ei voi vedota ollenkaan omiin kokemuksiin. Yhtä kaikki, on tietysti hyvä jos muualla Suomessa tilanne on parempi. Omat kyyniset käsitykseni perustuvat tosiaan Pohjois-Pohjanmaahan. Oman kokemukseni mukaan freelance-kääntäjän työtä ei moni näe työnä ollenkaan vaan jonain "ilimanaikusena tietokonneen näpyttelynä". Tietysti siitä voi jotain "taskurahaa" jollekin maksaa, mutta se vertautuu monien mielessä korkeintaan harrasteluun ja puuhasteluun kuin oikeaan työntekoon.

Kunnan virkamiehet tms. ovat ehkä taas asia erikseen. Heitäkin voidaan pitää ihan yhtä lailla turhakkeina (byrokratia ei ole nykyisin kovin muodikasta, josta Brexit ja Trump toimivat aika hyvinä esimerkkeinä), tai sitten heidän työ ymmärretään jos satutaan tuo kyseinen kunnan työntekijä tuntemaan henkilökohtaisesti. Jos se on "hyvä jätkä" ja osaa myös hiihtää, eipä ketään välttämättä hänen työnkuva ja sisältö kiinnosta. Siitä kuitenkin maksetaan tuntipalkkaa niin kaipa se silloin on arvokasta. Vastaavasti kääntämisestä maksaminen voi tuntua turhalta kun "osaahan ne koneetkin kääntää". Jos puhe kääntyy taiteesen, siinäpä vasta onkin jotain niin turhaa kuin olla ja voi! Jos Pohjois-Pohjanmaan asukkaat saisivat äänestäen asiasta päättää, Suomessa ei jaettaisi yhden yhtäkään apurahaa taiteeseen ja moiseen rahaa syytävät säätiötkin tulisi mitä todennäköisemmin laittaa kuriin. Onhan moraalitonta heittää ehtaa rahaa palavaan kokkoon!

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #50

Eri maakunnissa tavat ja sekä positiiviet ja negatiiviset reaktiot saattavat varmaankin poiketa aika tavalla. Savolaiset tietenkin suhtautuvat asioihin leukaillen, karjalaiset jutustellen jne. Pohjois-Pohjanmaalta tulee ensimmäisenä mieleen (mahdollisena erona muuhun Itä-Suomea vakavamielisempään länsirannikkoon) lestadiolaisuuden mahdollisesti ruokkima oman leirin arvon korostaminen. Eli voisi siis olla luontaista taipumusta vaatia samanseuraisuutta. Tästä näkökulmasta katsottuna kääntäjän työ voi olla aika vierasta, selvästi normaaleista tutuista ja totutuista "omista" ammateista poikkeava työ. Helsingissä tuollaiset attribuutit voitaisiin kokea positiivisina.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #51

Heimoerot ovat tietenkin totta mutta suurempi tekijä taitaa olla kuitenkin yksilöiden väliset erot sekä kyläkunnan ja pitäjän valtasuhteet.

Jos kylälle on siunaantunut yksikin vähänkin aktiivisempi naapurikiusaaja joka kokee asiakseen mestaroida muiden elämää, tulos on taattu.

Toisaalta ikimuistoisten valtasuhteiden ja nautintaoikeuksien haastaminen saa arkaaisen puolustautumisvietin heräämään.

Molemmissa tapauksissa meno saattaa olla hirveää ja kuva kauniista, pastoraalisesta maalaisidyllistä on kaukana.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #52

Yksilökohtaset ja vaihtelevat kyläkultturikohtaiset tekijätkin voivat nekin olla tosiaan keskeinen syy ongelmien taustalla. Joskus käy tietenkin niinkin, että muutamaa hölmöä yksilöä fiksummat kyläläiset eristävät ne hölmöimmät hieman ulkopuoliseen, ei-hyväksyttyyn asemaan. Ja kylässä ja kunnassa voi käydä niinkin, että jos sille siunaantuu pari fiksua nokkamiestä, tämä on omiaan tervehdyttämään muidenkin ihmisten käytöstapoja. Jonkinlaista peruskateutta ja epäluuloa on aina vähän ilmassa, joten ilman hyviä käytöstapoja ja ihmisiä, jotka vaalivat aktiivisesti noita käytöstapoja, keskustelut saattavat tulehtua nopeastikin, eikä paluu kaikkia kunnioittavalle tasolle ole aina helppoa. Vapaassa verkkokeskusteluissa (puolituntemattomien kesken, vailla vanhempien valvovia silmiä) tunnetusti syntyy virtuaalisia kyläkuntia, joissa käytöstavat voivat olla pahastikin hakusessa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset