Tervetuloa Suomeen!
Tulin Suomeen vuonna 1992 ja muutamaa vuotta myöhemmin hain Suomen kansalaisuutta.
Kansalaisuuden voi saada hakemuksella, jos täyttää erilaisia kriteerejä. Esimerkiksi viisi vuotta keskeytyksettä (yhtäjaksoinen asumisaika) maassa asumisen jälkeen tai seitsemän vuotta 15 ikävuoden täyttämisen jälkeen, joista viimeksi kuluneet kaksi vuotta keskeytyksettä (kerätty asumisaika). Kriteeri on kiristetty, koska ennen oli jo neljän vuoden yhtäjaksoisen (tai kuuden vuoden katkonaisen) maassa asumisen jälkeen. Kansalaisuuden voi saada myös, jos hakija täyttää kielitaitoedellytyksen, hän ei ole olennaisesti laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan tai julkisoikeudellisia maksuvelvoitteitaan ja hän pystyy luotettavasti selvittämään, miten saa toimeentulonsa.
Nykyisin kansalaisuuden saa Maahanmuuttovirastolta. Maahanmuuttoviraston sivuilla on hyviä opastuksia ja ajankohtaista tietoa aiheesta. Toukokuussa Helsingin Sanomissa oli uutinen, jonka mukaan Suomen kansalaisuuden sai vuoden 2014 aikana yhteensä 8 260 Suomessa vakinaisesti asunutta ulkomaiden kansalaista. Määrä on lähes 700 pienempi kuin edellisenä vuonna. Naisia joukossa oli 4 462 ja miehiä 3 798. Viime vuonna Suomen kansalaisuutta myönnetiin eniten venäläisille.
Maahanmuuttoviraston sivuilla sanotaan, että Maahanmuuttovirasto sai yli 30 prosenttia enemmän kansalaisuushakemuksia vuonna 2014 kuin edellisenä vuonna ja siksi hakemusten käsittely on ollut alkuvuodesta asti ruuhkautunut. Kansalaisuushakemuksen käsittelymaksu on 440 euroa paperihakemuksesta ja 350 euroa sähköisestä hakemuksesta.
Taisi olla vuonna 1996-1997 kun hain kansalaisuuttani ja silloinkin prosessi kesti kauan ja oli ruuhkaa. 90-luvulla kansalaisuus oli presidentin myöntämä. 27.2.1998 presidentti Martti Ahtisaari myönsi minulle kansalaisuuden. Eilen vihdoin tapasin hänet ja kiitin kansalaisuudesta.
Jutustelutuokiomme jälkeen presidentti Ahtisaari sanoi taas, että tervetuloa Suomeen!
Kiitos!
Tässä tämä linkki, jos haluat lukea espanjaksi: ¡Bienvenida a Finlandia!
Onnittelut AMGS! (anteeksi lyhennys…)
Maan kansalaisuuden saaminen on monessa maassa suuren juhlan aihe – ikään kuin uuden kotimaan antama tunnustus tai ”lahja”.
Yhdysvalloissa kansalaisuuden taitaa lapsukainen yhä saada, jos sattuu syntymään maassa, vaikka vanhemmat olisivat siellä esim. tilapäisesti töissä lyhyen aikaa, opiskelemassa tai jopa vain matkailemassa.
Oleskeluluvan saaminen on taas eri maissa hyvin vaihtelevaa, eikä siihen aina – varsinkaan Pohjolassa – liity tuota mainitsemaasi elatusvelvollisuutta tai toimeentulon hankintaa.
Kirjoitat muuten parempaa suomea kuin eräät suomenruotsalalsiet ystäväni! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Ana María,
Kuten olet varmasti myös aiemmin huomannut, emme ole kaikki sivistyneitä, vaikka olemme sivistysvaltion yhdessä pystyneet rakentamaankin. Kiitos osoittamastasi arvostuksesta Suomea ja meitä suomalaisia kohtaan, silloin lähes 20 vuotta sitten.
Tervetuloa Suomeen!
Ilmoita asiaton viesti